Kroketti tai pari

Pakko se on taas myöntää, että rasvassa paistetut ruuat jotenkin vain vetävät puoleensa. Onneksi uppopaistaminen on niin vaivalloista, ettei näitä joka viikko tule syötyä. Kroketit osoittautuivat silti ihan kokeilemisen arvoisiksi. Niissä leivityksen suojissa ei ole kokolihaa, vaan eräänlainen ylipaksu valkokastike, johon on sekoitettu hienoksi silputtu makua antava aine, joka voi olla lihaa, kalaa, juustoa tai kasvista. Itse käytin chorizomakkaraa, joka mausteisena aineksena teki kroketeista oikein maukkaita.

Valmistus on aloitettava useita tunteja ennen ateriaa, sillä täytemassan on jäähdyttävä kunnolla ennen krokettien muotoilua. Makuaine paloitellaan ensin hyvin pieneksi silpuksi. Jos se ei ole valmiiksi syömäkelpoiseksi kypsennettyä, se keitetään kypsäksi ennen paloittelua. Täytemassan valmistus aloitetaan täsmälleen samoin kuin tavallisen valkokastikkeen teko. Voi sulatetaan ruskistamatta, Siihen lisätään vehnäjauhoja, ja sekoitetaan hyvin. Samalla tätä suurusta kuumennetaan kohtalaisella lämmöllä. Maito lisätään kuumana ja sekoitetaan huolellisesti suuruksen joukkoon. Krokettimassaan käytetään kuitenkin huomattavasti enemmän rasvaa ja jauhoja suhteessa maidon määrään kuin valkokastikkeeseen. Massasta tulee näin hyvin kiinteää. Kattilan pohja näkyy jatkuvasti jostain kohdasta, kun massaa sekoittaa. Tähän massaan sekoitetaan makua antava aines.

Valmis täytemassa levitetään esimerkiksi uunivuokaan jäähtymään. Jäähtynyttä massaa pystyy leikkaamaan paloiksi, mutta sen muotoilu on vaikeaa. Tästä syystä jäähdytysastian pitäisi olla sopivan kokoinen, jotta massa jää niin paksuksi kuin halutaan. Tällöin siitä voi noukkia sopivia paloja lusikan tai veitsen avulla. Palat kieritellään ensin korppujauhoissa, sitten munassa, ja lopuksi vielä uudelleen korppujauhoissa.

Uppopaistaminen onnistuu isossa kattilassa. Pidä kansi lähellä siltä varalta, että öljy syttyy palamaan, jolloin sen voi sammuttaa kannen avulla tukahduttamalla. Öljyä ei tarvita koko kattilallista, vaan muutaman sentin syvyys riittää hyvin. Älä missään tapauksessa aloita paistamista ennen kuin öljy on kunnolla kuumentunut. Perinteinen tapa varmistua riittävästä lämpötilasta on paistaa kokeeksi pala leipää. Jos se ruskistuu hyvin, öljy on tarpeeksi kuumaa. Yksi niksi on myös kastaa öljyyn puinen kauha tai lasta. Jos öljy alkaa kuplia puun ympärillä, öljy on kuumaa. Älä myöskään paista liian paljon kerralla, ettei öljy jäähdy. Paistamisen jälkeen anna öljyn jäähtyä rauhassa huoneenlämpöiseksi. Imeytä öljy sen jälkeen paperiin; esimerkiksi sanomalehtipaperi toimii kohtalaisesti. Paperissa öljyn voi sitten heittää roskiin. Öljyä ei saa kaataa viemäriin. Jos haluat paistaa jotain öljyssä seuraavanakin päivänä, voit siivilöidä jäähtyneen öljyn saadaksesi palaneet korppujauhonmurut pois, ja käyttää öljyn uudelleen.

Kroketit (n. 6 annosta; alkuperäinen ohje)

2 rkl oliiviöljyä
4 rkl voita
4 rkl vehnäjauhoja
3½ dl maitoa
n. 100 g chorizoa
2 munaa
n. 1 dl korppujauhoja
öljyä uppopaistamiseen

Paloittele makkara pieneksi silpuksi. Kuumenna maito kattilassa. Laita oliiviöljy ja voi toiseen kattilaan. Kuumenna niitä niin, että voi sulaa. Sekoita joukkoon vehnäjauhot. Sekoita huolellisesti, ettei joukkoon jää jauhokokkareita. Lisää maito vähän kerrallaan ja jatka huolellista sekoittamista. Keitä muutama minuutti jatkuvasti sekoittaen. Lisää makkara ja sekoita. Levitä seos vuokaan jäähtymään. Anna massan jäähtyä ensin vähän aikaa huoneenlämmössä ja siirrä se sitten jääkaappiin. Anna jäähtyä täysin kylmäksi.

