Innostuin kaupassa. Kerrankin uutuustuote, jota tekee mieli kokeilla. Vataja on alkanut valmistaa lisäaineetonta kinkkua. Ei ettäkö kauheasti huolehtisin lisäaineista, mutta noista nitraateista ja nitriiteistä varoitellaan toisinaan, ja niitä on tähän asti ollut kaikissa palvikinkuissa. Tällaiset kinkkupalat olisivat kuitenkin niin helppoja ja hyviä aineksia, joista saisi nopeasti laitettua yksinkertaista ruokaa. Siksi olisi hyvä jos niitä uskaltaisi syödä useamminkin.
Niinpä ostinkin palan uutuuskinkkua. Hieman tosin ihmettelin mihin kinkussa tarvitaan perunatärkkelystä ja appelsiinikuitua. Ja miksi vielä lisätään sianlihaproteiinia? Eikö pelkkä kinkku riitä? Sitä olisi vielä mahtunut, sillä kinkkua on tuotteessa vain 91 prosenttia. Ehkä tähän on jokin hyvä syy. Joka tapauksessa paloittelin kinkusta munakkaan täytteen. Maku oli tavallisia kinkkuja huonompi ja rakenne vastenmielinen. Erityisesti häiritsi paikoitellen esiintyvä sitkeys. Hampaissa vain narskui. Ihan kuin joukossa olisi ollut pieniä jänteenkappaleita.
En siis suosittele, vaan aion jatkossakin ostaa nitraatinpunaisia kinkkuja silloin kun niitä mieli tekee.
torstai 12. toukokuuta 2011
keskiviikko 11. toukokuuta 2011
Viikon raaka-aine (7): kirjolohi
Kirjolohi on yksi varmimmin saatavilla olevista kalalajeista kauppojen kalatiskeillä. Se on myös halvimmasta päästä, vaikka viime aikoina onkin uutisoitu hinnan olevan nousussa. Useimmiten myynnissä on fileitä, joista ei näe mistä kala on saanut nimensä: sen kyljet ovat kauniin värikkäät. Kirjolohi on alunperin kotoisin Tyynenmeren rannoilta Aasiasta ja Pohjois-Amerikasta. Mielenkiintoinen historiallinen yksityiskohta on, että nimen "kirjolohi" keksi presidentti Urho Kekkonen.
Kotimainen kirjolohi on aina istutettua, sillä sen lisääntyminen ei onnistu Suomen luonnossa. Kaloja päästetään jonkin verran vapaaksi kalastajien iloksi, mutta suurin osa kirjolohista on kasvatettu altaissa alusta loppuun. Kalanviljely on ympäristön kannalta ongelmallista, sillä viljelylaitokset rehevöittävät vesistöjä. Suuri ongelma on myös kaloille syötettävä ravinto: Ensinnäkin se sisältää luonnonvesistä pyydettyä kalaa, jonka alkuperä ei välttämättä ole kestävällä pohjalla. Toinen ongelma on, että kalanrehu sisältää aineksia, jotka eivät kalan ruokavalioon oikeastaan kuulu, kuten esimerkiksi soijaa. Tämä vääränlainen ruokavalio heikentää kalasta saatavia terveyshyötyjä. Kasvatettujen lohikalojen kirkkaan punainen väri puolestaan on peräisin kaloille syötetystä väriaineesta. Ilman värjäystä kala olisi vaaleaa, eikä mene kaupaksi. WWF:n kalaopas kehottaa välttämään kokonaan Chilestä ja Turkista tuotuja kirjolohia, koska näissä maissa ympäristövaikutuksista ei huolehdita sitäkään vertaa kuin Suomessa.
Kaikkien näiden ongelmien lisäksi kirjolohi on maultaan loppujen lopuksi melko vaatimaton. Lohi on mielestäni parempaa. Jotkut sanovat sitä merten broileriksi. Kirjolohen hyviä puolia ovat lähinnä saatavuus ja hinta, sekä rasvaisuudesta tuleva terveellisyys. Näistä syistä sitä toisinaan kaikesta huolimatta tulee käytettyä. Ja onhan valmiiksi fileiksi leikatun kalan valmistaminenkin helppoa. Tällä kertaa näin sen verran lisävaivaa, että leikkasin kalan siivuiksi ennen kypsentämistä.
Seesamikala (3 annosta)
400 g kalaa (esimerkiksi kirjolohta, mutta muutkin kalat käyvät)
n. 1 dl seesaminsiemeniä
suolaa
valkopippuria
voita
Leikkaa kala parin sentin levyisiksi siivuiksi. Poista samalla nahka ja ruodot. Sekoita lautasella suola ja pippuri seesamin siemeniin. Kääntele kalanpaloja siemenissä niin, että siemeniä tarttuu joka puolelle palaa. Kuumenna paistinpannussa voita, ja paista kalat siinä.
Japanilainen kastike (3 annosta)
Ohje on peräisin Seitsemän tähden keittokirjasta.
