Nimipäiväkakku

Minulla oli perjantaina nimipäivä. En ole enää moneen vuoteen juhlinut nimipäiviä, koska tuntuu hölmöltä juhlia sitä että on tietyn niminen. Lapsuudessani nimipäivääni kuitenkin aina juhlittiin, ja juhlan keskipisteessä oli mansikkakakku, jonka nimi oli lätsykkä. Siinä oli litteä peruskakkutaikinapohja, jonka päällä oli ensin soseutettua mansikkaa, sitten kermavaahtoa ja päällä koristeena kokonaisia mansikoita. En oikeastaan pitänyt tuosta kakusta, sillä murskattu mansikka teki pohjasta liian kostean, suorastaan mössöisen.

Nyt minun on jo jonkin aikaa tehnyt mieli hyvää mansikkakakkua. Sellaista, joka koostuisi noista samoista aineksista: sokerikakkupohjasta, kermavaahdosta ja mansikoista, mutta jossa pohja ei mössöydy. Ei siis soseutettua mansikkaa tähän kakkuun. Tuli sitten mentyä toiseen ääripäähän, ja kakku jäi vähän liian kuivaksi, vaikka mieheni ehdotuksesta kostutimme kakkua veden ja makusiirapin seoksella. Olisi ehkä pitänyt kostuttaa enemmänkin.

Lontoon olympialaisten kunniaksi teimme kakusta perinteisen englantilaisen Victoria sandwichin. Siinä kakku halkaistaan, ja kermavaahto ja mansikat laitetaan kahden kakkupohjakerroksen väliin. Päälle sirotellaan vain tomusokeria. Muoto on oikein hyvä kakulle. Vielä kun löytäisi tavan kostuttaa kakkua juuri sopivasti, ettei se olisi kuiva eikä vetelä.

Sokerikakkupohja

3 munaa
1 dl sokeria
1½ dl karkeita vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
voita ja korppujauhoa vuoan voiteluun ja jauhotukseen

Kuumenna uuni valmiiksi 175 asteeseen. Voitele vuoka sulatetulla voilla, ja ripottele korppujauhoja sen pohjaan ja reunoille. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Vaahdosta pitäisi tulla vaaleaa ja niin kiinteää, että vatkaimesta valuva vaahto ei heti sekoitu täysin, vaan jää muodostaa hetkeksi kuvion vaahdon pintaan. Sekoita toisessa astiassa vehnäjauho ja leivinjauhe. Siivilöi jauhoseos munavaahdon sekaan varovasti sekoittaen. Kaada taikina vuokaan. Paista kakkupohjaa uunin alaosassa 30 minuuttia. Kumoa kakku, ja anna sen jäähtyä kunnolla ennen täyttämistä.

Mansikkakakku (8 annosta)

1 kakkupohja edellä olevan ohjeen mukaan
vedellä ohennettua makusiirappia tai muuta sopivaa kostuketta
2 dl kermaa
½-1 l mansikoita
n. 1 tl tomusokeria

Vatkaa kerma vaahdoksi. Kerman joukkoon voi sekoittaa myös mascarponejuustoa. Perkaa mansikat, ja paloittele isoimpia niin, että saat levitettyä mansikat tasapaksuksi kerrokseksi. Halkaise kakkupohja. Kostuta kakun molemmat halkaisupinnat. Levitä mansikat ja kermavaahto alemman pohjapuoliskon päälle. Aseta toinen osa kakkupohjasta päälle kanneksi. Sirota päälle koristeeksi tomusokeria siivilän läpi.

Mojot

Jokainen Kanarialla matkaillut on varmaan maistanut suolaisia ryppyperunoita mojokastikkeiden kanssa. Tulipa nyt sitten kokeiltua niitä kotonakin. Vielä ei ole aivan paras aika näille perunoille. Niitä varten olisi parempi, jos perunan kuori pysyisi ehjänä perunoita pestessä. Teemme luultavasti näitä uudelleen siinä vaiheessa, kun perunat ovat alkaneet muodostaa enemmän kuorta ylleen. Silloinhan niistä ei oikein muuta voi tehdäkään, sillä ne eivät enää maistu keitettynä yhtä hyvälle kuin uudet perunat, mutta niistä ei oikein vielä saa muusia tai paistinperunoitakaan. Mojot sitä vastoin maistuvat koska tahansa. Ne ovat erityisen hyviä paistetun kalan kastikkeena.