Kun olet valmis paistamaan kroketteja, levitä korppujauhot lautaselle ja riko munat toiseen astiaan. Ota krokettimassasta haluamasi kokoisia ja muotoisia paloja. Kierittele palat ensin korppujauhoissa, sitten munassa, ja vielä uudelleen korppujauhoissa. Asettele kroketit lautaselle odottamaan paistamista. Kuumenna paistoöljy kattilassa. Laske kroketti varovasti kuumaan öljyyn paistumaan. Paista vain yksi tai kaksi krokettia kerrallaan, jottei kattila tule liian täyteen ja öljy jäähdy. Tarkkaile paistumista ja säädä lämpötilaa tarvittaessa. Nosta ruskistuneet kroketit öljystä ja anna niiden kuivua talouspaperin päällä. Tarjoa lämpimänä. Ylijääneet kroketit voi lämmittää myöhemmin paistinpannulla.

Nimipäiväkakku

Minulla oli perjantaina nimipäivä. En ole enää moneen vuoteen juhlinut nimipäiviä, koska tuntuu hölmöltä juhlia sitä että on tietyn niminen. Lapsuudessani nimipäivääni kuitenkin aina juhlittiin, ja juhlan keskipisteessä oli mansikkakakku, jonka nimi oli lätsykkä. Siinä oli litteä peruskakkutaikinapohja, jonka päällä oli ensin soseutettua mansikkaa, sitten kermavaahtoa ja päällä koristeena kokonaisia mansikoita. En oikeastaan pitänyt tuosta kakusta, sillä murskattu mansikka teki pohjasta liian kostean, suorastaan mössöisen.

Nyt minun on jo jonkin aikaa tehnyt mieli hyvää mansikkakakkua. Sellaista, joka koostuisi noista samoista aineksista: sokerikakkupohjasta, kermavaahdosta ja mansikoista, mutta jossa pohja ei mössöydy. Ei siis soseutettua mansikkaa tähän kakkuun. Tuli sitten mentyä toiseen ääripäähän, ja kakku jäi vähän liian kuivaksi, vaikka mieheni ehdotuksesta kostutimme kakkua veden ja makusiirapin seoksella. Olisi ehkä pitänyt kostuttaa enemmänkin.

Lontoon olympialaisten kunniaksi teimme kakusta perinteisen englantilaisen Victoria sandwichin. Siinä kakku halkaistaan, ja kermavaahto ja mansikat laitetaan kahden kakkupohjakerroksen väliin. Päälle sirotellaan vain tomusokeria. Muoto on oikein hyvä kakulle. Vielä kun löytäisi tavan kostuttaa kakkua juuri sopivasti, ettei se olisi kuiva eikä vetelä.

Sokerikakkupohja

3 munaa
1 dl sokeria
1½ dl karkeita vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
voita ja korppujauhoa vuoan voiteluun ja jauhotukseen

Kuumenna uuni valmiiksi 175 asteeseen. Voitele vuoka sulatetulla voilla, ja ripottele korppujauhoja sen pohjaan ja reunoille. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Vaahdosta pitäisi tulla vaaleaa ja niin kiinteää, että vatkaimesta valuva vaahto ei heti sekoitu täysin, vaan jää muodostaa hetkeksi kuvion vaahdon pintaan. Sekoita toisessa astiassa vehnäjauho ja leivinjauhe. Siivilöi jauhoseos munavaahdon sekaan varovasti sekoittaen. Kaada taikina vuokaan. Paista kakkupohjaa uunin alaosassa 30 minuuttia. Kumoa kakku, ja anna sen jäähtyä kunnolla ennen täyttämistä.