1 porkkana
1 kevätsipuli
1 laakerinlehti
vettä
(tai kaikkien edellisten sijaan 2 dl kasvislientä)
2 rkl soijakastiketta
1 rkl hunajaa
½ tl kuivattua inkivääriä
kevätsipulia (tai purjoa)
Tee ensin kasvisliemi. Laita muutamaksi palaksi katkottu porkkana, sipuli ja laakerinlehti pieneen kattilaan ja lisää vettä. Anna kiehua sillä aikaa kun valmistat muut aterian osat. Silppua lopuksi joukkoon laitettava kevätsipuli tai purjo. Kun liemi on kiehunut riittävän kauan (ainakin 20 minuuttia) ongi porkkana, sipuli ja laakerinlehti pois liemestä. Ainakin porkkanan voi hyvin syödä lisukkeena. Jäljelle kattilaan jää kasvisliemi. Sekoita liemeen soijakastike, hunaja ja inkivääri. Anna kiehua hetken ajan. Lisää lopuksi kevätsipuli tai purjo.
Kastikkeesta tulee täysin juoksevaa. Jos sen haluaa annostella lautaselle kalan ja vihannesten päälle, se olisi ehkä parempi suurustaa. Sellaisenaan kastike leviää turhan hanakasti lammikoksi koko lautaselle. Ilman suurustusta kastikkeen voi tarjota erillisestä pienestä kupista, johon ruokia kastellaan samaan tapaan kuin sushia kastetaan soijakastikkeeseen. Herkullista!
-----------------------------
Lisäys:
Kastike sopi erinomaisesti myös paistettujen kasvisten ja äyriäisten kanssa. Tässä käytin parsaa, munakoisoa, porkkanaa, paprikaa, herkkusieniä, mustekalarenkaita ja katkarapuja:
Kotimainen kirjolohi on aina istutettua, sillä sen lisääntyminen ei onnistu Suomen luonnossa. Kaloja päästetään jonkin verran vapaaksi kalastajien iloksi, mutta suurin osa kirjolohista on kasvatettu altaissa alusta loppuun. Kalanviljely on ympäristön kannalta ongelmallista, sillä viljelylaitokset rehevöittävät vesistöjä. Suuri ongelma on myös kaloille syötettävä ravinto: Ensinnäkin se sisältää luonnonvesistä pyydettyä kalaa, jonka alkuperä ei välttämättä ole kestävällä pohjalla. Toinen ongelma on, että kalanrehu sisältää aineksia, jotka eivät kalan ruokavalioon oikeastaan kuulu, kuten esimerkiksi soijaa. Tämä vääränlainen ruokavalio heikentää kalasta saatavia terveyshyötyjä. Kasvatettujen lohikalojen kirkkaan punainen väri puolestaan on peräisin kaloille syötetystä väriaineesta. Ilman värjäystä kala olisi vaaleaa, eikä mene kaupaksi. WWF:n kalaopas kehottaa välttämään kokonaan Chilestä ja Turkista tuotuja kirjolohia, koska näissä maissa ympäristövaikutuksista ei huolehdita sitäkään vertaa kuin Suomessa.
Kaikkien näiden ongelmien lisäksi kirjolohi on maultaan loppujen lopuksi melko vaatimaton. Lohi on mielestäni parempaa. Jotkut sanovat sitä merten broileriksi. Kirjolohen hyviä puolia ovat lähinnä saatavuus ja hinta, sekä rasvaisuudesta tuleva terveellisyys. Näistä syistä sitä toisinaan kaikesta huolimatta tulee käytettyä. Ja onhan valmiiksi fileiksi leikatun kalan valmistaminenkin helppoa. Tällä kertaa näin sen verran lisävaivaa, että leikkasin kalan siivuiksi ennen kypsentämistä.
Seesamikala (3 annosta)
400 g kalaa (esimerkiksi kirjolohta, mutta muutkin kalat käyvät)
n. 1 dl seesaminsiemeniä
suolaa
valkopippuria
voita
Leikkaa kala parin sentin levyisiksi siivuiksi. Poista samalla nahka ja ruodot. Sekoita lautasella suola ja pippuri seesamin siemeniin. Kääntele kalanpaloja siemenissä niin, että siemeniä tarttuu joka puolelle palaa. Kuumenna paistinpannussa voita, ja paista kalat siinä.
Japanilainen kastike (3 annosta)
Ohje on peräisin Seitsemän tähden keittokirjasta.
1 porkkana
1 kevätsipuli
1 laakerinlehti
vettä
(tai kaikkien edellisten sijaan 2 dl kasvislientä)
2 rkl soijakastiketta
1 rkl hunajaa
½ tl kuivattua inkivääriä
kevätsipulia (tai purjoa)
Tee ensin kasvisliemi. Laita muutamaksi palaksi katkottu porkkana, sipuli ja laakerinlehti pieneen kattilaan ja lisää vettä. Anna kiehua sillä aikaa kun valmistat muut aterian osat. Silppua lopuksi joukkoon laitettava kevätsipuli tai purjo. Kun liemi on kiehunut riittävän kauan (ainakin 20 minuuttia) ongi porkkana, sipuli ja laakerinlehti pois liemestä. Ainakin porkkanan voi hyvin syödä lisukkeena. Jäljelle kattilaan jää kasvisliemi. Sekoita liemeen soijakastike, hunaja ja inkivääri. Anna kiehua hetken ajan. Lisää lopuksi kevätsipuli tai purjo.
