Sikaa Toscanasta

Tässä on tullut pieni tauko kirjoittamiseen työmatkan, flunssan ja hieman tylsien ruokien takia. Muistiini oli kuitenkin jäänyt yksi julkaisun arvoinen ruoka parin viikon takaa. Fine Cooking -lehden huhti- toukokuun numerossa oli vielä yksi houkutteleva ohje. Toscanalainen porsaanpaisti perunoiden, fenkolin ja palsternakan kera. Tämä ohje saattaa tulla hieman liian myöhään tämän kevään osalta, sillä viime vuoden perunat ja palsternakat alkavat jo olla menneen talven lumia. En tiedä voisiko uusia perunoita kypsentää näin uunissa. Kirjoitan silti ohjeen tähän, jotta sen voi pistää muistiin ensi talvea varten.

Tunnustan hieman epäilleeni olisiko tämä varmasti hyvää, sillä en erityisemmin pidä fenkolin mausta. Tässä fenkolia on vihanneksena ja sen siemeniä mausteena. Lisäksi ohjeeseen olisi kuulunut sambucaa, joka on aniksen makuinen likööri. Sitä en kuitenkaan löytänyt, joten se jäi pois. Jos sitä haluaa käyttää, sitä sekoitetaan yksi ruokalusikallinen lihan päälle hierottavaan mausteseokseen ja lisäksi yksi ruokalusikallinen lopussa kastikkeeseen. Joka tapauksessa fenkolista tuli yllättävän hyvää uunissa paahdettuna.

Paistin kypsennysajaksi arvioitiin alkuperäisessä ohjeessa noin kaksi tuntia. Meidän ulkofileemme kypsyi tavoitelämpötilaan tunnissa. Lihassa pitäisi olla päällä ohut rasvakerros, mutta kaupasta ei valitettavasti löytynyt muuta kuin täysin rasvattomia fileitä. Ehkä tähän sopisi jokin muukin osa porsaasta kuin kuivakka ulkofile. Liha olisi hyvä maustaa jo edellisenä päivänä. Suosittelen kokeilemaan!

Porsaanfile toscanalaisittain (n. 6 annosta)

1 rkl oliiviöljyä
(1 rkl sambucaa)
4 valkosipulinkynttä
2 rkl tuoretta silputtua rosmariinia
2 tl fenkolinsiemeniä murskattuna
1 tl jauhettua korianteria
1.5 rkl suolaa
vajaa tl pippuria
1.4 kg porsaan ulkofile

Sekoita mausteseos hyvissä ajoin, mielellään edellisenä päivänä. Sekoita 1 rkl oliiviöljyä ja 1 rkl sambucaa (jos käytät) valkosipulin, rosmariinin, fenkolinsiementen, korianterin, suolan ja pippurin kanssa tahnaksi. Kuivaa liha talouspaperilla. Hiero mausteseos lihan pintaan joka puolelle. Anna lihan maustua jääkaapissa ainakin muutaman tunnin, mieluummin koko päivän.

700 g perunoita
2 palsternakkaa
2 sipulia
1 fenkoli
n. ½ dl oliiviöljyä
½ tl suolaa
ripaus pippuria
3.5 dl kanalientä
1.75 dl valkoviiniä
(maissitärkkelystä)

Leikkaa perunat 2-6 osaan koosta riippuen ja palsternakat samankokoisiksi paloiksi. Leikkaa sipulit ja fenkoli suikaleiksi. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Levitä kasvikset isoon uunivuokaan. Mausta ne suolalla ja pippurilla ja ripottele päälle oliiviöljy. Paahda kasviksia uunissa 40 minuutin ajan. Sekoita niitä välillä. Samalla kun panet kasvikset uuniin, ota liha jääkaapista huoneenlämpöön.

Kun kasvikset ovat kypsyneet, vähennä uunin lämpötila 150 asteeseen. Aseta liha vuokaan kasvisten päälle. Kaada vuokaan lihan ja kasvisten päälle liemi ja viini. Työnnä lihaan lämpömittari, jotta voit seurata kypsymistä. Paista lihaa uunissa, kunnes sen sisälämpötila on 57-60 astetta. Valele lihaa pari kertaa paistamisen aikana vuoassa olevalla nesteellä.

