sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Se oikea kiusaus (ainakin melkein)


Ensimmäinen positiivinen kokemukseni janssoninkiusauksesta tuli todella erikoisesta paikasta, nimittäin eräästä kouluruokalasta. Kyse ei kuitenkaan ole omista kouluajoistani. Muistaakseni janssoninkiusausta ei ollut silloin listoilla. Kävin joitakin vuosia sitten esitelmöimässä tähtitieteestä muutamassa varsinaissuomalaisessa koulussa, joista ensimmäinen oli pieni ala-aste Maskussa. Vastattuani oppilaitten kysymystulvaan opettajat ehdottivat, että jäisin heidän seurakseen lounaalle, ja kyllähän jatko-opiskelijalle ilmainen lounas kelpasi. Nähdessäni ruokalaarit ajattelin, että olisi ehkä sittenkin ollut parempi kieltäytyä ja ostaa itse ruokansa. Tarjolla näytti olevan jotain "kiusausta", jotka olin oppinut tuntemaan ankauden symbolina, oli kyse sitten kinkku-, kirjolohi- tai broilerikiusauksesta. Mutta tämäpä ei ollutkaan! Ymmärsin, että janssoninkiusaus ei olekaan mauton perunalaatikko, jollaisena olin oppinut kiusaukset tuntemaan! Sehän onkin se alkuperäinen kiusaus.

Ensimmäistä kertaa uskaltauduin nyt itse yrittämään. Aivan alkuperäiseen en kuitenkaan yltänyt. Tämä johtuu siitä, että valmistin se Teneriffalla, jossa ei pohjoismaisia anjoviksia ole tarjolla. Anjovis on nimittäin siitä hankala sana, että se voi tarkoittaa kahta eri asiaa. Pohjoismaissa anjovikseksi on perinteisesti kutsuttu mausteliemessä säilöttyä kilohailia, kun taas Etelä-Euroopassa samankaltaiset sanat viittaavat suolattuun sardelliin. Niinpä reseptiä lukiessa olisi tiedettävä reseptin alkuperä, jotta tietää kumpaa kalaa anjoviksella tarkoitetaan. Koska kumpikin on kuitenkin suolaista säilöttyä kalaa, ei virhe ole ehkä aina kovin paha, vaikka valitsisikin väärin. Niinpä tein tämän kiusauksen vääräoppisesti sardellilla, kun sitä sattui olemaan. Hyvää tuli siitä huolimatta. Täytynee joskus tehdä uudestaan Suomessa, oikeanlaisilla anjoviksilla.


Reseptin katsoin Makuja-sivulta. Pienensin annosta itselleni sopivaksi.

Janssoninkiusaus (2 annosta)

2 isoa perunaa
½ sipuli
10-12 anjovisfilettä
nokare voita vuoan voiteluun
1½ dl kermaa
ripaus pippuria
1-2 rkl korppujauhoja

Leikkaa perunat ja sipuli ohuiksi suikaleiksi. Sekoita ne keskenään. Levitä puolet peruna-sipulisekoituksesta uunivuoan pohjalle. Asettele anjovikset vuokaan perunoiden ja sipulin päälle. Levitä sen jälkeen loput peruna-sipulisekoituksesta anjovisten päälle. Kaada vuokaan kerma. Jauha päälle hieman pippuria. Myös suolaa voi hieman lisätä, mutta muista, että anjovis on todella suolaista! Ripottele pinnalle korppujauhoa. Paista kiusausta 225-asteisessa uunissa 30-45 minuuttia, kunnes pinta on kevyesti ruskistunut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti