Valkoviinissä haudutettua kalaa

Erehdyin ostamaan viikonloppuna Carlo Rossi California white -valkoviiniä.  Se osoittautui yhdeksi huonoimmista valkoviineistä mitä olen maistanut. Maku muistutti enemmän käymään alkanutta pilaantunutta hedelmää kuin oikeaa viiniä. Maku oli jotenkin karvas, happoisuutta ei ollut eikä myöskään raikkautta. Ei siis enää tehnyt mieli juoda, mutta päätin käyttää ruoanlaittoon siinä toivossa että maku ei haittaisi. Päädyin perinteisesti hauduttamaan kalanfilettä valkoviinissä.

Parhaiten tähän ohjeeseen sopiva kala olisi ehkä kampela. Sitä ei kuitenkaan kaupasta tänään löytynyt, eikä löytynyt paljon muitakaan vaihtoehtoja. Lohet ja kirjolohet eivät mielestäni oikein sovi tähän, enkä halua syödä myöskään tilapioita tai pangasiuksia, joissa ei ole mitään makua. Vaihtoehdoiksi jäi siika, kuha ja hauki. Päädyin antamaan mahdollisuuden hauelle, vaikka aikaisemmat kokemukseni kyseisestä eväkkäästä ovat aika huonoja. Sehän on sekä maultaan että rakenteeltaan varsin puisevaa. Maukkailla lisukkeilla ja hyvillä valmistusmenetelmillä voisi hauestakin ehkä saada syömäkelpoista, joten päätin yrittää.

Kalaa ja sieniä valkoviinissä (2 annosta)

300 g kalafilettä
1 pieni sipuli
100 g herkkusieniä (eli 3 jumboherkkusientä)
reilusti voita
valkoviiniä (olisikohan ollut n. 2 dl?)
parmesan-juustoa
suolaa ja pippuria
persiljaa

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Leikkaa sipuli ja sienet siivuiksi. Paista niitä voissa pannulla, mutta älä kovin paljoa ruskista.

Asettele kalat uunivuokaan. Mausta suolalla ja pippurilla.

Kaada kalojen päälle sienet ja sipulit. Asettele päälle muutama nokare voita. Lisää valkoviiniä niin paljon, että kalat peittyvät ainakin suurimmaksi osaksi. Raasta päälle vielä parmesan-juustoa. Vaihtoehtoisesti voisi ehkä kokeilla myös emmentalia.

Hauduta kalaa uunissa 175 asteessa. Tämä paksuhko hauki oli 12 minuuttia, ohuemmalle kalalle riittää ehkä 8-10 minuuttia. Ripottele valmiin annoksen päälle persiljaa.

Olen aika tyytyväinen lopputulokseen. Liemi piti muuten niin kuivan hauen mehevämpänä, ja sieni-sipulikuorrutuksesta tuli herkullista. Hauen makukaan ei ollut niin huono kuin muistin. Lisukkeeksi paistoin lanttutikkuja, mutta ne eivät onnistuneet kovin hyvin. Paistoin siis öljyssä lantusta leikattuja suikaleita ja maustoin suolalla. Ilmeisesti öljy ei ollut aluksi tarpeeksi kuumaa, ja siksi tikuista ei tullut rapeita, ja sitten öljy kuumeni niin, että osa tikuista kärventyi turhan mustiksi. Muuten tästä ateriasta jäi oikein hyvä maku suuhun.

Tummasuklainen appelsiinibavarois

Tämä on peräisin Jennifer Donovanin kirjasta Suklaa - 365 vastustamatonta makuelämystä.

2 dl maitoa
124 g tummaa suklaata
2 rkl appelsiinilikööriä (käytin Cointreau'ta)
3 liivatelehteä
1 appelsiinin kuori raastettuna
4 dl kermaa

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen 5-10 minuutiksi. Paloittele suklaa ja kuumenna sitä maidon ja appelsiiniliköörin kanssa kattilassa miedolla lämmöllä kunnes suklaa sulaa.