Kun liha on kypsää, ota se vuoasta ja kääri folioon. Liha saa levätä foliossa 20-30 minuuttia. Kääri kasvikset toiseen folioon, ja pidä ne lämpimänä sammutetussa uunissa. Kaada neste vuoasta kattilaan. Kuumenna liemi kiehuvaksi. Jos käytät sambucaa, lisää sitä ruokalusikallinen liemeen. Keitä lientä kokoon muutaman minuutin ajan. Liemi on todennäköisesti täysin nestemäistä, ja vaikka sen voi käyttää kastikkeena sellaisenakin, niin minä suosittelen sen suurustamista maissitärkkelyksellä. Näin siitä saa kastikemaisempaa. Mausta kastike tarvittaessa suolalla ja pippurilla. Leikkaa paisti siivuiksi ja tarjoa se kasvisten ja kastikkeen kanssa.

Ruokaa siitä mitä on

Joskus ei jaksa lähteä kauppaan. Silloin on hyvä, jos kotona on ainekset ateriaan valmiina.Toisaalta on hyvä pitää sopiva määrä aineksia aina kotona, jolloin ei joka ateriaa varten tarvitse ostaa uutta. Minulla on jokseenkin aina jääkaapissa sipulia, valkosipulia ja porkkanaa. Lisäksi on munia ja parmesanjuustoa. Pakastimessa on yleensä pussi katkarapuja. Kuiva-ainekaappi on tietenkin täynnä hyvin säilyviä aineksia. Näistäkin jo saa jonkinlaisen aterian, mutta vielä kun ottaa mukaan edellisistä aterioista ylijääneitä aineksia, niin tuloksesta voi saada mielenkiintoisemman. Erityisen hyvä on, jos samalla saa käytettyä pois nopeammin pilaantuvia aineksia.

Perusvihanneksia linssimuhennosta varten paloiteltuna.

Olin joskus ostanut pussillisen kuivattuja herkkutatteja, joka olivat sitten kuitenkin jäänyt käyttämättä. Nyt huomasin sopivan tilaisuuden käyttää osan niistä. Tein yksinkertaisen sienikastikkeen pastalle. Tähän ruokaan voi varmasti käyttää muitakin kuivattuja sieniä kuin tatteja.

Sienipasta (1 annos)

n. ½ dl kuivattuja sieniä
n. 1 dl vettä
1 sipuli
2 rkl voita
1 rkl vehnäjauhoja
suolaa ja pippuria
oreganoa, meiramia tai timjamia
2 rkl pinjansiemeniä

pari kourallista penne-pastaa
vettä ja suolaa pastan keittämiseen

Liota sieniä pienessä määrässä vettä. Silppua sillä aikaa sipuli. Laita myös pastan keitinvesi valmiiksi kiehumaan. Sulata puolet voista kattilassa. Paista sipulia miedolla lämmöllä, kunnes se hieman pehmenee. Nosta sienet pois liotusvedestä ja purista niistä liika vesi pois. Älä heitä liotusvettä pois, sillä siitä saadaan neste kastikkeeseen myöhemmin! Paista sieniä sipulin kanssa hetken aikaa. Ripottele jauhot sienten ja sipulin päälle, ja sekoita. Jauhot suurustavat kastikkeen. Lisää sienten liotusvettä vähän kerrallaan. Anna kastikkeen kiehua sen aikaa kuin pasta kypsyy. Mausta kastike suolalla ja pippurilla sekä haluamallasi yrtillä. Sekoita joukkoon pinjansiemenet. Juuri ennen syömistä sekoita kastikkeeseen loput voista, kaada pastan keitinvesi pois, ja sekoita pasta kastikkeeseen. Voin vaihtoehtona kastikkeeseen voi lopussa sekoittaa myös pienen tilkan (n. ½ dl) kermaa. Nauti heti raastetun parmesanin kanssa.

Tattipasta

 Toisena kaapista löytyvänä ruokana esittelen linssimuhennoksen. Punaiset linssit ovat helppoja ja nopeita käyttää, joten nekin kuuluvat aina perusvarastooni. Muhennos maustetaan sardellilla ja kapriksilla, joita tulee usein ostettua esimerkiksi remouladekastiketta varten. Varsinkaan sardelleja ei uskalla säilyttää turhan pitkään avatussa purkissa, joten niitä on kätevä käyttää tällaiseen muhennokseen.


