Bilesapuskaa

Minulla oli viime viikolla syntymäpäivä. En ehtinyt kirjoitella tänne mitään, mutta herkkupaloja ehdin väsätä sitäkin enemmän. Tarjosin työkavereille kakkua, ja pidin ihanalle suvulleni kunnon juhlat. Työtoverini ovat persoja makealle, perheeni puolestaan pitää suolaisista herkuista. Tämä aiheutti ainoan virheen, kun työpaikalle viedyn kakun menekin säikäyttämänä tein suvulle varmuuden vuoksi kaksi kakkua. Toinen jäi syömättä illan aikana. Oli se kuitenkin sen verran hyvää, että itselleni maistui juhlien jälkeen. Tuulihatut kala- ja tomaattitäytteillä, homejuustoleivät ja kinkkuun käärityt päärynät katosivat hetkessä. Muistin ottaa kuvia vasta kun melkein kaikki oli syöty. Meidän perheen juhlissa kun on niin hyvä meininki, ettei ehdi keskittyä muuhun kuin hauskanpitoon. Uskokaa, että maistui! Töihin viedystä kakusta sentään sain kunnollisen kuvan.

Schwarzwaldinkakku
 
Kakkuna oli Schwarzwaldinkakku. Täytteen kirsikat olivat sokeriliemeen säilöttyjä hapankirsikoita, joita onnistuin löytämään Kupittaan Citymarketista. Missään tapauksessa ei pidä käyttää kirkkaan punaiseksi tai vihreäksi värjättyjä maraschino-kirsikoita. Kesällä käyvät tietenkin myös tuoreet kirsikat. Tämä kakku pitäisi oikeaoppisesti kostuttaa kirschwasser-kirsikkaviinalla. Itse tyydyin kuitenkin käyttämään pelkkää kirsikoiden säilöntälientä.

Valmis kakku.

Pohja:
100 g voita
200 g tummaa suklaata
4 munaa
2 dl sokeria
1.5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
4 rkl kaakaojauhetta

Täyte ja kuorrutus:
n. 150 g kivettömiä (säilöttyjä) kirsikoita
½ dl kirsikoiden säilöntälientä tai muuta sopivaa nestettä kostutukseen
4 dl kermaa
vaniljasokeria
pari palaa suklaata

Tee pohja hyvissä ajoin etukäteen, jotta se ehtii jäähtyä täysin. Voitele ja korppujauhota pyöreän kakkuvuoan reunat, ja päällystä vuoan pohja leivinpaperilla. Paperi auttaa pitämään pohjan ehjänä siinä vaiheessa, kun se kumotaan irti vuoasta. Lämmitä uuni valmiiksi 175 asteeseen.

Sulata voi ja rouhi suklaa pieniksi paloiksi. Vatkaa munat ja sokeri sähkövatkaimella kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita jauhoihin kaakaojauhe ja leivinjauhe. Sekoita muna-sokerivaahtoon voi, suklaa ja jauhoseos. Kaada taikina vuokaan. Paista kakkupohjaa 175-asteisessa uunissa 45 minuuttia. Anna kakun jäähtyä hetki uunista ottamisen jälkeen, ja kumoa se sitten. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi ennen kuin täytät.

Kakkupohja. Pohja hajosi vuoasta otettaessa. Hajoamisen estämiseksi vuoan pohja kannattaa vuorata leivinpaperilla.

Kun kakku on jäähtynyt, halkaise se. Kakun voi halkaista kolmeen osaan, jos se tuntuu riittävän paksulta, mutta välttämättä se ei onnistu. Silloin voi suosiolla leikata sen vain kahteen kerrokseen. Vatkaa kerma vaahdoksi. Mausta kermavaahto ripauksella vaniljasokeria. Kostuta molemmat (tai kaikki) pohjat kirsikoiden liemellä. Levitä kirsikat ja osa kermavaahdosta tasaisesti pohjimmaisen kerroksen päälle. Jos leikkasit kakkupohjan kolmeen osaan, jaa kirsikoita ja kermavaahtoa molempiin väleihin. Asettele ylin pohjakerros täytteen päälle. Peitä kakku kauttaaltaan lopulla kermavaahdolla. Koristele rouhitulla suklaalla.