 |
| Japanilainen kastike. |
 |
| Seesamikalaa, keitettyä porkkanaa, salaattia ja japanilaista kastiketta. |
-----------------------------
Lisäys:
Kastike sopi erinomaisesti myös paistettujen kasvisten ja äyriäisten kanssa. Tässä käytin parsaa, munakoisoa, porkkanaa, paprikaa, herkkusieniä, mustekalarenkaita ja katkarapuja:
Torikauppaa
Ajattelin yhtenä päivänä tehdä ruokaostokseni torilla. Kliseen mukaanhan hehtaarihypermarketeissa ei ole tarjolla muuta kuin lisäaine-valmisruoka-mössöjä hyllyrivi toisensa perään. Kaikki kunnon ihmiset, jotka ymmärtävät mitään hyvästä ruuasta tekevät ostoksensa torilla ja kauppahallissa, jossa kaikki on niin aitoa ja tuoretta ja ihanaa ja halpaakin vielä. Myönnettäköön, että on olemassa tiettyjä ruoka-aineita, joita on pakko käydä ostamassa nimenomaan sieltä torilta ja hallista. Esimerkiksi kesällä mansikat. Tällä kertaa halusin nähdä olisiko jo tuotu kirsikoita.
Lähdin töistä klo 16, mikä on minulle melko aikainen lähtöaika. Tavallisesti, jos menen töiden jälkeen kaupungille, ajan ensin kotiin, pysäköin autoni sinne, ja matkustan bussilla keskustaan. Tällä kertaa halusin kuitenkin päästä nopeammin, joten tavoistani poiketen ajoin suoraan kaupungille ja vein auton pysäköintiluola Louheen. Nousin maanpinnalle kauppatorin puoleisella hissillä klo 16:30. Tämä oli siis aikaisin ajankohta, jolloin pystyn mitenkään edes silloin tällöin kaupunkiin ehtiä. Torilla oli jäljellä kolme myyntikojua. Siis kolme! Yksi tuontihedelmiä myyvä koju ja kahden ison kasvihuoneen myymälät. Kävin etelänhedelmäkojulla katsomassa olisiko niitä kirsikoita ollut. Vielä ei selvästikään ollut niiden aika. Suuntasin sitten pikaisesti kasvihuonevihanneksia ostamaan toiselta paikalla vielä olleelta teltalta. Sieltä löytyikin riemukseni kevään uusia nauriita, jotka sopivat hyvin salaattiin. Lisäksi ostin pienen puskan lehtisalaattia ja kurkun.
Tämän jälkeen suuntasin kauppahalliin. Noin puolet myymälöistä oli jo suljettu, ja toinen puoli näytti siltä, että työntekijät vain toivoivat, että viimeisetkin asiakkaat lähtisivät pois häiritsemästä. Ostin ensin teetä Maryamilta, mitä voin suositella. Miten heidän teensä voikin olla niin paljon parempaa kuin mikään, mitä kaupasta saa?
Myös kalamyymälä oli onneksi auki, sillä mieleni teki kovasti juuri kalaa. Tarjolla oli kirjolohifileitä, jotka näyttivät aivan erilaisilta kuin tavallisesti: väri oli hyvin haalea, vain hieman oranssiin vivahtava vaalean ruskea. Muistin heti, että kasvatettujen lohien ja kirjolohien punainen väri johtuu väriaineista, joita kaloille syötetään. Tämä kala ei selvästikään ollut kyseistä sapuskaa saanut. Ostin fileen innoissani, mutta valitettavasti en tajunnut kysyä mistä kala on peräisin. Voiko se todella olla villinä kasvanut? Alkoi nimittäin olla kiire. Aika on rahaa. Tarkalleen 50 senttiä 12 minuutilta silloin kun auto on Louhessa.
Olen tietenkin tyytyväinen, että sain tuoretta naurista, hyvää teetä ja mahdollisesti vapaana kasvaneen kirjolohen. Mutta kauhean hätäilyn se vaatii, että ehtii näitä herkkuja ostamaan ennen kuin viimeisetkin myyntikojut sulkeutuvat. Töistä on lähdettävä aikaisin, ei voi vain poiketa ostoksille kotimatkan varrella, ja sitten täytyy vielä maksaa ylimääräistä joko pysäköinnistä tai bussilipusta. Joten ikävä kyllä aion edelleen pääasiassa ostaa ruokani muun tuulipukukansan tavoin sieltä hypermarketista. Pitäisi olla jonkinlainen edustusrouva, että ei olisi muuta tekemistä keskellä päivää kuin kompastella torin nupukivillä. Voi kun joku perustaisi ruokakaupan, jossa panostettaisiin laatuun, ja jossa pystyisi käymään myös illalla töiden jälkeen!