Ota kattila levyltä ja sekoita tasaiseksi. Purista liivatelehdistä vettä ja sekoita ne  suklaaseokseen. Kaada seos puhtaaseen kulhoon ja anna jäähtyä noin tunnin ajan. Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää jäähtyneeseen suklaaseokseen appelsiinin kuori ja 2/3 kermavaahdosta.

Sekoita varovasti ja jaa seos annoskulhoihin. Laita jääkaappiin jäähtymään vähintään kolmeksi tunniksi. Lisää jokaisen annoksen päälle nokare kermavaahtoa ja nauti.

Tästä tuli neljä ja puoli lasillista. Laakeammat kulhot olisivat olleet ehkä paremmat, noista laseista oli vähän vaikea syödä. Tämä kuva on otettu ennen jäähdytystä. Lopuksi päälle laitetaan kermavaahtoa.

Käytin suklaata, jossa on 70 % kaakaota. Appelsiinini oli niin iso, että käytin vain noin puolet sen kuoresta. Maku oli erittäin suklainen, mutta runsas kermavaahto pehmensi mukavasti. Herkullinen lopputulos!

Meidän keittokirja & falafelit

Tykkään lukea keittokirjoja. Siksi ostinkin hienon näköisen yleiskeittokirjan Meidän keittokirja, vaikka en oikeastaan tarvitsisi kun muutama hyvä kirja on jo hyvässä käytössä. Selaillessani kirjaa kaupassa ihastuin sen värikkyyteen ja hienoihin kuviin. Myös reseptit näyttivät hyviltä ja välissä on myös hyödyllisen näköistä tietoa eri raaka-aineista ja niiden käsittelystä. Päälisin puolin vaikutti siis oikein lupaavalta. Lähempi tarkastelu paljasti kuitenkin pahoja virheitä. Kirja on käännetty ruotsalaisesta alkuteoksesta Vår kokbok. Alkuteos on ilmeisesti oikein pätevä, sillä se oli Ruotsin myydyin keittokirja vuonna 2009. Käännös sitä vastoin on tehty erittäin huonosti. Epäilen esimerkiksi väitettä, jonka mukaan itse tehty majoneesi säilyisi jääkaapissa 3-4 viikkoa. Lisäksi sisältöä ei ole kaikilta osin sovitettu Suomen oloihin sopivaksi, ja niinpä saamme lukea mielenkiintoista tietoa esimerkiksi siitä minkälaisia makkaroita Ruotsissa on saatavilla. Päätin kuitenkin uskaltautua kokeilemaan kirjan ohjeita, vaikka en niihin täysin luottaisikaan.

En suosittele.

Valitsin kokeiltavaksi falafelit eli kikhernepullat. En ollut ennen maistanut falafelejä kuin kerran jossain vähän huonommassa kebab-ravintolassa, joten en ollut etukäteen varma pitäisinkö niistä. Haluaisin kuitenkin oppia tekemään enemmän myös kasvisruokia, sillä tunnen olevani niissä aika rajoittunut.

Pari asiaa pisti silmään heti ohjetta lukiessa: Ensiksikin ohje alkoi kikherneiden liottamisella, mutta siinä ei mainittu, että herneet pitäisi myös keittää. Onneksi tiesin tämän, enkä yrittänyt ruveta hienontamaan raakoja kikherneitä. Toisekseen mausteiden joukossa oli se perinteinen käännösvirhe, eli "kumina". Tarkistin vielä, ja kyllä, wikipediakin tietää, että falafelin mausteisiin kuuluu roomankumina, joka tunnetaan myös juustokuminana ja jeerana. Kumina on täysin eri mauste. Lopuksi en ollut täysin varma viittasiko ohjeessa annettu 3 dl määrä kikherneitä kuiviin vai jo liotettuihin herneisiin. Halusin tehdä puolikkaan annoksen, joten mittasin 1.5 dl raakoja kuivia kikherneitä, jotka kuitenkin turposivat 3 dl:aan liotettaessa. Laitoin sitten muita aineksia ohjeessa annettujen määrien mukaisesti, mutta pyöryköiden lopullisesta määrästä päätellen ohjeen 3 dl olisi kuitenkin viitannut raakoihin kikherneisiin. Tuli sitten vähän mausteisempia, mikä ei tosin ollenkaan haitannut. Tässä siis oma versioni ohjeesta:

Falafelit (2 annosta)
1.5 dl kuivia kikherneitä
1 - 2 tl suolaa
ripaus mustapippuria
2 tl jauhettua jeeraa
1 tl jauhettua korianteria
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
0.5 dl persiljaa
0.5 rkl vehnäjauhoja
öljyä paistamiseen

Laita kikherneet veteen likoamaan edellisenä päivänä. Liota vuorokausi. Heitä liotusvesi pois, ja keitä kikherneet uudessa vedessä, johon on lisätty vähän suolaa. Itse käytin keittämiseen 6 dl vettä, eli 2 kertaa lionneiden herneiden tilavuuden verran.

Kaada keitinvesi pois ja lisää kikherneiden joukkoon mausteet. Hienonna kikherneet. Käytin sauvasekoitinta, joka ei kuitenkaan oikein tahtonut pystyä tehtävään, sillä taikina tahtoi jumiutua ja estää terää liikkumasta:

Kikhernejauho tarttui sauvasekoittimen terään. Lähtisikö mössö irti kattilan laitaan kopauttamalla? Osittain kyllä lähti, mutta ei täysin osunut takaisin kattilaan...

Lisää hienonnettuihin kikherneisiin pilkottu sipuli ja persiljasilppu. Taikinasta tulee niin jauhomaista, että näyttää siltä, ettei siitä pystyisi mitään pyöryköitä muotoilemaan. Lisää vehnäjauhoa; sen pitäisi auttaa taikinaa pysymään koossa. Ota sitten käteesi taikinaa n. ruokalusikallinen kerrallaan, ja puristele se pallon muotoon. Palloja tule tästä määrästä tusinan verran.

Muotoiltuja pyöryköitä.

Paista pyörykät öljyssä. Perinteisesti falafelit pitäisi friteerata, mutta kotioloissa pannulla paistaminen on tietysti helpompaa. Kääntele pyöryköitä pannulla varovasti. Pyöryköistä irtoaa paistaessa jonkin verran jauhoa, mutta muuten ne pysyvät ihan hyvin koossa.

Paistetaan runsaassa öljyssä.

Jogurttikastike (2 annosta)
n. 1 dl turkkilaista jogurttia
suolaa
pippuria
1 puristettu valkosipulinkynsi
1 tl valkoviinietikkaa
1 tl hunajaa

1 tl kuivattua minttua

Sekoita kaikki ainekset. Alkuperäisessä ohjeessa olisi ollut persilja- tai korianterisilppua, mutta kun minulla ei niitä ollut, laitoin kuivattua minttua. Ei siis ihan samanlaista makua, mutta mintun maku tuntui sopivan tähän.

Jogurttikastike.

Falafelit osoittautuivat oikein hyviksi. Melko hajoavaisia ne kyllä olivat ja selvästi jauhoisen tuntuisia, mutta jotenkin silti ihan meheviä ja miellyttävän mausteisia. Kaipaisivat tosin jotain energiapitoisempaa lisuketta. Pelkän salaatin kanssa syötynä annos jäi ehkä vähän turhan kevyeksi.

Valmiit falafelit tarjottuna jogurttikastikkeen ja kaali-appelsiinisalaatin kanssa. 

-------------------------
Lisäys 3.2.2011
-------------------------
Huomasin myöhemmin jostain muualta (unohdin valitettavasti mistä), että kikherneitä ei tarvitsisikaan keittää ennen hienontamista. Kypsyvät sitten varmaankin pyöryköitä paistettaessa.