Tuulihatut (n. 36 kpl)

Tuulihattujen teko ei ole vaikeaa. Ne ovat myös monikäyttöisiä, sillä niistä saa aikaan sekä suolaisia että makeita suupaloja. Makeitten tuulihattujen taikinaan voi lisätä hieman sokeria. Minä tein kuitenkin vain suolaisia, ja ne olivat oikein suosittuja.

Viimeiset kolme tuulihattua.

2 dl vettä
100 g voita
1 tl suolaa
hyppysellinen valkopippuria
hyppysellinen muskottipähkinää
2 dl vehnäjauhoja
4 munaa

Mittaa vesi, voi ja mausteet kattilaan. Kuumenna seos kiehuvaksi ja keitä sitä hiljaa, kunnes voi on sulanut. Siirrä kattila pois kuumalta levyltä ja lisää jauhot kaikki yhdellä kertaa. Sekoita voimakkaasti vatkaten, siirrä kattila takaisin levylle kohtalaiselle lämmölle ja vatkaa edelleen, kunnes seos alkaa muodostaa kalvoa kattilan pohjalle. Siirrä kattila taas pois lämmöltä. Lisää ensimmäinen muna, ja vatkaa kunnes muna on täysin imeytynyt. Jatka lisäämällä loput munat yksi kerrallaan, ja vatkaa aina hyvin jokaisen jälkeen. Sähkövatkain on ihan kätevä tässä. Kun taikina on sekoittunut aivan sileäksi, se on valmista käytettävästi.

Kuumenna uuni valmiiksi 220 asteeseen. Ota kahden lusikan avulla taikinasta pieniä kekoja leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Taikina on tahmeaa ja vaikeasti käsiteltävää, joten kekojen muoto vaihtelee. Sopiva kekojen läpimitta on 2.5 cm, korkeus 1 cm ja välimatka 5 cm. Näin taikinakekoja pitäisi tulla 12 peltiä kohti ja kolme pellillistä. Pane tuulihatut pelti kerrallaan uuniin, ja kypsennä noin 20 minuuttia. Älä koske uuniin, äläkä varsinkaan avaa luukkua paistamisen aikana. Tuulihatut ovat valmiita, kun ne ovat kohonneet kaksinkertaisiksi ja ruskistuneet kullanruskeiksi. Anna niiden sitten jäähtyä ennen täyttämistä.

Savukalatäyte

n. 300 g savustettua lohta
n. 2 dl majoneesia
1-2 rkl silputtua tuoretta rakuunaa
ripaus pippuria
tarvittaessa suolaa

Irrota lohi nahastaan, ja tarkista ettei siinä ole ruotoja. Sekoita ainekset huolellisesti haarukalla.

Tomaatti-juustotäyte

n. 60 g (puoli purkkia) aurinkokuivattuja tomaatteja
200 g tuorejuustoa
0.5 dl vastaraastettua parmesanjuustoa
2 rkl tuoretta oreganoa
suolaa ja pippuria

Silppua tomaatit. Sekoita kaikki ainekset kulhossa. Tämä täyte on jäykempää, joten sekoittamiseen kannattaa käyttää apuna sähkövatkainta, jotta täyte saa tasaisen rakenteen. Jos täyte tuntuu silti liian paksulta, siihen voi lisätä hieman öljyä.

Halkaise tuulihatut ja lusikoi täytteet sisään. Tuulihatut ovat sisältä onttoja, joten täyte sopii hyvin niiden sisälle. Edellä kuvattujen täytteiden ainesosamäärät ovat likimääräisiä. Niitä täytyy säätää niin, että koostumuksesta tulee sopiva. Näistä riitti sopivasti täytettä niin, että kolmannekseen tuulihatuista tuli tomaattitäyte ja loppuihin kalatäyte. Kumpikin maistui.

Homejuustoleivät

Nämä olivat yllättävän pidettyjä. En ajatellut makean limpun päällystämisen hillolla ja homejuustolla olevan mitään ihmeellistä, mutta niin vain sain osakseni ylistystä. Käytin osaan leivistä Brie-juustoa ja osaan Gorgonzolaa. Gorgonzola taisi olla hieman suositumpaa, mutta kaikki kelpasivat. Ja kun tein vielä lisää, niin nekin menivät. Viikunahillo sopii erityisen hyvin juustojen kanssa, ja sitä löytyy kyllä ihan tavallisista, ainakin isommista kaupoista.

