Cordon bleu

Cordon bleu eli sveitsinleike on ruokalaji, jossa liha on täytetty juustolla ja kinkulla, minkä jälkeen se on leivitetty ja paistettu kypsäksi. Lihana voi olla kanaa, sikaa tai vasikkaa. Näistä vasikkaa ei ole Suomessa tarjolla. Sianlihasta tähän ruokaan voisi käyttää ulkofilettä, mutta tällä kertaa tein leikkeen broilerin rintafileestä. Tällä ohjeella jopa siitä saa mehevää!

Kanaa Cordon bleu (2 annosta)

2 broilerin rintafilettä ilman luuta ja nahkaa
2 siivua ilmakuivattua kinkkua
Gruyere-juustoa
suolaa
pippuria
n. ½-1 dl korppujauhoja
1 muna
n. 2 rkl vehnäjauhoja
öljyä paistamiseen

Leikkaa broilerin rintafileisiin pitkittäinen tasku. Voit nuijia fileitä hieman ohuemmiksi, mutta varo, etteivät ne hajoa. Täytä tekemäsi taskut kinkulla ja juustolla. Levitä korppujauhot, rikottu muna ja vehnäjauhot kukin omalle lautaselleen. Mausta korppujauhot suolalla ja pippurilla. Kääntele broilerinfileitä ensin vehnäjauhoissa, sitten munassa, ja lopuksi korppujauhoissa. Kuumenna paistinpannulla öljyä. Paista leivitettyjä broilereita keskilämmöllä ensin muutama minuutti toiselta puolelta. Käännä sitten, ja peitä pannu tämän jälkeen foliolla. Jatka paistamista, kunnes kana on läpikypsää.

Juustomakaronilaatikko

Jotain piti keksiä ruuaksi. Eikä ollut juuri mitään aineksia. Pala cheddar-juustoa, vähän maitoa purkin pohjalla, leivänkannikka, puolikas parsakaali, salviaa, puoli pakettia herneitä pakastimessa... Alle tunti myöhemmin hämmästelimme syödessämme, että tulipas tästä hyvää. Tässä se sitten on: Mac'n'cheese, juustomakaronilaatikko. Yksinkertainen, mutta hyvänmakuinen arkiruoka. Ketsuppia ei tarvita, koska juustosta tulee reilusti makua.

Juustomakaronilaatikko (2 annosta)

Pintakuorrutus:
pala kuivahtanutta leipää
½ dl raastettua parmesania
1 rkl sulatettua voita

Juustokastike:
1 rkl voita
1 rkl vehnäjauhoja
2 dl maitoa
75 g cheddar-juustoa
ripaus muskottipähkinää
vastajauhettua valkopippuria
2 rkl silputtuja tuoreita yrttejä (esim. salviaa)

2-3 dl makaronia tai muuta pienikokoista pastaa
n. 2 dl paloiteltuja vihanneksia, esim. parsakaalia ja herneitä
suolaa

Tee pintakuorrutus valmiiksi: Murenna leipä hienoiksi muruiksi. Sekoita murujen joukkoon parmesan-raaste ja sulatettu voi. Jätä odottamaan. Keitä pasta suolalla maustetussa vedessä. Kypsennä kasvikset erikseen keittämällä tai höyryttämällä. Tee juustokastike: Sulata voi kattilassa. Sekoita voihin jauhot. Lisää maito vähitellen, ja sekoita koko ajan, jotta saat sileän kastikkeen. Anna kiehua hetken. Raasta juusto. Sekoita juusto kastikkeeseen, ja mausta kastike muskottipähkinällä, valkopippurilla ja yrttisilpulla. Sekoita pasta, kasvikset ja juustokastike keskenään. Kaada seos pieneen vuokaan ja ripottele pintakuorrutusseos päälle. Paista 175-asteisessa uunissa 15 minuutin ajan.

Ei niin kauhean kuvauksellinen ruoka. Pitkulainen kakkuvuoka sopii aika kätevästi pienen annoksen valmistamiseen.