Mansikkakakku (8 annosta)

1 kakkupohja edellä olevan ohjeen mukaan
vedellä ohennettua makusiirappia tai muuta sopivaa kostuketta
2 dl kermaa
½-1 l mansikoita
n. 1 tl tomusokeria

Vatkaa kerma vaahdoksi. Kerman joukkoon voi sekoittaa myös mascarponejuustoa. Perkaa mansikat, ja paloittele isoimpia niin, että saat levitettyä mansikat tasapaksuksi kerrokseksi. Halkaise kakkupohja. Kostuta kakun molemmat halkaisupinnat. Levitä mansikat ja kermavaahto alemman pohjapuoliskon päälle. Aseta toinen osa kakkupohjasta päälle kanneksi. Sirota päälle koristeeksi tomusokeria siivilän läpi.

Mojot

Jokainen Kanarialla matkaillut on varmaan maistanut suolaisia ryppyperunoita mojokastikkeiden kanssa. Tulipa nyt sitten kokeiltua niitä kotonakin. Vielä ei ole aivan paras aika näille perunoille. Niitä varten olisi parempi, jos perunan kuori pysyisi ehjänä perunoita pestessä. Teemme luultavasti näitä uudelleen siinä vaiheessa, kun perunat ovat alkaneet muodostaa enemmän kuorta ylleen. Silloinhan niistä ei oikein muuta voi tehdäkään, sillä ne eivät enää maistu keitettynä yhtä hyvälle kuin uudet perunat, mutta niistä ei oikein vielä saa muusia tai paistinperunoitakaan. Mojot sitä vastoin maistuvat koska tahansa. Ne ovat erityisen hyviä paistetun kalan kastikkeena.

Ei-kovin-ryppyiset perunat. Maku oli kohdallaan, kuori ei pysynyt ehjänä.

Ryppyperunat

pieniä perunoita
reilusti suolaa
vettä

Suolaa tarvitaan vähintään kymmenesosa perunoiden painosta, enemmänkin voi käyttää. Pese perunat, mutta vältä kuoren hajottamista. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja lisää siihen suola. Anna suolan liueta. Lisää perunat kiehuvaan veteen. Keitä perunat kypsiksi. Kaada suurin osa vedestä pois, mutta jätä pieni tilkka kattilan pohjalle. Jatka sen jälkeen keittämistä niin, että loput vedestä kiehuu pois. Veden kuivuttua ravistele perunoita vielä hetki kuumalla levyllä.

Mojo verde vasemmalla, mojo rojo oikealla.

Mojo verde

1 vihreä paprika
25 g korianteria
25 g persiljaa
1 viipale paahtoleipää
1/4 dl oliiviöljyä
1/4 dl valkoviinietikkaa
1 valkosipulinkynsi
1 tl sokeria
½ tl suolaa
1/4 tl juustokuminaa
1/8 tl mustapippuria

Soseuta ja sekoita kaikki ainekset sauvasekoittimella

Mojo rojo

1 punainen paprika
1 valkosipulinkynsi
1 viipale paahtoleipää
1 tl suolaa
1 tl paprikajauhetta
1 rkl juustokuminaa
1 chilipalko
n. 1 dl oliiviöljyä

Soseuta ja sekoita kaikki ainekset sauvasekoittimella. Säädä sakeus mieleiseksesi lisäämällä oliiviöljy vähitellen.

Perunoiden ja mojojen kanssa söimme valkosipulikatkarapuja.

Valkosipulikatkaravut

katkarapuja
reilusti oliiviöljyä
muutama valkosipulinkynsi
ripaus chilirouhetta

Murskaa valkosipulinkynsiä kevyesti veitsenlappeella. Kuumenna oliiviöljy paistinpannulla, ja lisää valkosipulit ja chili. Paista katkarapuja öljyssä muutama minuutti.

Viikon raaka-aine (35): Minttu

En ole jaksanut kirjoittaa tänne mitään pitkään aikaan Jos tätä blogiani sattuu seuraamaan joku muukin kuin mieheni ja yksi työkaveri, niin tässä selitys: Yli kuukausi on kulunut pitkien työpäivien merkeissä väitöskirjan johdantoa kirjoittaessa. Ei kotona ole enää jaksanut kirjoittaa. Nyt on väitöskirja lähetetty esitarkastajille, ja päivät tyhjää täynnä. Mitäs nyt tekis? Julkaisen ainakin pari varastoon jäänyttä reseptiä. Toivottavasti muistan mitä niissä tarkalleen tehtiin. Nyt voisi taas jatkaa tätä raaka-ainesarjaakin.

