maanantai 21. helmikuuta 2011

Mun saka?

Pyrin mahdollisuuksien mukaan syömään vuodenaikojen mukaan. En ole tässä täysin ehdoton, vaan poikkean periaatteesta jos se on kulinaristisesti sen arvoista. Yleensä kypsennetyt kasvikset ovat suhteellisen kelvollisia, salaatteja ei niin tee mieli. Eikä varsinkaan tomaatteja! Tänään mieleeni tuli jostain moussaka. Harkitsin ostavani kesäistä suosikkiani munakoisoa sitä varten, mutta nähtyäni kaupan munakoisojen vaatimattoman ulkonäön ja ei-niin-vaatimattoman hintalapun, päätin jättää väliin. Korvasin sen niinkin erikoisella vaihtoehdolla kuin kaskinauriilla. Silläkin uhalla, että annan sen vaikutelman, että tapanani on jatkuvasti tehdä omituisia väännöksiä perinteisistä ruuista, annan tässä ohjeeni tähän erilaiseen "moussakaan".

Naurismoussaka (3-4 annosta)
oliiviöljyä
1 sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
300 g jauhelijaa
1 dl punaviiniä
2 rkl tomaattisosetta
pieni ripaus kanelijauhetta
1 rkl kuivattua oreganoa
1 laakerinlehti
suolaa ja pippuria
2 kaskinaurista
n. 2 rkl voita
1 rkl vehnäjauhoa
n. 3 dl maitoa
1 muna
100 g fetajuustoa

Kuumenna pari ruokalusikallista oliiviöljyä kattilassa tai isossa pannussa. Kuullota silputtu sipuli ja valkosipuli. Lisää jauheliha ja ruskista. Lisää tomaattisose, kaneli, oregano, suola, pippuri, viini ja laakerinlehti. Kiehauta, ja anna hautua noin 20 minuuttia.



Jauhelihakastikkeen kiehuessa siivuta nauriit. Laita sitten oliiviöljyä isolle paistinpannulle, ja paista naurissiivuja.


Tee samalla myös valkokastike. Sulata voi kattilassa, ja lisää jauhot. Pyörittele jauho-voiseosta vähän aikaa, mutta älä ruskista. Lisää maito vähän kerrallaan sekoittaen aina hyvin jokaisen lisäyksen jälkeen. Tässä kannattaa käyttää rasvaisinta mahdollista maitoa; se ei pala pohjaan niin helposti. Kun maito on lisätty, anna kiehahtaa ja keitä pari minuuttia. ota kattila sitten syrjään ja anna jäähtyä hieman. Mausta suolalla ja pippurilla, ja lisää lopuksi joukkoon muna. Sekoita hyvin.



Kokoa ainekset uunivuokaan. Asettele pohjalle kerros nauriita, niiden päälle jauhelihakastiketta, sitten toinen kerros nauriita, loput jauhelihakastikkeesta ja päälimmäiseksi viimeiset naurissiivut. Kaada valkokastike päälle ja murusta annoksen päälle fetaa.


Paista 175-asteisessa uunissa n. 45 minuuttia. Anna vetäytyä vielä muutama minuutti ennen syömistä.


Vaikka olennaisin ainesosa jätettiin pois ja korvattiin täysin tähän ruokaan kuulumattomalla, osoittautui maku yllättävän moussakamaiseksi. Mausteet olivat tässä kohdallaan, ja näin hyvistä aineksista tulee väkisinkin hyvää. Tällä kertaa omituiset kokeiluni tuottivat onnistuneen tuloksen! Ainoana huonona puolena tässä ruuassa on, että tiskiä tulee hurjasti. Mutta siitä voi murehtia vaikka huomenna.

lauantai 19. helmikuuta 2011

Intialainen ilta

Laitoin vaihteeksi intialaistyylistä ruokaa. Ohjeet suurimpaan osaan ruuista otin  Shehzad Husainin kirjoittamasta Intia-kirjasta. Se on yksi osa tuollaista taskukokoisten keittokirjojen sarjaa, joten autenttisuudesta en osaa sanoa. Kun lisäksi olin Prisman ja Citymarketin tarjonnan varassa, jouduin vähän joustamaan ohjeissa, kun kaikkia erikoisempia aineksia ei löytynyt. Tämä on siis vähän-sinnepäin-intialainen ateria:

Kanaa tikka (2 annosta)
300 g (eli 2 kpl) broilerin rintafilettä
1 tl tuoretta inkivääriä silputtuna
1 valkosipulinkynsi puristettuna
1 tl jeeraa
1 tl korianteria
1 tl chilijauhetta
½ tl suolaa
3 rkl jogurttia
2 rkl sitruunamehua
1 rkl tomaattisosetta
1 sipuli
muutama ruokalusikallinen öljyä

Paloittele kana, ja sekoita kaikki muut ainekset sipulia lukuunottamatta mielellään jo edellisenä päivänä. Marinadin joukkoon voi laittaa myös punaista elintarvikeväriä, mutta ainakin tällä kertaa se teki ruuasta todella vastenmielisen näköistä, vaaleanpunaista. Joka tapauksessa, anna kanan marinoitua mausteseoksessa ainakin muutamia tunteja. Leikkaa sipuli suikaleiksi. Laita öljyä uunivuoan pohjalle ja sipulisuikaleet sen päälle. Lisää sitten kananpalat sipulien päälle. Paista uunissa noin puoli tuntia. Puolessa välissä paistamista kääntele kananpaloja, ja valuta päälle vähän lisää öljyä.

Valmis tikka. Keittokirjani kuvassa tämä oli kirkkaan punaista, mutta minun elintarvikevärini teki tästä vähemmän houkuttelevan näköistä.

Mintturaita
2 dl paksua jogurttia (esim. turkkilainen jogurtti)
puolikas pieni sipuli
½ tl suolaa
reilusti tuoretta minttua

Silppua sipuli, ja sekoita kaikki ainekset.

Raita

Kukkakaali-porkkanacurry (2 annosta)
½-1 dl öljyä
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 chilinpalko
1 tl tuoretta inkivääriä hienonnettuna
½ tl jeeraa
½ tl suolaa
½ tl chilijauhetta
ripaus kurkumaa
puolikas kukkakaali
1 porkkana
1-2 dl vettä
tuoretta korianteria

Silppua sipuli, valkosipuli ja chili. Kuullota niitä öljyssä kattilan pohjalla. Lisää mausteet, ja paista niitäkin vielä hetki. Paloittele kukkakaali ja porkkana, ja lisää ne mausteitten joukkoon. Sekoita hyvin, jotta kasvikset maustuvat kokonaan. Lisää vesi, ja anna kiehua n.15 minuuttia. Lisää lopuksi korianteri. Tästä tuli erittäin mietoa, joten chiliä olisi voinut laittaa enemmän tai sen olisi pitänyt olla voimakkaampaa lajia.

Kasviscurry.

Vaikka tavallisesti vältän valkoisen leivän syömistä, intialaisen ruuan paras osa on mielestäni naan-leipä. Sen tekeminen kotioloissa taitaa vain valitettavasti olla mahdotonta. Yritin silti tehdä edes jotain sen suuntaista käyttäen ohjetta sivulta http://www.reseptitaivas.com/reseptit/intia/naan.php. Ei maistu sellaiselta kuin pitäisi mutta ihan kelvollisen makuisia lättyja silti. Opin kuitenkin, että erittäin kuuma uuni ja leivinpaperilla päällystetty pelti ylimmällä tasolla on huono yhdistelmä. Melkoinen käry kävi:

"Naan"-leivät. Leivinpaperi kärähti.

Lopputuloksena oli ihan herkullinen ateria, mutta vähän turhan mieto. Mihin se chili katosi? Myös vaaleanpunainen kana jäi vähän häiritsemään. En jatkossa taida värjätä ruokiani.

maanantai 14. helmikuuta 2011

Jonkin sortin minestrone

Näin kylmällä ei tee mieli mennä ulos yhtään enempää kuin on pakko. Siksi päätinkin jättää kaupassa käynnin väliin ja tehdä jotain aineksista, joita kaapista valmiiksi löytyy.  Viikonlopulta oli jäänyt ilmakuivattua kinkkua ja kasvisvalikoimaakin oli riittävästi eräänlaiseen minestronekeittoon:

Minestrone

2-3 rkl oliiviöljyä
50 g ilmakuivattua kinkkua
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 sellerin varsi
2 porkkanaa
½ parsakaali
250 g säilykepapuja (esim. kidneypapuja)
2 dl kanalientä
2 rkl tomaattisosetta
1 laakerinlehti
1 tl timjamia
suolaa ja pippuria

Suikaloi kinkku, sipuli ja valkosipuli. Kuullota niitä hetki oliiviöljyssä. Paloittele porkkana ja selleri. Lisää ne kinkun ja sipuleitten joukkoon. Kääntele kasviksia öljyssä vielä hetki. Lisää liemi, tomaattisose ja pavut, sekä laakerinlehti ja timjami. Kuumenna kiehuvaksi. Irrota parsakaalin kukinnot toisistaan ja kuutioi varsi. Lisää parsakaalin varren palaset keittoon ja anna kiehua n. 10 minuuttia. Lisää sitten parsakaalin kukinnot ja keitä vielä 5 minuuttia. Jos keitto näyttää kuivuvan liikaa, kaada vähän vettä joukkoon. Mausta lopuksi suolalla ja pippurilla. Ongi laakerinlehti pois keitosta. Tai jätä lehti kattilaan ja ongi keitto pois. Parmesan-kimpaleen onnelliset omistajat voivat raastaa juustoa keiton päälle. Itse en ollut tällä kertaa niin onnellinen.

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Jauhoton suklaakakku

Jälkiruokana edellisen postauksen vasikanleikkeille tein suklaakakkua Tämän pilvikakun ohjeen mukaisesti. Ohje oli kymmeneen annokseen, ja ainesten määrä vaikutti muutenkin hurjan suurelta, joten tein vain puolikkaan annoksen. Näin tuli todistettua että 10/2=8, sillä puolella aineksista sain aikaan kakun, josta riitti kahdeksaan annokseen. Näin minä sen tein:

Suklaakakku (8 annosta)

125 g tummaa suklaata (70 % kaakaota)
75 g voita
3 munaa
5 rkl sokeria
yhden appelsiinin kuori
2 rkl Cointreau-likööriä
1.5 dl kermaa

Sulata voi kattilassa miedolla lämmöllä. Lisää joukkoon suklaa, ja sulata sekin. Siirrä sivuun jäähtymään.

Sulatettua suklaata ja voita.
Erottele kahdesta munasta keltuaiset valkuaisista. Minun mielestäni se käy helpoiten niin, että rikkoo munaan käteen, jolloin valkuainen valuu sormien välistä alla olevaan kulhoon, ja keltuainen jää ehjänä kämmenelle. Ensin täytyy tietysti pestä kädet erityisen hyvin.

Näin muna on helppo erotella.
Riko kolmas muna kokonaan keltuaisten joukkoon. Laita pelkkien valkuaisten joukkoon 3 rkl sokeria, ja vatkaa ne kovaksi vaahdoksi. Sähkövatkain on tässä kätevä.

Vatkatut valkuaiset näyttävät tältä.

Jos et uskalla tehdä näin, vatkaa valkuaisia vielä kovemmaksi vaahdoksi.

Lisää kahden keltuaisen ja yhden kokonaisen munan joukkoon 2 rkl sokeria. Vatkaa myös ne vaahdoksi. Tästä vaahdosta ei tule kiinteää, kuten valkuaisista, vaan tämä jää nestemäiseksi. Sekoita joukkoon appelsiinin kuori ja Cointreau.

Appelsiinin makua.

Sekoita suklaa-voiseos keltuaisvaahtoon.

Suklaa keltuaisten sekaan!

Sekoita keltuaisseokseen valkuaisvaahto varovasti ja vähän kerrallaan. Varo sekoittamasta liikaa, ettei vaahto laskeudu. Kaada taikina sitten kakkuvuokaan, ja paista uunissa 175 asteessa puoli tuntia. Vuorasin vuoan leivinpaperilla, mutta se ei ehkä olisi ollut välttämätöntä.


Anna kakun jäähtyä. Vatkaa kerma vaahdoksi, ja tarjoa se kakun kanssa.