 Linssimuhennos (2 annosta)

1 sipuli tai kevätsipuli
1 porkkana
pala sellerinvartta
1 valkosipulinkynsi
2 rkl öljyä
2 aurinkokuivattua tomaattia
1 rkl kapriksia
5 sardellifilettä
1 tl chilirouhetta
1 dl punaisia linssejä
2-2.5 dl vettä
1 timjaminoksa

Leikkaa sipuli, porkkana, selleri ja valkosipuli pieniksi kuutioiksi. Jos käytät kevätsipulia, säästä osa vihreistä varsista lisättäväksi vasta lopuksi. Paista muita kasviksia öljyssä kattilan pohjalla. Silppua myös aurinkokuivatut tomaatit ja sardellit. Lisää ne ja kaprikset ja chilirouhe kattilaan vihannesten joukkoon. Paista vielä hetki. Huuhtele linssit, ja lisää ne kattilaan. Lisää 2 dl vettä ja timjami. Kuumenna kiehuvaksi, ja keitä 10 minuuttia, kunnes linssit ovat kypsiä. Jos muhennos kuivuu ennen kypsymistä, lisää vähän vettä. Sekoita lopuksi joukkoon silputut kevätsipulin varret.

Linssimuhennos.

On kaalipata hyvää, vaikka yksin syö

Yksin se on syötävä, kun puoliso ilmoitti, ettei tykkää keitetystä kaalista. Minä taas tykkään. Tästä kaalipadasta tuli minusta aika hyvää. Kuva jäi valitettavasti ottamatta, mutta ei tämä toisaalta mikään kovin kuvauksellinen annos olisikaan.

Kaalipata (5 annosta)

2 sipulia
puolikas pienehkö valkokaali
2 kynttä valkosipulia
400 g sika-nautajauhelihaa
n. 100 g pala palsternakkaa
1 iso porkkana
oliiviöljyä ja/tai voita paistamiseen
suolaa
pippuria
paprikajauhetta
1 rkl soijakastiketta
2 rkl tomaattisosetta
2 tl Dijon-sinappia
1 tl hunajaa
2 laakerinlehteä
1 punainen chili
3 oksaa timjamia
kourallinen tuoretta meiramia
1 tl kuivattua salviaa
400 g purkillinen säilöttyjä ruskeita papuja

Leikkaa sipuli ja kaali ohuiksi suikaleiksi, valkosipuli ja chili pieneksi silpuksi ja palsternakka ja porkkana kuutioiksi. Paista ensin sipulia miedolla lämmöllä öljyssä, voissa tai niiden sekoituksessa. Sipulien jälkeen paista samoin kaalia. Kasaa paistetut ainekset isoon pataan tai kattilaan. Paista jauheliha. Mausta liha suolalla, pippurilla ja paprikajauheella. Kaada liha pataan ja sen jälkeen paista samalla pannulla vielä porkkana ja palsternakka. Lisää tarvittaessa vähän rasvaa pannulle niitä varten. Siirrä juureksetkin pataan, ja lisää mukaan myös valkosipuli, soijakastike, tomaattisose, sinappi, hunaja, laakerinlehdet, chili, timjami, meirami ja salvia. Lisää vettä sen verran, että ainekset peittyvät lähes kokonaan. Anna kiehua hiljalleen tunnin ajan. Lisää pavut lopuksi muutama minuutti ennen ruokailua. Juuri ennen tarjoamista pataan voi sekoittaa vielä vähän lisää tuoretta meiramia.

Rachelin leipä

Rachel sandwich on versio klassisesta amerikkalaisesta voileivästä, Reuben-leivästä. Reuben-leivän synnystä on useampia tarinoita, mutta se sisältää säilykelihaa, sveitsiläistä juustoa, hapankaalia ja salaatinkastiketta ruislimpusta tehdyssä kerrosvoileivässä. Täytetty leipä paistetaan tai grillataan molemmin puolin niin, että leipä ruskistuu. Rachelin leivässä on hapankaalin tilalla coleslaw-salaattia. Lihana on joko pastramia tai kalkkunaa. Juusto kuuluu siihenkin. Kastikkeena on tavalliskastiketta.immin thousand island -kastiketta, kuten Reubenissakin. Sen tilalla voi kuitenkin käyttää myös bbq-kastiketta, kuten minä tein. Lihaa kuuluu tässä leivässä olla runsaasti.