Lähdin töistä klo 16, mikä on minulle melko aikainen lähtöaika. Tavallisesti, jos menen töiden jälkeen kaupungille, ajan ensin kotiin, pysäköin autoni sinne, ja matkustan bussilla keskustaan. Tällä kertaa halusin kuitenkin päästä nopeammin, joten tavoistani poiketen ajoin suoraan kaupungille ja vein auton pysäköintiluola Louheen. Nousin maanpinnalle kauppatorin puoleisella hissillä klo 16:30. Tämä oli siis aikaisin ajankohta, jolloin pystyn mitenkään edes silloin tällöin kaupunkiin ehtiä. Torilla oli jäljellä kolme myyntikojua. Siis kolme! Yksi tuontihedelmiä myyvä koju ja kahden ison kasvihuoneen myymälät. Kävin etelänhedelmäkojulla katsomassa olisiko niitä kirsikoita ollut. Vielä ei selvästikään ollut niiden aika. Suuntasin sitten pikaisesti kasvihuonevihanneksia ostamaan toiselta paikalla vielä olleelta teltalta. Sieltä löytyikin riemukseni kevään uusia nauriita, jotka sopivat hyvin salaattiin. Lisäksi ostin pienen puskan lehtisalaattia ja kurkun.
 |
| Hunajanauris. Päinvastoin kuin talvinauriit, tällaiset tuoreet keväiset nauriit ovat parhaimmillaan raakana. |
Myös kalamyymälä oli onneksi auki, sillä mieleni teki kovasti juuri kalaa. Tarjolla oli kirjolohifileitä, jotka näyttivät aivan erilaisilta kuin tavallisesti: väri oli hyvin haalea, vain hieman oranssiin vivahtava vaalean ruskea. Muistin heti, että kasvatettujen lohien ja kirjolohien punainen väri johtuu väriaineista, joita kaloille syötetään. Tämä kala ei selvästikään ollut kyseistä sapuskaa saanut. Ostin fileen innoissani, mutta valitettavasti en tajunnut kysyä mistä kala on peräisin. Voiko se todella olla villinä kasvanut? Alkoi nimittäin olla kiire. Aika on rahaa. Tarkalleen 50 senttiä 12 minuutilta silloin kun auto on Louhessa.
 |
| Harvinaisen vaalea kirjolohifile. Keskellä on pieni riekale tavallista lohta tai kirjolohta, johon väriä voi verrata. Mutta onko vaaleus hyvä merkki? |
maanantai 9. toukokuuta 2011
Hampurilaisateria
Täytyihän sitä Älä laihduta -päivän kunniaksi tehdä perinteistä "roskaruokaa". Vaikka en tosin koskaan muulloinkaan laihduta. Toisaalta jostain muistan lukeneeni neuvon "Voit syödä roskaruokaa niin paljon kuin haluat, kunhan valmistat sen itse." Tartuin siis haasteeseen, ja tein hampurilaiset sämpylöineen kaikkineen itse.
Hampurilaissämpylät (4 kpl)
Sämpyläohje löytyi Voisilmäpelistä. Eevan tavoin olen minäkin tuskaillut tuon sämpyläongelman kanssa. Tavalliset itsetehdyt sämpylät eivät ole sellaisia kuin hampurilaissämpylöiden pitäisi olla. Ne ovat useimmiten liian tiivisrakenteisia ja hiivaisia. Kaupan valmiit hampurilaissämpylät taas ovat teollisen mauttomia. Tällä kertaa kuitenkin onnistui. Tässä ohje:
1 dl vettä
1 tl kuivahiivaa
1 rkl sokeria
2 rkl maitoa
4 dl vehnäjauhoja
3/4 tl suolaa
1½ rkl voita
1 muna
voiteluun:
1 muna
seesaminsiemeniä
Sekoita hiiva, sokeri ja maito lämpimään veteen. Nesteen pitäisi olla 42-asteista, jotta kuivahiiva toimisi. Anna seistä muutama minuutti. Sekoita sillä aikaa vehnäjauhoihin suola ja sulatettu voi. Vatkaa munan rakenne rikki, ja lisää se, sekä neste-hiivaseos jauhoihin. Sekoita taikinaksi. Vaivaa taikinaa käsin n. 10 minuutin ajan. Taikina on takertuvaista, mutta käsittely helpottuu hieman vaivauksen lopussa. Laita taikina kohoamaan lämpimään paikkaan peitetyssä kulhossa. Anna kohota ainakin tunnin ajan.
Kun taikina on kohonnut, muotoile siitä neljä sämpylää. Sämpylöistä tulee lähes itsestään sopivan litteitä. Asettele sämpylät uunipellille ja jätä kohoamaan uudelleen. Pitkä kohotus on ehkä hyödyksi, mutta puolessa tunnissakin tulee ihan kelvollisia sämpylöitä. Voitele sämpylät munalla ja ripottele päälle seesaminsiemeniä.
Kuumenna uuni 200 asteeseen. Laita uunin pohjalle vuoka, jossa on vettä. Se tekee uunista sopivan kostean. Paista sämpylät vesiastian yläpuolella uunin keskitasossa. Sämpylät kypsyvät 10-15 minuutissa.
Hampurilaiskastike (5-6 annosta)
Etsin Googlella hampurilaiskastiketta, ja löysinkin hyvännäköisen. Yllätyin suuresti, kun huomasin, että ohje olikin minun omani! Olin joskus aikoja sitten kirjoittanut ohjeen Kotikokki.net:iin, enkä yhtään muistanut reseptin olemassaoloa. Näköjään on ihan hyödyllistä kirjoittaa ohjeita muistiin. Tulipa nyt tehtyä uudelleen.
2 dl kermaviiliä
1 dl majoneesia
1 chili
2 rkl tomaattisosetta
1 tl paprikajauhetta
1 valkosipulinkynsi
suolaa ja pippuria
Silppua chili ja murskaa valkosipulinkynsi. Sekoita kaikki ainekset. Jos haluat tulisempaa, lisää myös chilikastiketta.