Hirmuinen(?) kohokas

Vain hieman laskeutumaan ehtinyt kohokas. Ei ehtinyt kuvata tarpeeksi nopeasti.

Kohokkaasta piti kirjoittaa jo viime viikolla, mutta laiskuus iski. Kohokkailla on jotenkin hurja maine. Sen epäonnistumista pelätään ja kliseisesti pahinta mitä hienoilla illalliskutsuilla voi tapahtua on kohokkaan lässähtäminen. Ranskalaisen keittiön salaisuudet -kirjakin luonnehtii jälkiruokakohokasta ranskalaisen keittotaidon korkeimmaksi riemuvoitoksi.

Kaikki kauhutarinat kuultuanikin olen useammankin kerran valmistanut  jälkiruokakohokkaita. Ainoat epäonnistumiset prosessissa ovat tapahtuneet syömisvaiheessa, kun olen polttanut kieleni syödessäni kohokasta liian kuumana. En tiedä onko kohokkaan teossa ollut vain hyvää onnea vai onko kohokkaan vaikeutta sittenkin liioiteltu. Tai ehkä onnistumiset johtuvat siitä, että olen tehnyt kohokkaita vain rauhallisina koti-iltoina ilman minkäänlaista stressiä.

Kohokkaan perustana on munanvalkuaisista vatkattu vaahto, johon sekoitetaan haluttu makuaine. Valkuaisten vaahdotus onnistuu, kunhan ennen vatkauksen aloittamista varmistuu siitä, että joukossa ei ole tippaakaan rasvaa. Rasvaa voi tulla munan keltuaisesta, jos sitä pääsee sekaan. Valkuaiset kannattaakin erotella keltuaisista yksi kerrallaan erilliseen astiaan, jotta yksi hajonnut keltuainen ei pilaisi koko annosta. Myös vatkausastian täytyy olla aivan puhdas. Varsinkin muoviastioihin voi tarttua rasvaa, joka estää valkuaisten vaahdottumisen. Jos valkuaisiin sekoitettava makuaine sisältää rasvaa (niin kuin se useimmiten sisältää), saattaa vaahto laskeutua myös sekoitusvaiheessa. Siksi sekoitus onkin tehtävä nopeasti, mutta kevyesti. Enää ei missään tapauksessa saa vatkata, vaan vaahto ja makuaine sekoitetaan varovasti lusikalla nostellen. Tähän ohjeeseen on sellainen poikkeus, että jos teet esimerkiksi hedelmäkohokasta, jossa ei ole tippaakaan rasvaa (ei siis edes munan keltuaisia), voit sekoittaa kohokasmassaa aivan miten haluat. Rasva on se, mikä saa valkuaisvaahdon latistumaan, ja ilman sitä vaahto pysyy vaahtona ilman mitään vaikeuksia.

Jotta kohokas kohoaisi hyvin, se pitäisi kypsentää suorareunaisessa vuoassa. Vuoka on voideltava huolellisesti, jotta kohokas ei takertuisi reunoihin. Voitelun lisäksi vuoka vuorataan sokerilla, joka myös auttaa kohokasta nousemaan. Kohokkaan voi tehdä yhteen isoon vuokaan tai yksittäisiin annosvuokiin. Tässä antamani ohje on annosvuokia varten. Paistoaika on isossa vuoassa pidempi. Uunin on oltava valmiiksi kuuma kohokkaitten mennessä sisään, joten muista laittaa se kuumenemaan ajoissa.

Kohokkaan tarjoamisen perussääntöihin kuuluu myös, että kohokas on tarjottava suoraan uunista. Vaikka se olisi kohonnut kuinka kauniisti tahansa, sen laskeutuminen alkaa heti uunista ottamisen jälkeen. Siksi kohokas ei odota ruokailijoita vaan ruokailijat kohokasta. Tämä toki aiheuttaa dilemman, kun kohokas on heti uunista tultuaan liian kuuma syötäväksi, mutta sen ongelman jokainen joutuu ratkaisemaan itse.