Homejuustoleivät, jotka myöhemmin katosivat.

Saaristolaislimppua
viikunahilloa
sini- ja/tai valkohomejuustoa
pekaanipähkinöitä

Leikkaa leivästä ohuita siivuja, ja katkaise siivut vielä puoliksi, jolloin saat pieniä leipiä. Levitä jokaiselle leipäpalalle teelusikallinen hilloa. Aseta päälle pala juustoa ja yksi pekaanipähkinä.

Kinkkupäärynät

Vielä aivan yksinkertainen suolapala. Olisi tuntunut vähän tylsältä, jos kaikki tarjottavat olisivat perustuneet jonkinlaiseen leipään, joten halusin keksiä jotain erilaista. Hyvin tavallinen alkupalahan on ohueen ilmakuivattuun kinkunsiivuun kääräisty hunajamelonisuikale. Kun kaupassa näytti vieläkin olevan tarjolla kotimaisia päärynöitä, ajattelin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja kokeilla miten päärynät sopivat tähän melonin sijaan. Hyvin ne sopivat. Kinkkuna käytin Schwarzwaldin kinkkua kun kerran oli kakkukin sieltä. Muukin kinkku varmasti käy. Tein näitä aluksi kahdesta päärynästä, ja niiden loputtua vielä yhden päärynän verran lisää. Tässä on yhdestä päärynästä saatava annos:

Kaksi oli jäljellä siinä vaiheessa kun huomasin ruveta kuvaamaan. Onneksi näitä sai nopeasti tehtyä lisää.

1 päärynä
4 siivua ilmakuivattua kinkkua

Leikkaa päärynä pitkittäin kahdeksaan lohkoon. Poista siemenkodat. Leikkaa jokainen kinkkusiivu pitkittäin puoliksi. Kääri kukin päärynänlohko omaan kinkkusuikaleeseensa.

Viikon raaka-aine (23): Peruna

Kuva osoitteesta http://www.pachd.com/

Ärsyynnyn kaikenlaisesta hypetyksestä silloinkin, kun pidän sen aihetta sinänsä ihan kannatettavana. Niinpä kaiken julkisuudessa viime aikoina olleen karppauskohkaamisen keskellä otan käsittelyyn tämän kuuman perunan: perunan. En suinkaan usko, että peruna olisi mitenkään keskeinen ainesosa hyvässä ruuassa, tai että sen syömisestä olisi jotain erityistä ravitsemuksellista hyötyä. Joskus tulee silti sitäkin syötyä, hyvällä ruokahalulla ja omallatunnolla.

Peruna on maailman neljänneksi yleisin ravintokasvi riisin, vehnän ja maissin jälkeen. Hieman yllättäen suurin tuottajamaa on Kiina. Kolmannes kaikesta maailman perunasta käytetään muuhun kuin ihmisten ruokkimiseen. Tärkkelystä käytetään hyväksi teollisuudessa.

Peruna on kotoisin Andien vuoristosta.  Perusta on löydetty jäänteitä perunoista ajalta noin 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Espanjalaiset löytöretkeilijät toivat sen Eurooppaan 1500-luvulla. Pitkillä merimatkoilla huomattiin, että perunaa syöneet merimiehet eivät kärsineet keripukista. Syyksi tähän paljastui myöhemmin c-vitamiini, jota peruna sisältää. Vieläkin perunaa näkee toisinaan suositeltavan c-vitamiinin lähteenä, vaikka se sisältääkin sitä niukasti useimpiin kasviksiin ja hedelmiin verrattuna. Jos c-vitamiinin saanti on perunasta kiinni, on ruokavalio muutenkin köyhä ja monet muutkin ravintoaineet jäävät vähiin.