Hampurilaiset (4 kpl)
4 sämpylää
400 g jauhelihaa
suolaa ja pippuria
hampurilaiskastiketta
rapeaa salaattia
tomaattia
cheddar-juustoa
Mausta jauheliha suolalla ja pippurilla. Puristele liha tasaiseksi massaksi, ja muotoile siitä neljä pihviä. Paista pihvit pannulla. Leikkaa juusto ja tomaatti ohuiksi siivuiksi. Halkaise vastapaistetut sämpylät ja täytä. Juusto kannattaa laittaa alimmaiseksi sämpylän pohjaosan päälle ja pihvi heti juuston päälle. Näin juusto vähän lämpenee ja pehmenee.
Juomana meillä oli australialaista Lindemans Early Harvest Shiraz -punaviiniä. Viini on tavallista vähäalkoholisempi (8 %), ja erittäin kevyt. Vaikka hampurilaisten kanssa kevyt punaviini sopiikin, tämä oli jo vähän liian kevyttä. Muistutti hieman terästettyä mehua. Ei maku silti paha ollut. Tästä on ehkä helppo aloittaa, jos ei ole tottunut punaviiniä juomaan. Jos sitä vastoin odottaa kunnollista viiniä, ylikevyt maku on pieni pettymys.
Hampurilaissämpylät (4 kpl)
Sämpyläohje löytyi Voisilmäpelistä. Eevan tavoin olen minäkin tuskaillut tuon sämpyläongelman kanssa. Tavalliset itsetehdyt sämpylät eivät ole sellaisia kuin hampurilaissämpylöiden pitäisi olla. Ne ovat useimmiten liian tiivisrakenteisia ja hiivaisia. Kaupan valmiit hampurilaissämpylät taas ovat teollisen mauttomia. Tällä kertaa kuitenkin onnistui. Tässä ohje:
1 dl vettä
1 tl kuivahiivaa
1 rkl sokeria
2 rkl maitoa
4 dl vehnäjauhoja
3/4 tl suolaa
1½ rkl voita
1 muna
voiteluun:
1 muna
seesaminsiemeniä
Sekoita hiiva, sokeri ja maito lämpimään veteen. Nesteen pitäisi olla 42-asteista, jotta kuivahiiva toimisi. Anna seistä muutama minuutti. Sekoita sillä aikaa vehnäjauhoihin suola ja sulatettu voi. Vatkaa munan rakenne rikki, ja lisää se, sekä neste-hiivaseos jauhoihin. Sekoita taikinaksi. Vaivaa taikinaa käsin n. 10 minuutin ajan. Taikina on takertuvaista, mutta käsittely helpottuu hieman vaivauksen lopussa. Laita taikina kohoamaan lämpimään paikkaan peitetyssä kulhossa. Anna kohota ainakin tunnin ajan.
Kun taikina on kohonnut, muotoile siitä neljä sämpylää. Sämpylöistä tulee lähes itsestään sopivan litteitä. Asettele sämpylät uunipellille ja jätä kohoamaan uudelleen. Pitkä kohotus on ehkä hyödyksi, mutta puolessa tunnissakin tulee ihan kelvollisia sämpylöitä. Voitele sämpylät munalla ja ripottele päälle seesaminsiemeniä.
Kuumenna uuni 200 asteeseen. Laita uunin pohjalle vuoka, jossa on vettä. Se tekee uunista sopivan kostean. Paista sämpylät vesiastian yläpuolella uunin keskitasossa. Sämpylät kypsyvät 10-15 minuutissa.
Hampurilaiskastike (5-6 annosta)
Etsin Googlella hampurilaiskastiketta, ja löysinkin hyvännäköisen. Yllätyin suuresti, kun huomasin, että ohje olikin minun omani! Olin joskus aikoja sitten kirjoittanut ohjeen Kotikokki.net:iin, enkä yhtään muistanut reseptin olemassaoloa. Näköjään on ihan hyödyllistä kirjoittaa ohjeita muistiin. Tulipa nyt tehtyä uudelleen.
2 dl kermaviiliä
1 dl majoneesia
1 chili
2 rkl tomaattisosetta
1 tl paprikajauhetta
1 valkosipulinkynsi
suolaa ja pippuria
Silppua chili ja murskaa valkosipulinkynsi. Sekoita kaikki ainekset. Jos haluat tulisempaa, lisää myös chilikastiketta.
Hampurilaiset (4 kpl)
4 sämpylää
400 g jauhelihaa
suolaa ja pippuria
hampurilaiskastiketta
rapeaa salaattia
tomaattia
cheddar-juustoa
Mausta jauheliha suolalla ja pippurilla. Puristele liha tasaiseksi massaksi, ja muotoile siitä neljä pihviä. Paista pihvit pannulla. Leikkaa juusto ja tomaatti ohuiksi siivuiksi. Halkaise vastapaistetut sämpylät ja täytä. Juusto kannattaa laittaa alimmaiseksi sämpylän pohjaosan päälle ja pihvi heti juuston päälle. Näin juusto vähän lämpenee ja pehmenee.