Ei-kovin-ryppyiset perunat. Maku oli kohdallaan, kuori ei pysynyt ehjänä.

Ryppyperunat

pieniä perunoita
reilusti suolaa
vettä

Suolaa tarvitaan vähintään kymmenesosa perunoiden painosta, enemmänkin voi käyttää. Pese perunat, mutta vältä kuoren hajottamista. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja lisää siihen suola. Anna suolan liueta. Lisää perunat kiehuvaan veteen. Keitä perunat kypsiksi. Kaada suurin osa vedestä pois, mutta jätä pieni tilkka kattilan pohjalle. Jatka sen jälkeen keittämistä niin, että loput vedestä kiehuu pois. Veden kuivuttua ravistele perunoita vielä hetki kuumalla levyllä.

Mojo verde vasemmalla, mojo rojo oikealla.

Mojo verde

1 vihreä paprika
25 g korianteria
25 g persiljaa
1 viipale paahtoleipää
1/4 dl oliiviöljyä
1/4 dl valkoviinietikkaa
1 valkosipulinkynsi
1 tl sokeria
½ tl suolaa
1/4 tl juustokuminaa
1/8 tl mustapippuria

Soseuta ja sekoita kaikki ainekset sauvasekoittimella

Mojo rojo

1 punainen paprika
1 valkosipulinkynsi
1 viipale paahtoleipää
1 tl suolaa
1 tl paprikajauhetta
1 rkl juustokuminaa
1 chilipalko
n. 1 dl oliiviöljyä

Soseuta ja sekoita kaikki ainekset sauvasekoittimella. Säädä sakeus mieleiseksesi lisäämällä oliiviöljy vähitellen.

Perunoiden ja mojojen kanssa söimme valkosipulikatkarapuja.

Valkosipulikatkaravut

katkarapuja
reilusti oliiviöljyä
muutama valkosipulinkynsi
ripaus chilirouhetta

Murskaa valkosipulinkynsiä kevyesti veitsenlappeella. Kuumenna oliiviöljy paistinpannulla, ja lisää valkosipulit ja chili. Paista katkarapuja öljyssä muutama minuutti.

Viikon raaka-aine (35): Minttu

En ole jaksanut kirjoittaa tänne mitään pitkään aikaan Jos tätä blogiani sattuu seuraamaan joku muukin kuin mieheni ja yksi työkaveri, niin tässä selitys: Yli kuukausi on kulunut pitkien työpäivien merkeissä väitöskirjan johdantoa kirjoittaessa. Ei kotona ole enää jaksanut kirjoittaa. Nyt on väitöskirja lähetetty esitarkastajille, ja päivät tyhjää täynnä. Mitäs nyt tekis? Julkaisen ainakin pari varastoon jäänyttä reseptiä. Toivottavasti muistan mitä niissä tarkalleen tehtiin. Nyt voisi taas jatkaa tätä raaka-ainesarjaakin.

Mintut ovat monivuotisia yrttejä, joita voi itsekin kasvattaa. Tärkeimmät minttulajikkeet ovat piparminttu ja viherminttu. Tuoreena myynnissä oleva minttu on yleensä viherminttua. Piparminttu on voimakkaamman makuista, ja sitä käytetään enemmän teollisuudessa, esimerkiksi karkkien ja hammastahnan aromina. Viileyden tuntu mintussa tulee mentolista, joka on mintun tärkein aromiaine.

Tällainen oli minttu alkukesällä.

Ja tältä se näyttää nyt. Isommat lehdet saatiin kyllä käyttöön ennen kuivumista.

Mintun viileän raikas maku sopii sekä makeisiin että suolaisiin ruokiin. Siitä saakin mielenkiintoista makua moneen ruokaan, kun vauhtiin pääsee. Minttu on melko voimakkaan makuista, joten sitä ei tarvita paljoa yhteen ruokaan. Niinpä isosta minttunipusta riittääkin useampaan ateriaan.