Rachelin leipä

Yhteen leipään:
2 siivua ruislimppua
BBQ-kastiketta
2 siivua gruyere- tai emmentaljuustoa
kypsää kalkkunaa (leikkelettä tai paistinsiivuja) niin paljon kuin leivälle sopii
2 rkl Coleslaw-salaattia
voita

Voitele leivät bbq-kastikkeella. Jos valmistat leivät grillaamalla, voitele toiset puolet leivistä voilla. Jos taas paistat leivät pannulla, jätä toiset puolet kuivaksi ja sulata voi suoraan pannulla. Asettele toiselle leivälle kastikkeen päälle ensin juustoa, sitten lihaa, ja lopuksi coleslaw-salaattia. Paina toinen leipäsiivu päälle kastikepuoli alaspäin. Paista koottuja leipiä voissa pannulla tai grillaa niitä, kunnes leipä on ruskistunut ja juusto hieman sulanut. Käännä leivät varovasti ja paista myös toiselta puolelta.

Viikon raaka-aine(34): Papaija

Kuva: kongsky / FreeDigitalPhotos.net

Taas yksi eksoottinen hedelmä. Luulin, että en olisi ennen syönyt papaijaa, mutta se taitaa kuulua johonkin säilykehedelmäsekoitukseen. Sen verran tutulta se maistui. Tai oikeastaan ei maistunut, sillä minusta hedelmän maku oli aika mitäänsanomaton.

Papaija kasvaa puussa trooppisilla alueilla. Alunperin se on kotoisin Amerikasta, ja sen viljely aloitettiin Meksikossa. Papaijapuu kasvaa nopeasti, jopa vain kolmessa vuodessa siemenestä täysikasvuiseksi hedelmiä tuottavaksi puuksi. Hedelmä voi painaa jopa yhdeksän kiloa, mutta Suomeen tuodaan yleensä pienimpiä, noin puolen kilon painoisia hedelmiä. Papaijat poimitaan ja kuljetetaan raakana, mikä ehkä vaimentaa hedelmän makua.


Papaijan kuori on vihreä, ja täysin kypsyessään se muuttuu keltaiseksi. Kokonainen hedelmä ei tuoksu juuri lainkaan, leikattuna hedelmälihassa on makean hedelmäinen tuoksu. Papaija kypsyy huoneenlämmössä, ja kypsänä se säilyy jääkaapissa. Papaijan kuorta ei syödä, vaan ainoastaan punertava hedelmäliha. Hedelmän keskellä on suuri määrä pippurimaisia siemeniä. Niitäkään ei tavallisesti syödä, vaikka ne syötäväksi kelpaavatkin. Ne paitsi näyttävät, myös maistuvat hieman pippurilta.

Papaija sisältää papaiini-nimistä entsyymiä, joka mureuttaa lihaa. Siksi papaijaa voidaan käyttää marinadeihin. Huonona puolena entsyymissä on, että se estää liivatteen toiminnan, ja siksi papaijaa ei voi raakana käyttää hyytelöihin. Kuumennettaessa entsyymi kuitenkin tuhoutuu, joten keitettyä papaijaa voi hyydyttää liivatteella. Kokeilin marinadia, johon tulee soseutettua papaijaa. Käytin sitä porsaan ulkofilepihvien marinointiin. Ainakaan näissä pihveissä en huomannut mitään erikoista. Ehkä papaiini vaikuttaa enemmän sitkeämpiin lihoihin. Tässä ohje, jos joku haluaa kokeilla:

Papaijalla marinoitu porsaanfilee. Lisäksi on coleslaw-salaattia.

Papaijamarinadi

½ papaija
n. 1 dl oliiviöljyä
reilusti mausteita, esim. suolaa, mustapippuria, cayennepippuria ja timjamia

Kuori papaija ja poista siemenet. Soseuta hedelmä. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Käytä mausteita reilusti, jotta lihaan tulee jotain makuakin. Levitä marinadi marinoitavan lihan päälle ainakin pari tuntia ennen lihan kypsentämistä.