Vasikointia

Onpa kiireinen viikko takana! En ehtinyt arki-iltaisin laittamaan niin paljon ruokaa kuin tavallisesti. Tein kyllä annoksen lihapullia, mutta niistä ei tullut kovin hyviä, vaan vähän mauttomia. Kirjoitan lihapullaohjeen sitten joskus kun seuraavan kerran onnistun tekemään parempia.

Perjantaina olin kaupassa tarkoituksenani ostaa sianlihaa, mutta löysinkin jotain erikoisempaa:

Vasikan ulkofile

Vasikkaa ei juuri koskaan ole tarjolla suomalaisissa marketeissa, joten pitihän sitä ostaa kun kerrankin oli. Hinta oli 20 euroa/kilo, eli tämä ostamani paketti maksoi 15 €. Siitä riitti neljään annokseen. Koska kaupassa ollessani en muistanut mitään erityistä reseptiä, päätin vain leikata lihan 0.5-1 sentin paksuisiksi siivuiksi ja paistaa pannulla. Poistin samalla kalvon fileen reunasta.


Puolet vasikan ulkofileestä leikattuna.
Sanotaankohan näitä leikkeiksi vai pihveiksi vai joksikin muuksi? Olkoon nyt vaikka leikkeitä. Paistoin leikkeet voissa kuumassa valurautapannussa. Suolaa ja pippuria ei pidä unohtaa! Melkein unohdin, mutta lisäsin lopuksi. Otettuani leikkeet pannusta lautasille tein madeirakastikkeen:

Madeirakastike (2-3 annosta)
1 dl madeiraa
1 tl maizenaa
0.5 dl vettä
0.5 dl kermaa.

Kaada madeira pannuun, jossa leikkeet on paistettu. Kaavi lastalla pannun pohjaan tarttunutta lihamehua niin että siitä irtoaa makua kastikkeeseen. Sekoita maizena kylmään veteen ja kaada seos pannulle. Sekoita ja anna kiehua hetken. Lisää kerma ja kiehauta vielä nopeasti.

Lisukkeeksi laitoin uunissa paahdettuja juureksia. Koska leikkeet ja kastike valmistuvat nopeasti, kasvikset kannattaa laittaa uuniin hyvissä ajoin etukäteen. Valitsin tällä kertaa sipulia, porkkanaa ja kaskinaurista. Sipulit on hyvä leikata neljään osaan, muut juurekset ohuehkoiksi tikuiksi. Vuoan pohjalle voi laittaa hiukan öljyä, etteivät kasvikset takerru kiinni. Sitä ei kuitenkaan kannata laittaa kovin paljoa, sillä liika rasva tekee juureksista öljyisen tuntuisia ja makuisia. Tarkoitus on paahtaa ne kuivina, jolloin esiin tulee juuresten miellyttävä makeus.

Juureksia menossa uuniin.

Juurekset maustetaan kevyesti suolalla ja pippurilla, ja ne saavat olla 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Niitä voi vähän sekoittaa paistamisen puolessa välissä, jotta kypsyminen olisi tasaisempaa.

Vasikanleikkeitä madeirakastikkeella ja paahdettuja juureksia.

Herkullinen annos tuli! Erityisesti sipulista tuli paahdettuna todella maukasta. Kastike oli melko makeaa; siihen olisi ehkä voinut lisätä suolaa, mutta hyvää se oli ilmankin. Leikkeet tuli paistettua kypsiksi, ja ne olivat oikein mureita.

maanantai 7. helmikuuta 2011

Tässähän on itua!

Kokeilin viime viikolla ensimmäistä kertaa idättämistä. Sitä kun on kovasti kehuttu. Ja alkaahan kaalisalaatti vähän kyllästyttää näin talven mittaan. Valitsin idätettäväksi sinimailasen siemeniä. Mitään hienoa idätysastiaa en löytänyt, joten käytin vanhaa puolen litran kurkkusäilykepurkkia, jonka suun peitin vanhalla astiapyyhkeellä. Purkin suulle suositellaan yleensä harsokangasta ja huomasinkin, että pyyhkeeni oli vähän liian tiivis. Mistäköhän saisi pienen palan harsokangasta? Tai sitten voisi etsiä kunnollisen idätysastian. Tällaisella välineistöllä tein sen kuitenkin tällä kertaa:



Purkki oli tosiaan puolen litran vetoinen. Siemenpaketin kyljessä oli ohje, jossa käytettiin litran purkkia, joten tein puoli annosta. Siihen tuli siemeniä puoli desilitraa. Ensin liotin siemeniä vedessä yön yli.