Tämä ohje löytyi Fine Cooking -lehdestä (nro. 121, sivu 78). Alkuperäinen ohje oli kahdeksaan annokseen, mutta me teimme vain kaksi, joten tässä ohje siihen määrään:

Suklaakohokas (2 annosta)

Vuokiin:
pehmennettyä voita
sokeria

Suklaaseos:
1 munankeltuainen
0.75 dl täysmaitoa
2 rkl sokeria
½ rkl maissitärkkelystä
1 tl kaakaojauhetta
30 g tummaa suklaata
n. 1 tl voita
ripaus vaniljajauhetta

Valkuaisvaahtoon:
2 munanvalkuaista
1 rkl tomusokeria

Voitele vuoat voilla, ja ripottele sokeria vuokien reunoille.

Sekoita kattilassa munan keltuainen, maito, sokeri, maissitärkkelys ja kaakaojauhe. Kuumenna tätä seosta kohtalaisella lämmöllä kunnes se kuplii. Anna kiehua kahden minuutin ajan, jotta maissitärkkelys kypsyy ja saostaa seoksen. Ota kattila pois lämmöltä ja sekoita joukkoon suklaa, voi ja vanilja. Jäähdytä suklaaseos nopeasti esimerkiksi laittamalla kattila kylmään veteen. Sekoita välillä jäähtymisen aikana. Pane viimeistään tässä vaiheessa uuni kuumenemaan 200-asteiseksi.

Vatkaa valkuaiset suuressa puhtaassa kulhossa sähkövatkaimella. Kun vaahto alkaa muodostua, lisää joukkoon tomusokeri. Jatka vatkaamista, kunnes vaahto on kiinteää ja pysyy muodossaan. 

Kohokkaat uunissa.

Sekoita suklaaseos ja valkuaisvaahto: Sekoita suklaaseen ensin kolmasosa vaahdosta. Kun se on sekoitettu, lisää toinen kolmannes ja sekoita jälleen. Älä kuitenkaan sekoita liian perusteellisesti: ei haittaa, vaikka joukkoon jäisi vähän valkoisia raitoja. Lisää viimeinen kolmannes vaahdosta ja sekoita tasaiseksi rauhallisin liikkein. Jaa kohokasseos tasan voilla ja sokerilla vuorattuihin vuokiin. Jos seosta roiskuu vuokien reunoille, pyyhi roiskeet pois. Ne häiritsevät muuten kohokkaiden nousemista. Kohokasseoksen pinnan pitäisi olla tasainen. Kypsennä kohokkaita 200-asteisessa uunissa n. 15 minuutin ajan. Ota kohokkaat uunista suoraan pöytään.

Tässä kohokas on jo laskeutunut. Päällä vadelmakompottia.

Kohokkaan kanssa söimme vadelmakompottia, joka valmistui yksinkertaisesti keittämällä sokerilla makeutettuja pakastevadelmia.

Kunnon pihviateria

Joskus sitä vain onnistuu. Saa aikaan sellaisen aterian, että euforinen olo säilyy koko loppuillan. Kylläpä olikin hyvää! Tällä kertaa sen teki entrecote-pihvi bearnaisekastikkeella kuorrutettujen nauriiden kanssa, ja jälkiruokana suklaakohokas vadelmakompotilla.

En juuri koskaan tilaa ravintolassa pihviä, koska pihviä voi syödä kotonakin. Ikävä kyllä en oikein osaa antaa täsmällisiä ohjeita siihen, miten pihvinpaistossa onnistuu. Meille on ehkä kokemuksesta kehittynyt jonkinlainen näppituntuma tuohon paistamiseen. Paistinpannun nyt ainakin täytyy olla hyvä valurautapannu, ja sen on oltava kuuma ennen kuin pihvi laitetaan pannuun. Pihviksi valitsemme mieluiten paksun siivun entrecotea. Ohuesta pihvistä tulee helposti liian kypsä.