Toinen hyöty perunasta entisaikoina oli sen suuri energiapitoisuus. Sillä voitiin ruokkia ihmisiä helposti ja edullisesti myös vaatimattomissa olosuhteissa. Tämä lisäsi perunan suosiota ja auttoi sen leviämisessä. Perunarutto saattoi tosin pilata koko sadon ja aiheuttaa laajoja nälänhätiä, joista päästiin eroon vasta, kun jalostuksella kehitettiin rutonkestäviä perunalajikkeita. Vaikka perunan antama energia auttoikin aikanaan ihmisiä selviämään muuten niin niukalla ravinnolla ja antoi voimia raskaaseen työhön, on suuri energiapitoisuus useimmille meistä nykyihmisistä tarpeetonta ja suorastaan haitallista. Niinpä onkin hyvä pysyä kohtuudessa. Peruna myös nostaa verensokeria nopeasti, minkä jälkeen se myös laskee nopeasti. Tämä aiheuttaa väsymystä ruokailun jälkeen, minkä vuoksi perunat sopivat ehkä paremmin illalliselle kuin lounaalle.

Ruokakulttuurimme ankeuttajan lautasmallin pakkoperunoista voisi siis luopua. Mikään ei kuitenkaan estä herkuttelemasta kohtuudella sellaisista perunaruuista, joista pitää. Eri tarkoituksiin on hyvä käyttää erilaisia perunalajikkeita. Esimerkiksi janssoninkiusaukseen käytetään kiinteää lajiketta, jotta ruoka ei menisi uunissa hautuessaan aivan muussiksi. Siihen muussiin taas valitaan jauhoinen peruna. Perunat säilyvät parhaiten pimeässä ja viileässä, 6-8 asteen lämpötilassa. Vihreitä perunoita ei saa syödä, koska ne ovat myrkyllisiä. Vihreys syntyy, kun peruna altistuu valolle. Kuorittu peruna on säilytettävä kylmässä vedessä, sillä muuten se tummuu.

Perunat kuuluvat moneen perinneruokaan. Oma suosikkini on jouluinen imelletty perunalaatikko, jonka valmistamista en itse ole uskaltautunut vielä kokeilemaan. Sen tekeminen vaatisi hyvin tasaisen 50 asteen lämpötilan moneksi tunniksi, ja sellaista ei ole kovin helppo saavuttaa. Tein tällä kertaa toisenlaisen laatikon: perinteisen englantilaisen mökkipiiraan (cottage pie). Alla täyteläinen jauhelihakastike, päällä perunamuussia. Kyllä tulee hyvää. Jos jauheliha on naudan sijaan lammasta, tulee ruuasta paimenpiiras. Tämäkin resepti on alunperin Delialta. Alkuperäisessä ohjeessa ruoka vielä kuorrutettiin juustolla ja purjolla, mutta jätin tämän kuorrutuksen pois, koska halusin valmistaa perinteisen kokonaisuuden.

Valmis mökkipiiras.

Mökkipiiras (n. 5-6 annosta)

400 g jauhelihaa
2 sipulia
1 rkl oliiviöljyä
1 porkkana
pala lanttua tai naurista (n. 75 g)
½ tl jauhettua kanelia
1 tl timjamia
1 rkl persiljaa
1 rkl vehnäjauhoa
3 dl lihalientä
1 rkl tomaattisosetta
suolaa
pippuria
900 g perunoita
50 g voita

Silppua sipuli, porkkana ja lanttu pieneksi silpuksi. Kuumenna öljy paistinpannussa. Paista ensin sipulia 5 minuuttia, lisää muut kasvikset, ja jatka toiset 5 minuuttia. Siirrä kasvikset sitten syrjään; ne voi laittaa valmiiksi sopivaan kattilaan, jos pannu ei ole riittävän iso kastikkeen hauduttamiseen. Ruskista pannussa myös jauheliha. Hajota se murumaiseksi puulastalla. Mausta liha suolalla ja pippurilla. Sekoita liha ja kasvikset keskenään. Ripottele päälle vehnäjauhot. Lisää liemi, tomaattisose ja mausteet. Anna kastikkeen kiehua hiljalleen vähintään puoli tuntia.

Tee lihakastikkeen hautuessa perunasose: Kuori perunat, ja paloittele ne vähän pienemmiksi. Kuumenna vesi kiehuvaksi. Lisää suolaa ja laita perunat veteen. Keitä noin 20 minuuttia, kunnes perunat ovat kypsiä. Kaada vesi pois ja lisää voi perunoiden päälle. Anna voin sulaa hetken ajan, ja vatkaa perunat sitten soseeksi sähkövatkaimella. Tavallista muussia tehdessä lisättäisiin tässä vaiheessa myös maitoa, mutta mökkipiiraaseen tarvitaan kiinteämpää sosetta, joten nestettä ei lisätä. Tarkista maku, ja lisää suolaa ja pippuria mausteeksi.