Mintut ovat monivuotisia yrttejä, joita voi itsekin kasvattaa. Tärkeimmät minttulajikkeet ovat piparminttu ja viherminttu. Tuoreena myynnissä oleva minttu on yleensä viherminttua. Piparminttu on voimakkaamman makuista, ja sitä käytetään enemmän teollisuudessa, esimerkiksi karkkien ja hammastahnan aromina. Viileyden tuntu mintussa tulee mentolista, joka on mintun tärkein aromiaine.

Tällainen oli minttu alkukesällä.

Ja tältä se näyttää nyt. Isommat lehdet saatiin kyllä käyttöön ennen kuivumista.

Mintun viileän raikas maku sopii sekä makeisiin että suolaisiin ruokiin. Siitä saakin mielenkiintoista makua moneen ruokaan, kun vauhtiin pääsee. Minttu on melko voimakkaan makuista, joten sitä ei tarvita paljoa yhteen ruokaan. Niinpä isosta minttunipusta riittääkin useampaan ateriaan.

Tavallinen yhdistelmä jälkiruuissa on minttu ja suklaa. Jälkiruuissa mintun maku tulee useimmiten jonkinlaisesta tiivisteestä, ei suoraan tuoreesta yrtistä. Näistä tiivisteistä tulee helposti liian voimakas maku, josta tulee pahimmillaan mieleen hammastahna. Myös tuoretta minttua voi käyttää jälkiruokiin. Yksi tapa sen käyttöön on soseuttaa lehdet sauvasekoittimella pieneen nestemäärään sekoitettuna. Näin saadaan aikaan pehmeä mintunmakuinen tahna, jonka voi sekoittaa haluamaansa ruokaan. Heikkoutena tässä on, että minttutahna näyttää aika pahalta, joten en käyttäisi sitä kovin vaalean sävyisiin ruokiin. Suklaamoussessa kuitenkin toimii.

Minttu-suklaamousse

Kourallinen mintunlehtiä
1 rkl maitoa (jokin muukin neste voisi toimia)
100 g tummaa suklaata (70 % kaakaota)
2 dl kermaa
2 munan valkuaiset
2 rkl sokeria

Laita mintunlehdet ja maito pieneen kulhoon, ja soseuta ne sauvasekoittimella. Paloittele suklaa minttuseoksen joukkoon. Sulata suklaa varovasti mikrossa tai vesihauteessa. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Lisää sokeri valkuaisiin vatkauksen aikana. Vatkaa kerma toisessa kulhossa myös vaahdoksi. Yhdistä suklaaseos, kermavaahto ja valkuaisvaahto varovasti sekoittaen. Anna moussen jäähtyä ja jähmettyä parin tunnin ajan jääkaapissa.

Minttuinen suklaamousse.

Toisena esimerkkinä mintturuuasta olkoon libanonilainen yrttisalaatti tabbouleh. Ohje on alunperin täältä, hieman sovellettuna. Huomaa, että lehtipersiljaa tulee todella paljon. Käytin itse yhden nipun, mutta enemmänkin voi laittaa. Myös minttua voi lisätä niin, että se maistuu voimakkaammin. Yrttien ohella tabboulehille ominainen ainesosa on bulgur, joka on tietyllä tavalla prosessoitua rikottua vehnää. Hyvään tabbouleh-salaattiin sitä tulee vain vähän, jotta salaatista ei tule liian kuivaa. Minulle on jäänyt hieman epäselväksi pitäisikö bulgur keittää ennen käyttöä vai riittääkö pelkkä huuhtelu. Pakkauksen kyljessä on keitto-ohje, mutta ei mainintaa siitä, voiko bulguria käyttää keittämättä. Monissa resepteissä kehotetaan vain huuhtelemaan, mutta niissähän saattaa olla käytössä jotain toisentyyppistä bulguria.

Tabbouleh

3 rkl bulguria
nippu lehtipersiljaa
n. 10 isoa mintunlehteä
2 tomaattia
1-2 kevätsipulia varsineen
½ tl rouhittua maustepippuria
1/4 tl kanelia
ripaus vastajauhettua mustapippuria
suolaa maun mukaan
1 sitruuna
1 dl oliiviöljyä

Huuhtele bulgur, ja keitä se kypsäksi. (Keittäminen ei ehkä ole välttämätöntä.) Silppua persilja, minttu ja sipuli. Paloittele tomaatit pieniksi kuutioiksi. Sekoita kaikki ainekset keskenään mieluiten juuri ennen tarjoamista.