Bearnaisekastiketta tehtiin ensimmäistä kertaa, mutta menetelmä oli tuttu hollandaisekastikkeesta. Ero näiden välillä on vain maustamisessa: hollandaisessa käytetään sitruunamehua ja bearnaisessa rakuunalla maustettua valkoviini-etikkalientä. Tämä hapan neste vatkataan munankeltuaisiin, minkä jälkeen joukkoon vatkataan voisulaa samaan tapaan kuin majoneesiin öljyä. Pienenä lisävaikeutena näissä voisulakastikkeissa on kuitenkin se, että niitä pitäisi hieman lämmittää, hyvin varovasti. Kuuma voisula toki lämmittää kastiketta itsestään, mutta kastike saattaa pelkästään sen lämmön varassa jäädä haaleaksi. Varomaton lämmitys saattaa muuttaa kastikkeen munakokkeliksi. Turvallisin keino on käyttää vesihaudetta: kaada toisen kattilan pohjalle kuumaa vettä ja pidä kastikekattilaa vesikattilan päällä, jolloin kuumasta vedestä nouseva lämpö lämmittää kastiketta. Onnistuu se kuitenkin myös liedellä, kun käyttää aivan alhaista lämpöä ja nostaa kattilaa välillä pois kuumalta levyltä, ettei se kuumene liikaa.

Ohje bearnaisekastikkeeseen, samoin kuin lisukkeena olleisiin kuorrutettuihin nauriisiinkin, löytyi Ranskalaisen keittiön salaisuudet -kirjasta. Pihvit paistettiin tavalliseen tapaan voissa, suolalla ja pippurilla maustettuna.

Bearnaisekastike pihvin kanssa.

Bearnaisekastike

½ dl valkoviiniä
½ dl valkoviinietikkaa
n. 2 rkl silputtua sipulia
½ rkl kuivattua rakuunaa tai 1 rkl tuoretta
3 munankeltuaista
n. 1 rkl nokare kylmää voita
1-1½ dl kuumaa voisulaa
(n. 2 rkl lihalientä)
tuoretta persiljaa tai rakuunaa

Laita valkoviini, etikka, sipuli ja rakuuna pieneen kattilaan, ja keitä kovalla lämmöllä niin, että suurin osa nesteestä haihtuu ja jäljelle jää n. 2 rkl nestettä sipulin ja rakuunan joukkoon. Nosta kattila syrjään. Erottele munankeltuaiset valkuaisista. Sulata voi joko mikroaaltouunissa tai miedolla lämmöllä liedellä kattilassa. Vatkaa keltuaisia sähkövatkaimella ja siivilöi niiden joukkoon maustettu viini-etikkaliemi. Lisää kylmä voi, ja jatka vatkausta lämmittäen munaseosta samalla varovasti aivan pienellä lämmöllä liedellä tai kuuman vesikattilan päällä. Valuta sekaan voisula koko ajan vatkaten. Jos syöt kastikkeen pihvien kanssa, huuhtele pannu pihvinpaiston jälkeen pienellä määrällä lihalientä tai vettä, irrota liemeen pannuun tarttuneita lihamehun rippeitä, keitä tätä lientä voimakkaasti kokoon muutaman sekunnin ajan, ja kaada liemi kastikkeen joukkoon lisämakua antamaan. Tämän vaiheen voi jättää pois, jos bearnaisekastiketta käyttää jonkin muun ruuan kastikkeeksi. Sekoita kastikkeeseen lopuksi 2 rkl hyvin hienoksi silputtua persiljaa tai rakuunaa.


Kuorrutetut nauriit

½-1 kg nauriita
voita ja öljyä paistamiseen
2-3 dl lihalientä
2 rkl voita
2 rkl sokeria
persiljaa

Kuori ja paloittele nauriit. Kuumenna kattilassa vettä kiehuvaksi, ja esikeitä nauriita 3-5 minuuttia. Kaada vesi pois, ja anna nauriiden kuivua. Kuumenna  reilusti voita ja öljyä, ja paista nauriit vaaleanruskeiksi. Kaada nauriiden päälle lihalientä sen verran, että ne juuri peittyvät. Lisää voi ja sokeri. Keitä nauriita kannen alla 20-30 minuuttia, kunnes ne alkavat olla pehmeitä. Ota kansi pois, ja keitä kovemmalla lämmöllä niin, että neste haihtuu ja jäljelle jää siirappimainen kuorrutus. Sirota nauriiden päälle hienoksi silputtua persiljaa juuri ennen tarjoamista.