Kaada lihakastike uunivuokaan. Levitä perunasose päälle tasaiseksi kerrokseksi. Paista 200-asteisessa uunissa n. 25 minuuttia, kunnes pinta on hieman ruskistunut.

Annos mökkipiirasta lautasella. Ei näytä yhtä hyvältä kuin vuoassa.

Tapahtui viikolla 46

Onko pizza vihannes?
USA:n terveysviranomaiset pyrkivät estämään sen, että pizzan tomaattikastike riittäisi kouluruuan vihannesannokseksi. Myös tärkkelyspitoisten vihannesten, kuten perunan käytölle yritetään asettaa rajoituksia, sillä nykyisin tyypillinen "vihannes" on ranskanperuna. Teollisuus vastustaa rajoituksia.

Ja seuraavana päivänä:
Bill would label pizza a vegetable in school lunches
Eli pizza todella täyttää vihanneskriteerit, jos pizza-annos sisältää vähintään kaksi ruokalusikallista tomaattikastiketta.

Paistettu kala on Suomen suosituin ruoka
Olen aika yllättynyt tästä tuloksesta. Kala on kuitenkin aika kallistakin. Toisaalta valmiiksi fileenä ostetun kalan paistaminen on ruuanlaiton kannalta helpoimmasta ja nopeimmasta päästä, joten ehkä sitä siksi tulee syötyä usein.

Toisaalta:
Pakastekala matkustaa lähikauppaan Thaimaan kautta
Seiti on kyllä muutenkin turha kala. Siinä ei ole kerta kaikkiaan mitään makua.

Onko gourmet-suola parempaa kuin tavallinen?
Tiivistettynä: ei ole. Jotkut pitävät isojen suolahiutaleiden rapeudesta, mutta maussa tai terveellisyydessä ei ole oikeasti mitään eroja.

Tapahtui viikolla 45

Sushiravintola pudotti tonnikalan listaltaan ylikalastuksen takia
Monet tonnikalalajit ovat pahasti ylikalastettuja. Parempi olla syömättä sellaisia!

12 pasta myths debunked
Gourmet Live murtaa pastankeittomyyttejä ja antaa hyviä vinkkejä: Runsaasti kovin kiehuvaa reilusti suolattua vettä, veteen ei pidä lisätä öljyä, ja kun pasta upotetaan veteen, sitä sekoitetaan ensin muutamalla kauhanpyöräytyksellä, minkä jälkeen kattilan päälle pannaan hetkeksi kansi, ja kun vesi taas kiehuu kunnolla, kansi otetaan pois. Sen jälkeen annetaan kiehua ilman kantta, kunnes pasta on al dente -kypsää.

5 hullua faktaa McDonaldsin hittihampurilaisesta
Uudelleenmuokattu lihatuote jauhonvalkaisuaineella - Nam?

Suklaakakkuset

Suklaavanukas suoraan uunista.

Tilasin Amazonista Delias Complete How Cook collection -kirjan. Isokokoinen 700-sivuinen kirja on hieman hankala käsitellä keittokirjaksi, mutta kirjan ohjeet ovat loistavia. Arvostan erityisesti myös sitä, että jokaisessa luvussa on reseptien lisäksi hyviä vinkkejä antava johdanto. Vaikka kovin syvälle näissä kirjoituksissa ei päästäkään, joukossa on ihan hyvää tietoa. Esimerkiksi suklaata käsittelevässä luvussa kerrotaan, että suklaan laadun tunnistaa äänestä, joka kuuluu, kun suklaalevystä taittaa palasen. Laadukas suklaa napsahtaa äänekkäästi katketessaan, kun taas heikkolaatuisesta ääntä ei kuulu. Tuota täytyy kokeilla!