Spagettikurpitsa

Citymarketissa oli yllättäen myytävänä spagettikurpitsoja. Olin aiemmin lukenut niistä, mutta nyt satuin ensimmäistä kertaa näkemään. Päätin siis ostaa yhden ja kokeilla. Spagettikurpitsan pitäisi siis muistuttaa rakenteeltaan spagettia. Ohjeena on keittää kurpitsaa halkaistuna puoli tuntia, minkä jälkeen spagetin voi kaivaa kuorestaan. Ensimmäinen ongelma tuli kuitenkin vastaan, kun kurpitsan kuori oli niin kova, etten pystynyt halkaisemaan sitä. Ajattelin keittää sitä ensin kokonaisena toivoen, että sen jälkeen paloittelu onnistuisi. Sekään ei mennyt kovin hyvin, sillä kurpitsa oli liian iso yhteenkään kattilaani. Keitin sitä kuitenkin välillä käännellen riittävän tasaisen kypsymisen toivossa.

Liian iso kurpitsa.

Puolen tunnin keittämisen jälkeen otin kurpitsan kattilasta. Kuoren pinnasta oli roiskunut jotain tahmeaa vahamaista ainetta, jonka puhdistaminen kattilasta ja liedeltä osoittautui myöhemmin erittäin hankalaksi. Nyt kuitenkin jäähdytin kurpitsaa hieman kylmällä vedellä voidakseni käsitellä sitä. Kurpitsa oli pehmennyt sen verran, että halkaisu onnistui. Siemenet voitiin nyt poistaa.

Halkaistu puolikypsä spagettikurpitsa. Vasemmanpuoleisesta puolikkaasta on siemenet poistettu.

Kurpitsan rakenne tuntui tässä vaiheessa vielä melko kiinteältä. Se ei siis ollut kypsynyt kokonaisena keitettäessä. Kuorin ja paloittelin kurpitsan, ja laitoin uudelleen kiehuvaan veteen. Tarkkailin kypsymistä, ja sitten kun rakenne lopulta alkoi tuntua hajoavaisemmalta, kaadoin vedet pois. Aloin hajottaa kurpitsaa spagettimaisen rakenteen toivossa. Ainakaan tämä yksilö ei kyllä ollut spagettia nähnytkään. Rakenne muistutti lähinnä kuivaa porkkanaraastetta.

Näyttääkö tämä nyt spagetilta?

Ajattelin kokeilla spagettikurpitsaa spagetin tyyliin. Niinpä tein sille seuraavan yksinkertaisen kastikkeen:

Kermainen sieni-kinkkukastike (1 annos)

pari ruokalusikallista kuivattuja kantarelleja
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
oliiviöljyä
n. 50 g ilmakuivattua kinkkua
persiljaa
suolaa ja pippuria
0.5 dl kermaa

Liota kuivattuja sieniä hetki kuumassa vedessä. Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuumenna öljy kattilassa, ja kuullota sipuleita siinä hetki. Lisää sienet ja jatka kuullottamista. Kun sipulit ja sienet alkavat näyttää kypsiltä, lisää paloiteltu kinkku ja persilja, ja mausta suolalla ja pippurilla. Lisää kerma ja kiehauta.

Kastike.

Lopuksi annostelin kurpitsaa lautaselle, kaadoin kastikkeen päälle ja raastoin vielä parmesaania. Kastikkeesta tuli oikein hyvää, mutta sanoisin sen sopivan paremmin ihan oikealle pastalle kuin tälle kurpitsanmakuiselle porkkanaraasteelle. Lopputulos spagettikurpitsan osalta ei ollut vaivan arvoinen. Oliko minulla huono kurpitsa? Teinkö jotain väärin? Vai oliko tämä juuri sellaista millaista spagettikurpitsan kuuluukin olla?

Valmis annos: Spagettikurpitsaa kermaisella sieni-kinkkukastikkeella.