Tavallinen yhdistelmä jälkiruuissa on minttu ja suklaa. Jälkiruuissa mintun maku tulee useimmiten jonkinlaisesta tiivisteestä, ei suoraan tuoreesta yrtistä. Näistä tiivisteistä tulee helposti liian voimakas maku, josta tulee pahimmillaan mieleen hammastahna. Myös tuoretta minttua voi käyttää jälkiruokiin. Yksi tapa sen käyttöön on soseuttaa lehdet sauvasekoittimella pieneen nestemäärään sekoitettuna. Näin saadaan aikaan pehmeä mintunmakuinen tahna, jonka voi sekoittaa haluamaansa ruokaan. Heikkoutena tässä on, että minttutahna näyttää aika pahalta, joten en käyttäisi sitä kovin vaalean sävyisiin ruokiin. Suklaamoussessa kuitenkin toimii.

Minttu-suklaamousse

Kourallinen mintunlehtiä
1 rkl maitoa (jokin muukin neste voisi toimia)
100 g tummaa suklaata (70 % kaakaota)
2 dl kermaa
2 munan valkuaiset
2 rkl sokeria

Laita mintunlehdet ja maito pieneen kulhoon, ja soseuta ne sauvasekoittimella. Paloittele suklaa minttuseoksen joukkoon. Sulata suklaa varovasti mikrossa tai vesihauteessa. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Lisää sokeri valkuaisiin vatkauksen aikana. Vatkaa kerma toisessa kulhossa myös vaahdoksi. Yhdistä suklaaseos, kermavaahto ja valkuaisvaahto varovasti sekoittaen. Anna moussen jäähtyä ja jähmettyä parin tunnin ajan jääkaapissa.

Minttuinen suklaamousse.

Toisena esimerkkinä mintturuuasta olkoon libanonilainen yrttisalaatti tabbouleh. Ohje on alunperin täältä, hieman sovellettuna. Huomaa, että lehtipersiljaa tulee todella paljon. Käytin itse yhden nipun, mutta enemmänkin voi laittaa. Myös minttua voi lisätä niin, että se maistuu voimakkaammin. Yrttien ohella tabboulehille ominainen ainesosa on bulgur, joka on tietyllä tavalla prosessoitua rikottua vehnää. Hyvään tabbouleh-salaattiin sitä tulee vain vähän, jotta salaatista ei tule liian kuivaa. Minulle on jäänyt hieman epäselväksi pitäisikö bulgur keittää ennen käyttöä vai riittääkö pelkkä huuhtelu. Pakkauksen kyljessä on keitto-ohje, mutta ei mainintaa siitä, voiko bulguria käyttää keittämättä. Monissa resepteissä kehotetaan vain huuhtelemaan, mutta niissähän saattaa olla käytössä jotain toisentyyppistä bulguria.

Tabbouleh

3 rkl bulguria
nippu lehtipersiljaa
n. 10 isoa mintunlehteä
2 tomaattia
1-2 kevätsipulia varsineen
½ tl rouhittua maustepippuria
1/4 tl kanelia
ripaus vastajauhettua mustapippuria
suolaa maun mukaan
1 sitruuna
1 dl oliiviöljyä

Huuhtele bulgur, ja keitä se kypsäksi. (Keittäminen ei ehkä ole välttämätöntä.) Silppua persilja, minttu ja sipuli. Paloittele tomaatit pieniksi kuutioiksi. Sekoita kaikki ainekset keskenään mieluiten juuri ennen tarjoamista.

Tässä tabbouleh nautittiin mausteisten lihapullien ja baba ganoush -tahnan kanssa. Lihapullien täsmällinen sisältö on jo unohtunut, mutta baba ganoush valmistuu seuraavasti:

Baba ganoush

2 munakoisoa
n. 1 dl tahinia
1 tl suolaa
2 rkl sitruunamehua
2 valkosipulinkynttä
ripaus chiliä
1 rkl oliiviöljyä
persiljaa tai korianteria

Pistele munakoisojen pintaan reikiä haarukalla. Kypsennä niitä 200-asteisessa uunissa puolen tunnin ajan. Anna munakoisojen jäähtyä hieman, puolita ne ja kaiva sisukset kulhoon. Kuoret jätetään käyttämättä. Lisää kulhoon kaikki muut ainekset, ja soseuta ne tahnaksi sauvasekoittimella tai tehosekoittimella.