Mikäpä muukaan keittokirjan resepteistä aiheuttaisi ensimmäisenä mieliteon kuin "Sulavat suklaavanukkaat"? Tai ehkä pudding pitäisi tässä kääntää ennemminkin leivokseksi tai pullaksi. Minä ainakin miellän vanukkaan hyytelömäisemmäksi. Alkuperäinen ohje löytyy myös netistä: Melting chocolate puddings. Ohjeen mukaisella 12 minuutin paistoajalla sisusta ei jäänyt yhtä sulaksi kuin alkuperäisen ohjeen kuvassa, joten hieman lyhyempikin aika voisi riittää, tai sitten uunini oli liian kuumalla. Täytyy kokeilla uudelleen.

Sulavat suklaavanukkaat (4 annosta)

100 g tummaa suklaata (75 % kaakaota)
100 g voita
1 rkl brandya
½ dl sokeria
2 kokonaista munaa
2 munankeltuaista
ripaus jauhettua vaniljaa (tai ½ tl vaniljasokeria)
½ dl vehnäjauhoa
kermavaahtoa

Paloittele suklaa ja voi lämpöä kestävään kulhoon ja lisää joukkoon brandy. Sulata suklaa ja voi asettamalla kulho kuuman veden päälle niin, että kulho ei kuitenkaan koske veteen. Vesi saa kiehua aivan hiljalleen. Suklaan pitäisi silloin sulaa hitaasti, noin 6-7 minuutissa. Sekoita suklaaseos tasaiseksi.

Suklaan sulaessa sekoita kulhossa sokeri, kokonaiset munat, keltuaiset ja vanilja. Vatkaa muna-sokeriseosta sähkövatkaimella 5-10 minuuttia, kunnes seoksen tilavuus on kaksinkertainen. Sekoita sulanut suklaa sekä jauhot munaseokseen rauhallisilla liikkeillä. Seoksesta tulee tasainen 3-4 minuutissa.

Voitele neljä n. 2 dl vanukasvuokaa sulalla voilla. Jos varsinaisia vuokia ei ole, voi käyttää uuninkestäviä mukeja. Jaa taikina vuokiin. Taikinan voi tehdä tähän asti etukäteen ja laittaa vuoat jääkaappiin odottamaan paistamista. Paista vanukkaita 200-asteisessa uunissa 12 minuuttia. Jos ne ovat olleet jääkaapissa odottamassa ja ovat kylmiä, paista 14 minuuttia. Anna vanukkaiden vetäytyä minuutin ajan. Irrota ne sen jälkeen paistokupeistaan varovasti veitsen avulla, ja kumoa lautasille. Tarjoa heti kermavaahdon kanssa. Jos vanukkaiden antaa jäähtyä kokonaan, sisus kiinteytyy täysin kakkumaiseksi. Hyviä ne ovat sellaisinakin, ja ylijääneet vanukkaan voi hyvin syödä seuraavana päivänä.

Suklaavanukas kakuksi jäähtyneenä.

Viikon raaka-aine (22): Biisoni

Vaihteeksi jotain eksoottista: Citymarketin pakastealtaasta löytyi biisoninlihaa. Sellaista en ollutkaan ennen maistanut.

Biisonit olivat vielä 1800-luvun alussa yleisiä Pohjois-Amerikan preerioilla. Intiaanit metsästivät niitä tarpeensa mukaan, ja käyttivät koko eläimen tarkasti hyödykseen. Sitten mantereen poikki levittäytyivät valkonaamat aloittivat biisonien järjettömän teurastamisen. Vain nahka ja kieli otettiin talteen, jos niitäkään, ja muu osa eläimen ruhosta jätettiin mätänemään. Tarkoituksena oli tuhota intiaanit tuhoamalla heidän elinkeinonsa. Biisoneille kävi huonosti. Ne lähes kuolivat sukupuuttoon. Myöhemmin biisonien kanta on elpynyt, ja nykyisin niitä myös kasvatetaan aidattuna jonkin verran. Mikään kesy kotieläin biisoni ei silti edelleenkään ole.