Juomana meillä oli australialaista Lindemans Early Harvest Shiraz -punaviiniä. Viini on tavallista vähäalkoholisempi (8 %), ja erittäin kevyt. Vaikka hampurilaisten kanssa kevyt punaviini sopiikin, tämä oli jo vähän liian kevyttä. Muistutti hieman terästettyä mehua. Ei maku silti paha ollut. Tästä on ehkä helppo aloittaa, jos ei ole tottunut punaviiniä juomaan. Jos sitä vastoin odottaa kunnollista viiniä, ylikevyt maku on pieni pettymys.
torstai 5. toukokuuta 2011
Älä laihduta!
6.5. vietetään kansainvälistä Älä laihduta -päivää. Muistakaakin sitten olla laihduttamatta!
Viikon raaka-aine (6): Parsa
Parsasta kirjoittaminen on vähän liian trendikästä minun makuuni. Siitä on saanut lukea vaikka mistä. Vaikka nautin kovasti parsasta näin keväisin, mielessäni väijyy pieni epäilys siitä, onko se Espanjasta tai Unkarista tuotu parsa oikeasti yhtään sen parempaa kuin ympäri vuoden tarjolla oleva perulainenkaan. Mutta yritetään nyt edes leikkiä, että tässä on kyseessä vain pienen hetken saatava erikoisherkku. Sillä onhan parsa herkullista vaikka se olisikin kokenut niin matkan Espanjasta kuin suomalaisen tukkuliikkeen varastonkin. Pidän rajana sitä, että parsa on kasvanut edes Euroopassa, enkä välitä vaikka kyseinen rajoitus olisikin hieman irrationaalinen. Kuitenkaan näin aikaisin keväällä ei mikään vihannes ole kunnolla sesongissa täällä jääkarhujen naapurissa. Lyhyen aikaa toukokuun lopussa saattaa jostain löytyä myös suomalaista vihreää parsaa. Sitä kannattaa ostaa, vaikka sekään harvoin tulee suoraan pellolta. Kotimaisen parsan varret ovat ohuempia kuin etelästä tuotujen, mutta maku on jopa vielä parempi, sellainen raikkaan hernemäinen.
Parsaa on kahta lajia: vihreää ja valkoista. Lisäksi on vielä violetti parsa, mutta sellaista ei ole täällä näkynyt. Valkoinen parsa kasvaa maan alla, vihreä pinnalla. Violetti on näiden välimuoto, se saa nousta ylös mullasta, mutta se poimitaan ennen kuin väri muuttuu vihreäksi asti. Perinteisesti valkoista parsaa arvostetaan enemmän kuin vihreää. Itse pidän kuitenkin enemmän vihreästä. Valkoisessa parsassa on vähän samanlaista multaista makua kuin perunassa.
Parsan valmistus ruuaksi
Toisin kuin kaikista keväisistä parsakirjoituksista voisi luulla, parsan syömiseen ei tarvita erikoisvälineistöä. Parsan kypsennys ei muutenkaan ole ollenkaan vaikeaa.
Huuhtele parsat ensin kylmällä vedellä. Ota sitten kiinni kunkin varren tyvipäästä ja taita varsi poikki alimmasta kohdasta, mistä varsi helposti katkeaa. Tyvet ovat puumaisia, joten niitä ei syödä. Ne voi kyllä laittaa mukaan kasvislientä keitettäessä. Jos parsa on valkoista, varret kuoritaan. Vihreän parsan voi kuoria, jos varret ovat paksuja, mutta se ei ole välttämätöntä. Kuoriminen onnistuu oikein hyvin tavallisella kuorimaveitsellä. Toisinaan joku varsi voi katketa, mutta se on tuskin niin iso ongelma, että ratkaisuksi tarvitsisi ostaa erikoistyökaluja.
Myös erityiset parsakattilat ovat tarpeettomia. Parsan voi ihan hyvin keittää tavallisessa kattilassa kiehuvassa vedessä. Rautakattilaa ei kuitenkaan pitäisi käyttää, sillä parsa saattaa reagoida raudan kanssa. Kuumenna vesi kiehuvaksi, lisää vähän suolaa, ja laita parsanvarret kypsymään. Jotkut laittavat veteen myös sokeria, mutta ilmankin pärjää. Höyrykääreen avulla parsan voi kypsentää myös mikroaaltouunissa. Kypsennysajaksi riittää vihreälle parsalle n. 3 minuuttia. Valkoisen parsan kypsyminen kestää hieman kauemmin. Älä keitä parsaa veteläksi! Ylikypsä parsa ei ole vain mössömäistä niin kuin useimmat vihannekset, vaan sitkeän säikeistä. Keittämisen sijaan parsan voi myös paistaa. Jos parsan haluaa syödä kylmänä, se jäähdytetään nopeasti kylmällä vedellä heti keittämisen jälkeen. Se sopii esimerkiksi salaattiin. Lämpimänä käytettävästä parsasta vain kaadetaan keittovesi pois.