Tässä tabbouleh nautittiin mausteisten lihapullien ja baba ganoush -tahnan kanssa. Lihapullien täsmällinen sisältö on jo unohtunut, mutta baba ganoush valmistuu seuraavasti:

Baba ganoush

2 munakoisoa
n. 1 dl tahinia
1 tl suolaa
2 rkl sitruunamehua
2 valkosipulinkynttä
ripaus chiliä
1 rkl oliiviöljyä
persiljaa tai korianteria

Pistele munakoisojen pintaan reikiä haarukalla. Kypsennä niitä 200-asteisessa uunissa puolen tunnin ajan. Anna munakoisojen jäähtyä hieman, puolita ne ja kaiva sisukset kulhoon. Kuoret jätetään käyttämättä. Lisää kulhoon kaikki muut ainekset, ja soseuta ne tahnaksi sauvasekoittimella tai tehosekoittimella.

Nuijittua broileria

Onnistuinpa kerrankin tekemään hyvänmakuista ruokaa broilerista. Chicken Piccata on suosittu ruoka Amerikassa. Siellä tähän kanaruokaan kuuluu tietynlainen sitruunalla maustettu kastike. Italiassa sana picatta kuitenkin tarkoittaa yksinkertaisesti nuijittua lihaa. Kastike voi olla minkälainen tahansa, esimerkiksi nyt marsalakastike. Marsala on makeahko väkevä viini, josta tulee paljon makua ruokaan. Broilerin kanssa se on hyvä, sillä se on muuten kovin mautonta.

Broilerista käytetään rintafileitä, jotka nuijitaan ohuiksi ja tasapaksuiksi. Nuijimisen tarkoitus on tehdä fileistä tasapaksuja, jotta ne kypsyvät tasaisesti. Nuijittaessa fileet kannattaa laittaa kahden muovikelmun väliin, jotta niistä ei roiskuisi nesteitä ympäriinsä. Linnuthan ovat vaarallisia bakteereja kuhisevia biologisia aseita. Tämän ruuan hyvä puoli on siinä, että sopiva kypsyys tulee automaattisesti: ensinnäkin ohueksi nuijittu liha kypsyy nopeasti, eikä varmasti jää vahingossa raa'aksi, ja toisekseen liha upotetaan kiehuvaan kastikkeeseen, jolloin pieni ylikypsyminenkään ei tarkoita kuivumista, vaan liha päinvastoin imee itseensä sekä makua että kosteutta kastikkeesta.

Kastikkeeseen tulee Marsalan lisäksi sieniä. Tässä on hyvä tilaisuus käyttää viimeisiä viime vuonna pakastettuja kantarelleja tai muita metsäsieniä, jos sellaisia vielä sattuu olemaan. Jos niitä ei ole, on käytettävä viljeltyjä siitakesieniä. Niissä ei ole yhtä paljon makua, mutta sittenpä Marsalan maku tulee ehkä vielä paremmin esiin.

Kanaa piccata marsalakastikkeessa (2 annosta)

2 rkl voita
3 valkosipulinkynttä
1 timjaminoksa
2 dl paloiteltuja sieniä
2½ dl Marsalaa
½ dl kermaa
suolaa ja pippuria
2 luutonta broilerin rintafilettä
n. 1 dl vehnäjauhoja
1 rkl oliiviöljyä

Paina valkosipulinkynnet veitsellä murskaksi. Sulata voi paistinpannulla. Lisää sen joukkoon valkosipuli, timjami ja sienet. Anna paistua muutaman minuutin ajan. Laita broilerinfileet kahden muovin väliin, ja hakkaa ne tasaisen litteiksi. Päällystä fileet vehnäjauholla molemmin puolin. Kuumenna oliiviöljy toisella pannulla, ja ruskista broileria siinä. Kaada Marsala broilerin päälle. Kiehauta hetken ajan, ja kaada sitten sieniseos samalle pannulle. Lisää kerma. Anna kiehua vielä vähän aikaa, jotta kanaan tarttuu kastikkeesta makua.