Hampurilaisia tai burgereita

Lähiaikoina myyntiin on tulossa uutuustuote: 199 euron hampurilainen. On kuulemma Kobe-härän lihaa kullatun sämpylän välissä. Mausteena on ketsupin ja kurkkusalaatin sijaan tryffeliä ja pistaasiöljyä. Tuossa touhussa on paljon pielessä. Ensinnäkin Kobe-härkää on mahdollista saada vain Japanissa. Jos joku väittää Suomessa myyvänsä Kobe-härkää, hän joko valehtelee tai sitten hänelle on valehdeltu. Euroopassa tai Amerikassa Kobe-härkänä myytävä liha voi olla peräisin mistä tahansa vanhasta lehmästä. Japanissa Kobe on lailla suojattu nimitys, jota saa käyttää vain aidosta Kobe-härästä, mutta muuta maailmaa nämä määräykset eivät koske. Sitä aitoa Kobea ei tänne tuoda. Ilmeisesti myös väitteet oluen juottamisesta, hieronnasta ja musiikin soittamisesta naudoille ovat paikkaansapitämättömiä myyttejä. Kobe-härän laatu tulee huolellisesti jalostetusta karjasta, joka kasvatetaan tietynlaisessa ympäristössä. Hyvää naudanlihaa saa monestakin paikasta maailmassa, mutta sen nimittäminen Kobe-häräksi on yksinkertaisesti huijausta, jolla tavallisesta lihasta nyhdetään poskettomia hintoja.

Siinä oli asian pihvi, entä sitten muut ainekset? Niin kuin pinnalta kullattu sämpylä. Ruuan koristelu kullalla on mautonta sanan kaikissa merkityksissä. Näyttääkö tuo jutun kuvassa oleva sämpylä houkuttelevalta? Pieni määrä kultaa on kyllä vaaratonta syötynä. Mitään makua tai ravintoarvoa siinä ei ole. Kultauksen tarkoitus on pelkkä koristelu. Se on vain kalliimpi versio nonparelleista - ja suunnilleen yhtä tyylitön.

Kolmas seikka, joka tuossa ökyhampurilaisessa tökkii, näkyy ehkä kuvassa. En ole tästä ihan varma, koska asiaa ei mainita tekstissä, mutta kuvan hampurilaisen salaatti näyttää epäilyttävästi jäävuorisalaatilta. Sitä ainesosaa en kaipaisi edes kahden euron hampurilaiseen. Toivon olevani väärässä tässä. Jos yhdistetään hyvä pihvi (se voi hyvin olla hyvä, vaikka se ei olekaan oikeasta Kobe-härästä tehty), hyvä leipä (ei se kultaus suoranaisesti haittaa, vaikka turha onkin), parmankinkkua, tryffeliä ja pistaasiöljyä, niin toivoisin, että kokonaisuutta ei pilattaisi vetisen mauttomalla jäävuorisalaatilla. Se kun ei miksikään parane, vaikka kuinka olisi kotimaista luomua. Mutta tämä huomio tuli todella vain tuosta kuvasta. Ehkä se salaatti on jotain muuta.

Näistä aineksista syntyy parempi hampurilainen.

Kun nyt tuli paasattua, niin näytänpä vastapainoksi kuinka oikea hampurilainen tehdään. Aloita tekemällä sämpylät viimevuotisen ohjeeni mukaan. Sämpylöiden valmistumiseen menee pari tuntia. Ne kannattaa kuitenkin tehdä niin, että ne valmistuvat juuri silloin kun niitä tarvitaan. Erehdyin tekemään tämän vapun hampurilaisiin sämpylät jo edeltävänä päivänä, ja ne ehtivät hieman kuivua. Sekoita hampurilaiskastike. Edellä linkitetystä vanhasta ohjeestani löytyy siihenkin vaihtoehto, mutta ihan hyvän kastikkeen sai myös yksinkertaisesti sekoittamalla majoneesia ja BBQ-kastiketta keskenään.

Useimmiten hampurilaiseen laitetaan mausteeksi raakaa sipulia. Jos se tuntuu liian väkevältä, on ratkaisu karamellisoitu sipuli. Leikkaa kolme sipulia ohuiksi suikaleiksi. Kuumenna 1 rkl oliiviöljyä paistinpannulla. Paista sipulia öljyssä miedolla lämmöllä 20 minuutin ajan. Sekoita usein. Lisää sipulien joukkoon ruokalusikallinen balsamiviinietikkaa ja teelusikallinen hunajaa. Jatka paistamista vielä 10 minuuttia. Sekoittele ahkerasti.