Parsan voi syödä sellaisenaan lisukkeena lihan tai kalan kanssa. Erityisen hyvää on parmankinkkuun kääritty parsa, jonka päälle on vielä ripoteltu parmesan-juustoa ja pippuria. Tässä esimerkki kinkkuun kääritystä valkoisesta parsasta salaatin kanssa:
Perinteinen kastike parsalle on hollandaise-kastike. Myös sen tekemiseen on helppo oikopolku:
Hollandaise-kastike (2 annosta)
2 munankeltuaista
1-2 rkl sitruunamehua
ripaus suolaa ja pippuria
n. 50 g voita
Sulata voi pienessä kattilassa miedolla lämmöllä. Laita muut ainekset pieneen kulhoon. Sekoita niitä minuutin ajan sauvasekoittimella. Seoksesta pitäisi tulla paksua. Kaada sitten sulaa voita aivan varovasti pieni tippa kerrallaan keltuaisseoksen joukkoon sekoittaen samalla sauvasekoittimella. Tällöin rakenteen pitäisi pysyä sakeana. Jätä voista irronnut valkoinen sakka käyttämättä.
Tällä menetelmällä ei tarvitse askarrella vesihauteiden kanssa. Heikkoutena on kuitenkin, että kastikkeesta ei tule kovin lämmintä. Se on siis parempi syödä heti valmistamisen jälkeen. Lämmitys varovasti aivan miedolla lämmöllä saattaa onnistua.
Parsaa on kahta lajia: vihreää ja valkoista. Lisäksi on vielä violetti parsa, mutta sellaista ei ole täällä näkynyt. Valkoinen parsa kasvaa maan alla, vihreä pinnalla. Violetti on näiden välimuoto, se saa nousta ylös mullasta, mutta se poimitaan ennen kuin väri muuttuu vihreäksi asti. Perinteisesti valkoista parsaa arvostetaan enemmän kuin vihreää. Itse pidän kuitenkin enemmän vihreästä. Valkoisessa parsassa on vähän samanlaista multaista makua kuin perunassa.
Parsan valmistus ruuaksi
Toisin kuin kaikista keväisistä parsakirjoituksista voisi luulla, parsan syömiseen ei tarvita erikoisvälineistöä. Parsan kypsennys ei muutenkaan ole ollenkaan vaikeaa.
Huuhtele parsat ensin kylmällä vedellä. Ota sitten kiinni kunkin varren tyvipäästä ja taita varsi poikki alimmasta kohdasta, mistä varsi helposti katkeaa. Tyvet ovat puumaisia, joten niitä ei syödä. Ne voi kyllä laittaa mukaan kasvislientä keitettäessä. Jos parsa on valkoista, varret kuoritaan. Vihreän parsan voi kuoria, jos varret ovat paksuja, mutta se ei ole välttämätöntä. Kuoriminen onnistuu oikein hyvin tavallisella kuorimaveitsellä. Toisinaan joku varsi voi katketa, mutta se on tuskin niin iso ongelma, että ratkaisuksi tarvitsisi ostaa erikoistyökaluja.
Myös erityiset parsakattilat ovat tarpeettomia. Parsan voi ihan hyvin keittää tavallisessa kattilassa kiehuvassa vedessä. Rautakattilaa ei kuitenkaan pitäisi käyttää, sillä parsa saattaa reagoida raudan kanssa. Kuumenna vesi kiehuvaksi, lisää vähän suolaa, ja laita parsanvarret kypsymään. Jotkut laittavat veteen myös sokeria, mutta ilmankin pärjää. Höyrykääreen avulla parsan voi kypsentää myös mikroaaltouunissa. Kypsennysajaksi riittää vihreälle parsalle n. 3 minuuttia. Valkoisen parsan kypsyminen kestää hieman kauemmin. Älä keitä parsaa veteläksi! Ylikypsä parsa ei ole vain mössömäistä niin kuin useimmat vihannekset, vaan sitkeän säikeistä. Keittämisen sijaan parsan voi myös paistaa. Jos parsan haluaa syödä kylmänä, se jäähdytetään nopeasti kylmällä vedellä heti keittämisen jälkeen. Se sopii esimerkiksi salaattiin. Lämpimänä käytettävästä parsasta vain kaadetaan keittovesi pois.
Parsan voi syödä sellaisenaan lisukkeena lihan tai kalan kanssa. Erityisen hyvää on parmankinkkuun kääritty parsa, jonka päälle on vielä ripoteltu parmesan-juustoa ja pippuria. Tässä esimerkki kinkkuun kääritystä valkoisesta parsasta salaatin kanssa:
Perinteinen kastike parsalle on hollandaise-kastike. Myös sen tekemiseen on helppo oikopolku:
Hollandaise-kastike (2 annosta)
2 munankeltuaista
1-2 rkl sitruunamehua
ripaus suolaa ja pippuria
n. 50 g voita
Sulata voi pienessä kattilassa miedolla lämmöllä. Laita muut ainekset pieneen kulhoon. Sekoita niitä minuutin ajan sauvasekoittimella. Seoksesta pitäisi tulla paksua. Kaada sitten sulaa voita aivan varovasti pieni tippa kerrallaan keltuaisseoksen joukkoon sekoittaen samalla sauvasekoittimella. Tällöin rakenteen pitäisi pysyä sakeana. Jätä voista irronnut valkoinen sakka käyttämättä.