Seuraavana aamuna kaadoin veden pois. Siemenet eivät vielä olleet muuttuneet mitenkään:




Tämän jälkeen alkoi varsinainen idätys. Laitoin purkin vinosti alassuin, jotta vesi valuu ulos kankaan läpi. Pyyhkeen kiedoin päälle, koska siemenet itävät paremmin pimeässä.



Joka aamu ja ilta huuhdoin siemeniä. Tämä kävi vaikeammaksi kun idut kasvoivat. Tuntui että vettä ei mennyt millään riittävästi pyyhkeen läpi, ja jos menikin niin ei ainakaan pohjaan asti.










Aloitin idätysprojektin tiistai-iltana.  Perjantai-illasta lähtien en enää pimentänyt ituja pyyhkeellä, vaan annoin niiden saada valoa. Tosin vain sähkövaloa, sillä keittiöni on siellä mihin aurinko ei paista. Valo sai idut hieman vihertämään. Ne taisivat tosin olla niin tiiviisti purkissaan, että vain aivan pinnassa olleet saivat valoa, ja siksi suurin osa jäi vihertymättä. Sunnuntaiaamuna söin ensimmäisen annoksen. Päälimmäiset idut pursusivat ulos purkista, mutta seuraava kerros piti jo kaivaa haarukalla ja suurella voimalla, niin tiiviksi rihmasto oli kasvanut. Huuhtelen idut vielä ennen käyttöä, ja syön ne salaatissa tai jopa sellaisenaan salaattina. Maku on miellyttävä. Se muistuttaa tuoreen herneen makua. Taidan tehdä tätä uudestaankin.




torstai 3. helmikuuta 2011

Kaakaovanukas

 Minulla oli hiukan ylijäänyttä kermaa, josta piti tehdä jotain ennen kuin se vanhenisi. Käytin sen yksinkertaiseen kaakaovanukkaaseen. Ohje on periaatteessa panna cotta, joka on maustettu kaakaolla. Kermaa oli vähemmän kuin olin luullut, vain puoli desilitraa, mutta jatkoin maidolla. Olisikohan kokonaan kermasta tehty vielä parempaa? Ei tässäkään mitään valittamista kuitenkaan ollut.

Kaakaovanukas (2 pientä annosta)

2 dl kerman ja maidon sekoitusta
2 tl kaakaojauhetta
1 tl vaniljasokeria
2 tl sokeria
2 liivatelehteä

Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä n. 10 minuuttia. Kuumenna muut ainekset kattilassa hyvin sekoittaen. Purista vesi liivatteista ja sekoita ne kuumaan kerma-maitoseokseen. Kaada seos sitten annoskulhoihin, ja jäähdytä. Vanukkaat hyytyvät muutamassa tunnissa. Päälle sopii vielä lusikallinen hilloa!


Kuten kuvasta näkyy, vanukkaasta tuli hauskan näköisesti raidallinen. Pohjalla on tummin kerros, keskellä vähän vaaleampi ja päällä vaalein. Tämä kerroksisuus on täysin tahatonta, enkä tiedä mistä se johtuu. En huomannut eroa eri kerrosten maussa tai rakenteessa. Ehkä kaakaota painui pohjalle ennen hyytymistä. Mutta miksi noin selvärajaiset kerrokset eikä tasaista gradienttia?

Tällä lähtee käyntiin

Ei tässä paljoa ole kerrottavaa, mutta tulipa otettua kuva kunnon aamiaisesta. Mitään erityistä reseptiä en siis tässä kirjoita, sillä kaikki on hyvin yksinkertaista. Paistettua munaa ja pekonia, edellisen illan salaatinloppu, lasi maitoa, vähän turkkilaista jogurttia mustikoiden kanssa ja klementiini. Tällä jaksoi juuri sopivasti lounaaseen asti!