Keskikesän juhlintaa

Juhannusaaton lounas näytti perinteiseltä:

Sen verran piti tuossa kuvassa korostaa retrohenkisyyttä, että otin kuvan kasvisten ollessa vielä folion alla piilossa. Makkara oli Pajugrilli Provence ja olut Brooklyn American Ale. Varsinkin makkara oli todella hyvää. Jotain ihan muuta kuin sitä perinteistä "Gämpingiä".

Illalla syötiin niin ikään perinteisesti uusia perunoita ja graavilohta. Lohikin oli valmiina ostettua, vaikka graavaus ei ilmeisesti mitenkään vaikeaa olisikaan. Kastike perustui ranskankermaan. Yksinkertaista, mutta hyvää.

Jälkiruokana oli Limoncello-mansikoita. Niidenkin valmistaminen on yksinkertaista: Ota puoli litraa mansikoita, perkaa ne, ja leikkaa 2-4 osaan. Sekoita pienessä kattilassa ½ dl vettä ja ½ dl sokeria. Kuumenna, kunnes sokeri liukenee veteen. Lisää sokeriveteen 2 rkl Limoncello-sitruunalikööriä ja n. 10 silputtua basilikanlehteä ja saman verran mintunlehtiä. Anna liemen hieman jäähtyä, ja kaada se sitten mansikoiden päälle. Sekoita varovasti, ja jätä mansikat jääkaappiin maustumaan pariksi tunniksi.

Tortillat tilpehööreineen

Halusin tehdä itse meksikolaisia tortilloja. Ohjetta etsiessäni havaitsin ongelman: vastaan tuli useita reseptejä, jotka oli nimetty tortillaohjeiksi, mutta sisälsivätkin vain ohjeet tortillojen täyttämiseen. Tämä on vähän sama, kuin jos otsikkona olisi "Lihapullat", ja sitten antaisikin ohjeen vain perunamuusiin ja kehottaisi tarjoamaan sen eineslihapullien kanssa. Sana tortilla nimittäin tarkoittaa vain sitä litteää leipää, joka voi olla tehty joko vehnäjauhoista tai maissijauhoista. Täytettyä tortillaa voi sitten sanoa burritoksi, tacoksi, fajitaksi tai mitä niitä nyt sitten onkaan. Nämä nimitykset ovat jääneet itsellenikin vähän epäselväksi, ja niiden merkitykset taitavat myös olla Meksikossa hieman erilaiset kuin USA:ssa. Ota niistä nyt sitten selvää, mutta tortilla on joka tapauksessa se leipä, joten sitä ei tarvitse kutsua miksikään lätyksi, niin kuin monet näyttävät tekevän.

Olen aiemmin tehnyt maissitortilloja. Ne ovat huomattavasti rapeampia kuin vehnätortillat. Nyt halusin tehdä pehmeitä vehnätortilloja. Ohje löytyi MTV3:lta. Ohjeessa kehotettiin käyttämään tavallisten vehnäjauhojen sijaan durumvehnäjauhoja, koska durumvehnäjauhojen sitko ei ole niin venyvää. Näin taikinaa on helpompi käsitellä. Lisäsin vähän vettä, kun taikina tuntui aluksi niin kuivalta ja vaikeasti sekoittuvalta. Muuten tortillojen tekeminen oli helppoa ja melko nopeaakin. Kaulimiseen ja paistamiseen menee jonkin verran aikaa, mutta taikinasta tuli helposti käsiteltävää, eikä se takertunut hankalasti joka paikkaan, kuten monet muut leipätaikinat. Tortilloista tuli juuri sopivan pehmeitä ja makukin oli kohdillaan. Kannattaa siis tehdä, jos vain aikaa ja viitseliäisyyttä löytyy.

Tortillat (8 kpl)

5 dl durumvehnäjauhoja
½ tl suolaa
½ dl öljyä
2 dl vettä

Pane kaikki ainekset kulhoon. Sekoita niitä kädellä hieroen niin, että niistä syntyy kimmoisa taikina. Jos kaikki jauhot eivät tahdo sekoittua taikinaan tai taikina tuntuu muuten liian kuivalta, lisää vähän vettä. Kun taikina on valmis, jaa se kahdeksaan osaan, ja pyörittele jokainen osa palloksi. Laita taikinapallot jääkaappiin odottamaan paistamista. Kaulitse ja paista tortillat juuri ennen käyttöä. (Tai voisikohan ne kaulia valmiiksi odottamaan?) Kauli taikinapallot ohuiksi levyiksi. Käytä hieman jauhoja apuna, jos taikina tuntuu takertuvan alustaan tai kaulimeen. Kuumenna kuiva paistinpannu, ja paista tortillat molemmin puolin.