Tällä menetelmällä ei tarvitse askarrella vesihauteiden kanssa. Heikkoutena on kuitenkin, että kastikkeesta ei tule kovin lämmintä. Se on siis parempi syödä heti valmistamisen jälkeen. Lämmitys varovasti aivan miedolla lämmöllä saattaa onnistua.
maanantai 2. toukokuuta 2011
Niin meni vappu
Jotkut valittavat, että vappuna sataa lähes aina räntää. Minun muistikuvissani tämä vuosi taisi olla ensimmäinen kerta kun näin kävi; yleisen mielikuvani mukaan vappu on lähes joka vuosi ollut niin sään kuin tunnelmankin puolesta aurinkoinen. Tällä kertaa kuitenkin iski raekuuroja ja kylmyyttä. Onneksi ei ollut edes suunnitelmissa lähteä piknikille.
Pääsiäisenä alulle pantu sima ei tainnut täysin onnistua. Maku oli kyllä kohdillaan, mutta kuplia ei syntynyt juuri lainkaan. Lisäksi juomisen jälkeen ilmeni lievähköjä vatsakipuja. Mikä mahtoi mennä vikaan? Olisiko siman pitänyt antaa valmistua kauemmin? Tai ehkä hiivaa oli liikaa? Vai johtuiko epäonnistuminen huonosti suljetuista pulloista? Täytyy toivoa parempaa onnea seuraavalle kerralle, jos sellainen joskus tulee. Kaupasta ostettavaksi suosittelen Wanhan Porvoon fabriikin Kotisimaa.
Jos simasta puuttuivatkin kuplat, kuohuviinissä niitä sentään vähän oli. Chevalier Rosé tuli valittua ihan sattumalta, mutta osoittautui ihan hyväksi. Maku oli marjaisa, mutta ei liian makea. Niitä kuplia olisi saanut tosin olla ehkä hieman enemmänkin. Tämänkin juoman kanssa tuli kuitenkin kämmättyä: Otettuamme yhdet lasilliset päätimme sulkea pullon ja säilyttää loput jääkaapissa myöhempää käyttöä varten. Näin jälkiviisaasti ajateltuna olisi tietenkin pitänyt tajuta, että korkki ei välttämättä pitäisi, ja että pullo olisi kannattanut pitää pystyasennossa. Niinpä jääkaappi lainehti vapunaattoiltana vaaleanpunaisesta viinistä.
Jokin sentään onnistui: vapunpäivän ruoka. Teimme ribsejä Turun Sanomien ohjeen mukaan. Oli vähän vaikea arvioida sopivaa määrää, koska luiden osuus rimpsuista on niin suuri. 800 grammaa oli kuitenkin aika sopiva määrä kahdelle. Seuraksi teimme Cheddarkastikkeen, josta tuli hieman liian nestemäistä. Olisi ehkä pitänyt tehdä kastike suurustetun maitopohjaisen bechamel-kastikkeen pohjalta. Suurustettu kastike olisi ollut sakeampaa kuin kermapohjainen. Maku oli kyllä erinomainen. Luiden imeskely vetoaa primitiivisiin lihansyöjävaistoihin. Valitettavasti kuva unohtui.
Pääsiäisenä alulle pantu sima ei tainnut täysin onnistua. Maku oli kyllä kohdillaan, mutta kuplia ei syntynyt juuri lainkaan. Lisäksi juomisen jälkeen ilmeni lievähköjä vatsakipuja. Mikä mahtoi mennä vikaan? Olisiko siman pitänyt antaa valmistua kauemmin? Tai ehkä hiivaa oli liikaa? Vai johtuiko epäonnistuminen huonosti suljetuista pulloista? Täytyy toivoa parempaa onnea seuraavalle kerralle, jos sellainen joskus tulee. Kaupasta ostettavaksi suosittelen Wanhan Porvoon fabriikin Kotisimaa.
 |
| Itse tehty sima. |
Jos simasta puuttuivatkin kuplat, kuohuviinissä niitä sentään vähän oli. Chevalier Rosé tuli valittua ihan sattumalta, mutta osoittautui ihan hyväksi. Maku oli marjaisa, mutta ei liian makea. Niitä kuplia olisi saanut tosin olla ehkä hieman enemmänkin. Tämänkin juoman kanssa tuli kuitenkin kämmättyä: Otettuamme yhdet lasilliset päätimme sulkea pullon ja säilyttää loput jääkaapissa myöhempää käyttöä varten. Näin jälkiviisaasti ajateltuna olisi tietenkin pitänyt tajuta, että korkki ei välttämättä pitäisi, ja että pullo olisi kannattanut pitää pystyasennossa. Niinpä jääkaappi lainehti vapunaattoiltana vaaleanpunaisesta viinistä.
Jokin sentään onnistui: vapunpäivän ruoka. Teimme ribsejä Turun Sanomien ohjeen mukaan. Oli vähän vaikea arvioida sopivaa määrää, koska luiden osuus rimpsuista on niin suuri. 800 grammaa oli kuitenkin aika sopiva määrä kahdelle. Seuraksi teimme Cheddarkastikkeen, josta tuli hieman liian nestemäistä. Olisi ehkä pitänyt tehdä kastike suurustetun maitopohjaisen bechamel-kastikkeen pohjalta. Suurustettu kastike olisi ollut sakeampaa kuin kermapohjainen. Maku oli kyllä erinomainen. Luiden imeskely vetoaa primitiivisiin lihansyöjävaistoihin. Valitettavasti kuva unohtui.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)