Siinä oli hyvä pihvi hyvällä kastikkeella, hyvän täyteläisen punaviinin kanssa nautittuna. Jälkiruoka ansaitsee oman merkintänsä, joten siitä myöhemmin.

En tykkää seistä kalakeitossa

Kalakeitolla on minun kokemuksissani vähän huono maine. Useimmiten kalakeitto tuntuu tarkoittavan täysin mauttomia kuivakkaita pakasteseikuutioita niin ikään mauttomassa maitoliemessä. Onkohan sei edes oikea kala? Jos sein tilalle kuitenkin vaihdetaan jokin maukkaampi kala, vaikka sitten kasvatettu norjalainen lohi, alkaakin keitto maistua. Liemenkin makua voi kohentaa, jos on keitellyt pakastimeen rapulientä tai simpukkalientä. Jos näitä ei ole, voi tietenkin keittää lientä myös kalanruodoista. Kaiken lisäksi keittoon voi vielä laittaa muitakin kasviksia kuin tylsää perunaa. Eikä tilli ole pakollinen ja ainoa sallittu mauste tässäkään kalaruuassa. Tässä siis uudistettu kalakeitto:

Lohi-kasviskeitto (n. 3 annosta)

1 pieni bataatti
1 sipuli
½ fenkoli
1 porkkana
400 g lohta
n. ½ l kala- tai äyriäislientä
1 laakerinlehti
muutama maustepippuri
suolaa ja mustapippuria
n. ½ l täysmaitoa
kourallinen tuoretta korianteria

Kuutioi kasvikset ja lohi. Keitä ensin kasviksia liemessä, joka on maustettu laakerinlehdellä, maustepippureilla, suolalla ja pippurilla. Kun kasvikset alkavat olla kypsiä, lisää kala. Keitä vielä pieni hetki, mutta varo ylikypsentämästä kalaa. Sekoita joukkoon maitoa niin, että liemestä tulee valkoinen. Lisää tuore korianteri juuri ennen tarjoilua.

Mielenkiintoisia raaka-aineita (38): Taskurapu

Tulipa taas kokeiltua jotain ihan uutta. Taskurapuja en ole ennen nähnyt lähikaupan pakastealtaasta, mutta nyt niitä oli sinne ilmestynyt. Kappalehinta oli tosin lähes 20 euroa, joten en niitä kovin usein muutenkaan ostaisi. Kun tilaisuus kuitenkin oli, piti erikoisuutta maistaa, ja niinpä juhlistimme ravulla talvipäivänseisausta.

Suurimmat taskuravut voivat painaa jopa neljä kiloa, mutta tyypillisesti pyydetyt ravut painavat puolesta kilosta kiloon. Puolen kilon taskuravussa on syötävää lihaa n. 150 grammaa.Pakastetut ravut on ennen jäädytystä keitetty. Jostain voi mahdollisesti saada myös eläviä taskurapuja. Kuten muutkin ravut, taskuravut keitetään elävältä. Pakastettu rapu sulaa jääkaapissa vuorokaudessa.

Tällainen otus paketista paljastui.

Olisi kannattanut ensin vähän opiskella ravun käsittelyä. Emme ehkä saaneet kaikkea mahdollista lihaa esiin ravusta, kun ryhdyimme suoraan avaamaan rapua katsomatta ensin ohjeita. Vähintäänkin touhusta tuli tarpeettoman sotkuista. Niille, jotka malttavat katsoa käyttöohjeita ennen kuin rupeavat itse räpeltämään, ravun perkausta esitellään esimerkiksi tässä videossa.