Vasemmalla tortillat, keskellä kattilassa lihatäyte.

 Koska tortillat yksinään ovat vähän tylsää syötävää, tein tietysti koko valikoiman täytettä niille. Tällä kertaa olin erityisen tyytyväinen lihatäytteeseen. Laitoin lihan hautumaan jo ennen kuin aloitin tortillataikinan valmistuksen. Liha ehti siinä kypsyä yli kahden tunnin ajan. Kypsymisen aikana sille ei tarvinnut tehdä juuri mitään, ja alkuvalmistelutkin olivat helppoja. Käytin lihana valmiiksi leikattuja paistisuikaleita naudan ulkopaistista. Lihan voi toki leikata palasiksi itsekin. Uskoisin, että tähän käy mikä tahansa osa naudasta ulko- ja sisäfileitä lukuunottamatta. Järkevämpää olisi vähintään tuplata ohjeen ainesosamäärät, jolloin osan lihasta voisi säästää seuraavalle aterialle. Ainesosamäärät tässä ohjeessa ovat arvioita, sillä en mitannut niitä sen tarkemmin.

Mausteinen liha (2 annosta)

300 g naudan paistisuikaleita
1 rkl ruokaöljyä
1 sipuli
1 punainen chili
1 valkosipulinkynsi
1 dl vettä
2 rkl sherryviinietikkaa
2 rkl tomaattisosetta
ripaus suolaa
pippuria
1 tl kuivattua oreganoa
1 tl paprikajauhetta
½ tl jeeraa
½ tl jauhettua korianteria
1 tl hunajaa
2 timjaminoksaa

Ruskista lihaa kuumalla pannulla öljyssä, mieluiten parissa erässä. Kaada lihat kattilaan. Kuori sipuli, ja leikkaa se suikaleiksi. Silppua chili ja valkosipuli. Paista sipulia hetki samalla pannulla kuin liha. Siirrä myös sipuli kattilaan. Kaada pannulle viinietikka ja vesi, kiehauta ne nopeasti ja raaputa pannuun tarttunut lihamehu irti. Kaada neste pannulta kattilaan lihan ja sipulin päälle. Lisää kaikki muut ainekset ja sekoita. Laita suolaa vain vähän, sillä nestettä saattaa haihtua kypsennyksen aikana, jolloin suolapitoisuus nousee helposti liian suureksi. Laita kansi päälle, ja anna kiehua hiljalleen noin kahden tunnin ajan. Sekoita välillä ja tarkista, että neste ei ole haihtunut. Lihan on kypsyttävä niin pehmeäksi, että suikaleet katkeavat, kun niitä painaa puisella paistinlastalla.

Quesadillat sekä tomaattisalsa, mangosalsa ja guacamole.

Tortilloja jäi yli ensimmäisestä ateriasta, joten lopuista saatiin seuraavana päivänä quesadilloja. Niiden valmistus on hyvin yksinkertaista. Tarvitaan vain reilusti juustoraastetta. Juuston sekaan voi laittaa muitakin aineksia, mutta itse pidän enemmän pelkästä juustosta.

Quesadillat

tortilloja
juustoa, esim. Cheddar

Raasta reilu määrä juustoa. Kuumenna paistinpannu. Aseta yksi tortilla pannulle. Levitä paksu kerros juustoraastetta puolelle tortillan pinnasta. Anna tortillan kuumeta niin, että juusto alkaa sulaa. Taita tortilla kahtia, jolloin juusto jää väliin. Paina lastalla, jotta juusto liimaa puolikkaat yhteen. Käännä taitettu tortilla, jotta juusto sulaa kokonaan. Siirrä paistettu tortilla leikkuulaudalle. Leikkaa se kolmeen tai neljään kolmionmuotoiseen palaan. Tarjoa quesadillat guacamolen ja salsan kanssa.