Biisonien kasvattajat ja biisoninlihan myyjän mainostavat lihaa erityisen terveelliseksi. Tämä perustuu lähinnä lihan vähärasvaisuuteen. Vähärasvaisuus ei vain taida oikeasti olla ihan niin hyödyllistä terveydelle kuin useimmat uskovat. Varmasti hyvä puoli biisonissa sitä vastoin on, että biisonit eivät kärsi monista taudeista, joista kotieläimet kärsivät, ja siksi niille ei tarvitse syöttää antibiootteja. Biisonit myös syövät pääasiassa ruohoa, niin kuin ne ovat aina syöneet, eikä teollinen rehu ole päässyt vaikuttamaan lihaan. Viimeinen hyvä piirre biisoninlihassa on se, että jostain syystä ihmiset eivät tiettävästi koskaan ole sille allergisia.

Minkälaista biisoninliha sitten oli? Biisoni kuuluu nautaeläimiin, ja siksi se koostuu samoista osista kuin nauta. Meillä oli valmiiksi leikatut pihvit, olettaisin niiden olleen ulkofilettä. Raakana liha oli yllättävän pehmeää. Se tuntui melkeinpä enemmän kalalta kuin lihalta. Väri oli punainen. Paistoimme pihvit tavalliseen tapaan pannulla mediumiksi, suolalla ja pippurilla maustaen. Pihveistä tuli helposti sopivan kypsiä, hieman punertavia sisältä.

Lihan vähärasvaisuuden tietäen saattoikin sitten odottaa tietynlaista rakennetta. Kuivaa ja tiivistä se oli. Jotkut sanovat, että se muistuttaa hirven lihaa, mutta siitä puuttuu riistan maku. Itse asiassa siitä puuttuu lähes kaikki maku. Se oli vähän kuin nautaa, mutta kaikki mehevyys puuttui. Hyvä coleslaw-salaatti ja Gallo Family Vineyardsin Zinfandel pelastivat tämän aterian, mutta biisonipihvejä en suosittele enkä aio ostaa toiste.

Pastakokeiluja

Tulipa nyt kokeiltua ensimmäistä kertaa pastan tekemistä itse. Kokemus oli varsin mielenkiintoinen, vaikka täydellistä onnistumista ei tullutkaan. Ohje löytyi Seitsemän tähden keittokirjasta. Kirjan annos oli neljälle hengelle, mutta koska meitä oli vain kaksi syöjää, puolitimme annoksen. Siitä huolimatta pastaa olisi riittänyt neljällekin, joten ensikerralla teemme neljäsosa-annoksen.

Pasta (4 annosta)

3 dl vehnäjauhoja
2 munaa
½ tl suolaa
2 rkl oliiviöljyä

Kasaa jauhot keoksi pöydälle. Tee jauhojen keskelle syvennys. Sekoita munat, öljy ja suola keskenään, ja lisää tähän seokseen vähän jauhoja. Kaada seos jauhojen keskelle syvennykseen. Sekoita jauhot käsin munaseokseen. Jos taikina tuntuu liian kovalta, lisää siihen vettä. Vaivaa taikinaa ainakin kymmenen minuuttia, niin että siitä tulee kimmoisaa ja kiiltävää. Anna taikinan vetäytyä kylmässä 30-60 minuuttia.

Kauli taikina 1 mm ohuiseksi levyksi. Me teimme tämän kahdessa erässä. Kaulitseminen onnistui aluksi hyvin, mutta heti kun nostimme taikinalevyn pöydältä, se alkoi vetäytyä kasaan. Anna kaulitun taikinalevyn levätä 15 minuuttia ennen leikkaamista. Leikkaa levystä sitten kapeita suikaleita.

Kuumenna iso kattilallinen vettä kiehuvaksi, ja lisää veteen ripaus suolaa. Laita pasta kiehuvaan veteen kypsymään, ja keitä muutama minuutti, al denteksi. Sopivan kypsyysasteen löytäminen oli itsetehdylle pastalle ehkä helpompaa kuin tavalliselle kaupan kuivapastalle. Tuore pastahan ei ole raakanakaan kovaa, ja toisaalta pidempikään keittäminen ei tee pastasta niin helposti liian löysää. Näin ollen sopiva kypsyys löytyy, kun silloin tällöin maistaa, eikä pasta mene pilalle yhtä helposti kuin kaupan pasta.

Pastamme jäi hieman liian paksuksi. Tähän olisi pastakone hyvä apu. Muuten kyllä onnistui. Täytyy tehdä uudelleenkin. Pastan kastikkeeksi sekoitimme murennettua sinihomejuustoa, valkosipulia ja persiljaa.