Pääasia ravun käsittelyssä on, että ravusta löydetään kahta hyvin erilaista lihaa. Erityisesti saksien sisällä on hiutalemaista valkoista lihaa, jonka maku on mieto, ja muistuttaa joki- ja katkarapujen makua. Kuoren sisäpuolella sitä vastoin on ruskeaa lihaa, joka on rakenteeltaan tahnamaista ja voimakkaamman makuista. Se näyttää suoraan sanottuna vastenmieliseltä, mutta ulkonäköä ei pidä säikähtää, sillä maku on oikein hyvä. Näitä kahta erilaista lihaa ei pidä sekoittaa keskenään, vaan ne syödään erikseen, sillä ne maistuvat niin erilaisilta. Peratun ravun kuoret voi laittaa kattilaan kiehuvaan veteen, ja keittää niitä puolen tunnin ajan. Kun keittovesi siivilöidään, saadaan rapulientä, jonka voi myöhemmin käyttää vaikka kalakeiton liemenä.

Taskurapua suositellaan usein tarjottavaksi sellaisenaan, niin että liha on aseteltu ravun selkäpanssariin. Tällöin tarvitaan yksi rapu jokaista ruokailijaa kohti. Koska meillä oli vain yksi 600 gramman rapu kahdelle jaettavaksi, teimme valkoisesta lihasta pastaa ja ruskeasta lämpimiä voileipiä. Näin yhdestä ravusta riitti peräti kahteen ateriaan. Kuorista saatiin keitettyä litran verran hyväntuoksuista lientä, joka odottaa pakastimessa sopivaa käyttöä.

Pastan ohje löytyi BBC:ltä. Teimme itse tuorepastaa, mutta kuivapastakin varmasti käy, jos ei tuoretta jostain syystä voi tehdä. Erona on, että tuorepastaa keitetään vain minuutti, kuivapastaa ehkä 6-7 minuuttia. Tämä on hyvä ottaa huomioon, ettei kastikkeen ravunliha turhaan ylikypsy pastan kiehuessa. Oikeastaan vähän epäilen, että tämä ohje ei ole paras mahdollinen, sillä ravunlihaa ei enää tarvitsisi keittää vaan ainoastaan kuumentaa. Ehkä siitä kuitenkin irtoaa makua kastikkeeseen, ja lopputulos maistui ihan hyvältä. Huomasin muuten, että tuorepastaa kannattaa nopeasti sekoittaa kattilassa aivan keittämisen alussa, jolloin se pysyy irtonaisempana.

Ravunlihapasta (2 annosta)

kahden hengen annos linguinia, tagliatellea tai spagettia (tuoretta tai kuivaa)
kattilallinen vettä
suolaa

Kastike:
2 rkl oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi
1 pieni sipuli
puolikas punainen chili ilman siemeniä
valkoinen liha yhdestä taskuravusta
½ dl valkoviiniä
suolaa ja mustapippuria
kourallinen basilikanlehtiä

Silppua sipuli, valkosipuli ja chili. Käytä chiliä varovasti, sillä ravunkin olisi tarkoitus maistua lopputuloksessa! Chilin määrää voi siis vähentää niin halutessaan. Jos käytät kuivapastaa, rupea keittämään sitä suolatussa vedessä. Paista sipulia, valkosipulia ja chiliä parin minuutin ajan kattilan pohjalla kohtalaisella lämmöllä. Lisää ravunliha ja valkoviini ja anna kiehua hetki. Jos käytät itse tehtyä tuorepastaa, pane se kiehumaan tässä vaiheessa. Valuta pasta nopeasti, ja sekoita se heti huolellisesti kastikkeen joukkoon. Sekoita joukkoon mausteeksi suolaa ja pippuria sekä basilika.