Tee pihvit: puoli kiloa jauhelihaa riittää neljään isoon hampurilaiseen. Sekoita jauhelihaan mausteita: ainakin suolaa ja pippuria, myös chilirouhe ja paprikajauhe sopivat, ja erilaisia yrttejäkin voi hyvin käyttää. Sekoita maustettu liha tasaiseksi massaksi. Jaa liha neljään osaan. Painele jokaisesta osasta mahdollisimman iso ja ohut pihvi. Paista pihvit pannulla yksi kerrallaan.

Leikkaa hampurilaisten täytteeksi juustoa ja tomaattia. Revi salaattia sopivaksi silpuksi. Hampurilaiseen sopii esimerkiksi friseesalaatti. Kokoa hampurilaiset ja nauti.

Viikon raaka-aine (33): Pinaatti

Pinaatti ei varsinaisesti ole ihan vielä sesongissa, mutta kun sitä tuli ostettua iso pakkaus, niin kirjoitanpa siitä kuitenkin. Nyt on tarjolla Etelä-Euroopassa kasvatettua pinaattia, mutta myöhemmin kesällä saa kotimaistakin.

Pinaatti on kotoisin Persiasta, jossa sitä on viljelty 2000 vuoden ajan. Viimeistään 1500-luvulla se oli levinnyt laajalti Eurooppaan. Se ei siis ole kaikkein vanhimpia vihanneksia ruokapöydissämme. Se oli kuitenkin ensimmäisiä pakasteena myytäviä vihanneksia. Pakastetun pinaatin myynnin aloitti Clarence Birdseye Massachusettsissa 1929.

Pinaatti teki Kippari-Kallesta vahvan. Oikeasti sillä ei sellaisia taikavoimia ole, mutta terveellistä se toki on, kuten tummanvihreät vihannekset yleensäkin. Usein väitetään, että pinaatti sisältäisi runsaasti rautaa, mutta se ei pidä paikkaansa. Käsitys korkeasta rautapitoisuudesta on peräisin laskuvirheestä, jota ei huomattu korjata kuuteenkymmeneen vuoteen. Itse asiassa pinaatti on raudan saannin kannalta suorastaan haitallinen ruoka-aine. Se sisältää oksaalihappoa, joka vaikeuttaa raudan, samoin kuin kalsiuminkin imeytymistä. Pinaatti sisältää myös nitraattia, ja siksi sitä ei pidä syöttää alle vuoden ikäisille lapsille. Nitriittipitoisuus pienenee, jos pinaattia keittää vedessä ja heittää keittoveden pois. Valitettavasti vain siinä tulee heittäneeksi pois myös paljon makua ja hyödyllisiä ravintoaineita. Kannattaakin mieluummin suosia ohutlehtistä babypinaattia, jota voi syödä myös raakana.

Pinaattia myydään tavallisesti valmiiksi muovipussiin pakattuna. Yritä valita mahdollisimman vihreitä lehtiä. Kellastuneet ovat menneet huonoiksi. Lehdet ovat yleensä valmiiksi puhtaita, joten nopea huuhtelu riittää. Jos pinaatti on multaista, sen voi pestä vesialtaassa huljuttelemalla. Valuta vesi siivilässä tai kuivaa pinaatti pyyhkeellä. Pinaatti säilyy jääkaapissa muutaman päivän. Älä kuitenkaan pese sitä ennen säilytystä, vaan vasta juuri ennen ruuaksi valmistusta. Muista varata pinaattia runsaasti, sillä sen määrä kutistuu murto-osaan alkuperäisestä kypsennettäessä.

Ruoka, joka minulla oli mielessäni ostaessani tällä viikolla pinaattia, oli Sivumaun vihrea pasta puttanesca. Siinä pastaklassikkoa on muunneltu vaihtamalla tomaatti pinaattiin. Sattumalta tulin kuitenkin samalla kauppareissulla ostaneeksi vastustamattoman tuoretta ruisleipää. Päätin jättää pastan toiseen kertaan, ja syödä pinaattia mieluummin leivän kanssa. Tein pinaatista sardellilla, kapriksilla ja pinjansiemenillä maustetun muhennoksen, josta tuli oikein mielenkiintoisen makuinen. Paistoin viereen vielä munan täydentämään yksinkertaista ateriaa.