Lämpimät rapuvoileivät

huoneenlämmössä pehmennettyä voita
ruskeaa lihaa taskuravusta
valkosipulinkynsi
ruohosipulia
suolaa
pippuria
patonki
mozzarellajuustoa

Sekoita keskenään tahnaksi voi, ruskea liha, murskattu valkosipuli, silputtu ruohosipuli, suola ja pippuri. En muista tarkkoja suhteita, mutta voita ja ravunlihaa taisi olla suunnilleen saman verran, mausteita maun mukaan. Leikkaa patongista n. 1 cm paksuisia kiekkoja. Levitä jokaiselle patonkikiekolle rapu-voiseosta ja revi päälle pala mozzarellaa. Paista leipiä 200-asteisessa uunissa n. 10 minuuttia, kunnes juusto on sopivasti sulanut ja leipä rapeutunut.

Pannupizza

Viime kirjoitukseni jälkeen on tapahtunut kaikenlaista. Väittelin tohtoriksi ja sitten muutimme Turusta Espooseen. Olen aloittanut työn tutkijana Tarton observatoriolla, mutta teen enimmäkseen etätöitä kotona. Kaiken tämän keskellä ei ole ollut aikaa eikä intoa mihinkään erikoisempaan ruuanlaittoon. Ehkä nyt kuitenkin vähitellen tilanne alkaa tasaantua, tavarat löytävät paikkansa uudessa kodissa ja aikaa alkaa löytyä.

Kun vähän aikaa oli syöty lähes itsestään valmistuvia ruokia tyyliin kalafilee pannulle ja lisukevihannesten kypsennys mikrossa, niin viikko muuton jälkeen teki mieli päästä laittamaan jotain edes hiukan monimutkaisempaa. Mihinkään kovin ihmeelliseen ei kuitenkaan riittänyt ideoita eikä viitseliäisyyttä, joten päädyimme pizzaan. Eikä vaihteeksi ohutpohjaiseen italialaispizzaan vaan amerikkalaiseen pannupizzaan. Nehän ovat täysin eri asioita, vaikka nimet muistuttavatkin toisiaan! Täytteeksi valitsimme neljä juustoa: savujuustoa, sinihomejuustoa, mozzarellaa ja parmesania. Pohjaan löytyi ohje täältä, ja 28 cm uunivuokaan riitti puolikas annos.

Pannupizza

Pohja:
1.75 dl vettä
12.5 g tuorehiivaa (neljännespaketti)
½ tl sokeria
1 rkl öljyä
ripaus suolaa
4 dl durum- tai tavallisia vehnäjauhoja

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Sekoita joukkoon öljy, suola ja sokeri, ja niiden jälkeen jauhot. Vaivaa taikinaa kädellä kimmoisaksi. Anna taikinan kohota kulhossa kaksinkertaiseksi.

Tomaattikastike:
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
500 g paseerattua tomaattia
n. 1 rkl kuivattua oreganoa
suolaa
pippuria

Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuullota ensin sipulia öljyssä kattilan pohjalla miedolla lämmöllä. Lisää joukkoon hetken kuluttua valkosipuli. Paista sitäkin vielä hetki, mutta älä liikaa, ettei kärähdä. Kaada kattilaan tomaatti ja sekoita. Lisää mausteeksi oreganoa. Anna kastikkeen kiehua n. puoli tuntia. Mausta suolalla ja pippurilla.

Pizzan täyttäminen:
50-100 g sinihomejuustoa (esim. Aura)
50-100 g savujuustoa
n. 2 dl vastaraastettua parmesania
100 g mozzarellaa
kourallinen tuoreen basilikan lehtiä

Levitä pohja tasaisesti vuokaan. Anna sen kohota puoli tuntia ennen täyttämistä. Levitä pohjan päälle tomaattikastiketta. Edellä kuvatusta kastikeannoksesta riittää noin puolet. Raasta parmesan, ja revi muut juustot sormin palasiksi. Levitä juustot pizzan päälle niin, että mozzarella laitetaan viimeisenä. Paista pizzaa 200-asteisessa uunissa n. 15-20 minuuttia. Varo, etteivät reunat kärähdä, niin kuin meillä kävi. Sirottele basilikanlehdet valmiin pizzan päälle.