Pinaattimuhennos (1 annos)

1 kevätsipuli
n. 2 rkl pinjansiemeniä
oliiviöljyä
n. 1 rkl kapriksia
3 sardellifilettä
reilu kourallinen pinaattia
parmesanjuustoa
mustapippuria

Silppua sipuli. Kuumenna paistinpannu, ja paahda ensin pinjansiemeniä pienen hetken ajan. Varo polttamasta niitä. Lorauta pannulle oliiviöljyä. Pane sipulit, kaprikset ja sardellit paistumaan. Sekoittele hetki, ja lisää pinaatti. Pinaattia voi ensin keittää vedessä 1-2 minuuttia. Sekoita pinaatti pannulla mausteisiinsa. Kasaa muhennos lautaselle, ja viimeistele annos vastaraastetulla parmesanilla ja vastarouhitulla mustapippurilla.

Tämä ruoka maistuu melko voimakkaasti sardellille. Jos siitä ei pidä, sardellia voi käyttää hieman vähemmän tai paistaa sitä kauemmin, jolloin se "sulaa", eikä esiinny suussa havaittavina palasina.

Jännänmakuinen pinaattimuhennos paistetun munan kanssa.

Hieman perinteisempää reseptiikkaa edustaa seuraava ohje. Ilmaisua "a la Florentine" eli "Firenzen tyyliin" käytetään useista pinaattia sisältävistä ruuista. Tavallisimmin sillä tarkoitetaan ruokaa, jossa on alla pinaattia, sen päällä munaa, kalaa tai vaaleaa lihaa, ja päällä Mornay-kastike (vaalea kastike, johon on sekoitettu juustoa). Tämä kokonaisuus voidaan gratinoida uunissa. Ei ole täysin varmaa, mikä tämän ruuan yhdistää Firenzeen. Mahdollisesti kuitenkin Ranskan kuningatar Caterina de' Medicin (1519-1589) ansiosta: hän oli kotoisin Firenzestä ja toi sieltä Ranskaan monia ruokalajeja, erityisesti pinaatin. Tässä annan oman reseptini, jolla valmistin kalaa. Kalana käytin turskaa, joka on valitettavan mauton kala. Vaikka voimakas juusto ja pinaatti tuovatkin makua, tulisi ruuasta varmasti vielä parempaa, jos kalana käyttäisi esimerkiksi siikaa tai kuhaa. Tämä on kuitenkin tietystä hienostuneesta sävystään huolimatta melko nopeatekoinen ruoka. Vaikein osa on valkokastikkeen valmistus, mutta jos se on hallinnassa, ruuan saa valmiiksi hieman yli puolessa tunnissa.

Kala a la Florentine.

Kalaa a la Florentine (2-3 annosta)

1 sipuli
n. litra pinaattia (raakana mitattuna)
1-2 rkl oliiviöljyä

2 rkl voita
1 rkl vehnäjauhoja
3 dl maitoa
2 dl raastettua voimakasta juustoa, esim. Gruyerea

250-300 g vaalean kalan fileitä
suolaa
valkopippuria
muskottipähkinää

Silppua sipuli. Huuhdo pinaatti ja jätä se kuivumaan. Kuumenna oliiviöljy pannulla ja paista sipulia miedohkolla lämmöllä, kunnes se pehmenee. Lisää pannulle pinaatti. Jatka paistamista, ja kääntele varovasti, kunnes pinaatti on kypsynyt ja kutistunut. Mausta suolalla, pippurilla ja muskottipähkinällä; pieni ripaus kutakin riittää.

Valmista kastike: Sulata voi kattilassa, mutta älä ruskista sitä. Lisää jauhot, ja sekoita ne voin kanssa tasaiseksi massaksi. Lämmitä ainakin osa maidosta (n. 2 dl) toisessa kattilassa tai mikrossa. Lisää kuuma maito vähän kerrallaan. Sekoita kastike tasaiseksi jokaisen lisäyksen jälkeen. Loput maidosta saa sekoitettua kastikkeeseen kylmänäkin. Anna kastikkeen kiehua muutaman minuutin ajan. Mausta kastike miedosti samoilla mausteilla kuin pinaattikin: suolaa, valkopippuria ja muskottipähkinää.

Ruskista kalan pinta nopeasti pannulla pienessä määrässä öljyä. Asettele fileet tasaiseksi kerrokseksi pinaatin päälle. Sekoita kastikkeeseen raastettu juusto. Levitä kastike kalan päälle. Gratinoi 250-asteisessa uunissa niin kauan, kunnes pinta paikoitellen hieman ruskistuu.

Hieman aneemisen näköinen, mutta maukas annos.