Ei niin jokapäiväinen leipä

Aiemmat yritykseni leipoa leipää eivät ole menneet kovin hyvin. Pahimmassa tapauksessa uunista on tullut pienen pieni kovapintainen ja sisältä raaka möykky. Vähintäänkin tuloksena on hirveä sotku. Joskus silti täytyy kiusata itseään uusilla yrityksillä. Pelasin tällä kertaa varman päälle, ja tein leivän pelkistä vehnäjauhoista. Tylsää, mutta ehkä onnistumistodennäköisyys kasvaa hieman. Ja kyllä se onnistuikin!

Vaalea leipä (2 isoa leipää)

 50 g voita
5 dl maitoa, vettä tai niiden sekoitusta
50 g hiivaa
1 tl suolaa
2 tl sokeria
n. 1.3 l vehnäjauhoja
1 muna (voiteluun)
seesaminsiemeniä

Sulata voi. Lisää siihen neste ja lämmitä kädenlämpöiseksi. Murenna hiiva kulhoon. Lisää hiivan joukkoon ensin vähän nestettä ja liuota hiiva siihen. Kun hiiva on liuennut, lisää loput nesteestä sekä suola ja sokeri. Sekoita taikinaan jauhoja vähän kerrallaan. Vaivaa taikinaa käsin noin kymmenen minuutin ajan, kunnes taikina on kimmoisaa ja irtoaa kulhon reunoista. Ripottele taikinan pinnalle vähän jauhoja, peitä liinalla, ja anna sen kohota puolen tunnin ajan.

Nosta kohonnut taikina työlaudalle. Lisää vähän jauhoja, jaa taikina kahteen osaan, ja leivo kaksi leipää. Aseta leivät leivinpaperilla päällystetylle pellille. Leipien väliin voi laittaa esimerkiksi pitkulaisen kakkuvuoan estämään liiallista leviämistä. Peitä leivät taas liinalla, ja anna niiden kohota puoli tuntia. Voitele leivät munalla ja ripottele päälle seesaminsiemeniä koristeeksi. Paista leipiä uunin keskiosassa 200 asteessa 30 minuuttia.

Brittiklassikko

Tulin loman aikana vitsailleeksi, että Puerto del Carmenissa on varmaankin yksi maailman suurimmista brittiläisten ravintoloitten keskittymistä. Ei valitettavasti mitenkään hyvässä mielessä, vaan tarkoitin tällä niitä kauheita turistimättölöitä, joissa matkailijat saivat tuttua ja turvallista, mutta kaikilla mahdollisilla laatukriteereillä mitattuna täysin ala-arvoista ruokaa. No, me onnistuimme sentään syömään lähes yksinomaan espanjalaista ruokaa, vähän vaihtelevalla laadulla tosin. Kotiin palattuamme tunsimme kuitenkin olevamme kurkkua myöten täynnä Välimerta, joten viime perjantain illallinen oli haettava toiselta suunnalta. Ja mistäs muualta se sitten löytyikään kuin korkealaatuisesta keittotaidostaan tunnetuilta Brittein saarilta!

Sikäläinen klassikko on Sunday roast, jonka voisi kääntää sunnuntaipaistiksi. Meidän ruokailurytmiimme vain sopii paremmin paistaa paisti perjantaina ja syödä sen tähteitä koko viikonlopun ajan. Jos haluaisi olla oikein perinteinen, pitäisi käyttää luullista paahtopaistia, mutta luuton on kätevämpi, ja kaupassa myytävät paistit ovat yleensä luuttomia. Paistin pitäisi olla vähintään kilon painoinen, sillä pienempi kuivuu helposti uunissa. Koska en halua liian isoa paistia, valitsen aina mahdollisimman tarkkaan yhden kilon painoisen paistin. Tällä kertaa onnistuin löytämään vain 900 gramman painoisen, mutta ihan hyvin silläkin onnistui.

Paistin lisukkeeksi on helppo tehdä niin ikään perinteisiä Yorkshire puddingeja. Ne voi paistaa sopivasti sillä aikaa, kun liha vetäytyy uunista ottamisen jälkeen. Vanukkaat paistuvat kätevästi muffinssivuoassa, jonka kolot voidellaan lihasta irronneella liemellä ennen kuin vanukastaikina kaadetaan vuokaan.

Kolmas komponentti perinteen muovaamassa kokonaisuudessa on kylmä piparjuurikastike. Onnistuin löytämään piparjuurta Citymarketista. Ihan joka kaupassa sitä ei ole tarjolla. Valitettavasti piparjuuret oli pakattu valmiiksi pusseihin, jotka olivat vain osittain läpinäkyviä. Yritin parhaani mukaan tarkastella juuria, ja jotkut niistä näyttivät huonoilta. Valitsin yhden, jossa en nähnyt hometta tai muutakaan epäilyttävää, ja se osoittautui pussin avaamisen jälkeenkin ihan hyväksi. Mutta on kyllä ikävää, että juuria ei voinut nähdä kaupassa kunnolla. Siinä olisi voinut tulla hukkaostos, jos juuri olisikin ollut pilaantunut. Tämän viikon haasteena onkin sitten ollut keksiä, mitä juuren loppuosalla tekisi, kun väkevän makuista piparjuurta ei voi käyttää kovin runsaasti yhteen ruokaan. Useimmissa ohjeissa piparjuurikastike valmistetaan niin, että piparjuuriraaste sekoitetaan etikkaan, joka sitten sekoitetaan kerman joukkoon. Minä päätin oikaista sekoittamalla piparjuuren yksinkertaisesti creme fraichen kanssa. Hyvää siitä tuli. Tässä ohjeet klassikkoyhdistelmään:

Paahtopaisti

1 kg naudan paahtopaistia
suolaa
pippuria
kuivattua salviaa

Ota liha huoneenlämpöön hyvissä ajoin, ehkä tunti ennen kypsennystä. Hiero mausteet lihan pintaan. Ruskista liha nopeasti joka puolelta kuumalla pannulla. Laita se sitten uunivuokaan ja työnnä paistolämpömittari mahdollisimman keskelle lihaa. Paista lihaa 175-asteisessa uunissa noin tunnin ajan, kunnes sisälämpötila on 60 astetta tai hieman yli. Jos paisti on isompi tai pienempi, säädä paistoaikaa sen mukaisesti, tunti/kilo. Ota paisti uunista ja kääri se folioon vetäytymään. Odota 15 minuuttia ennen leikkaamista. Leikkaa paisti terävällä veitsellä ohuiksi siivuiksi.

Kun paisti on uunissa, on sopiva aika sekoittaa kastike valmiiksi, jotta se ehtii maustumaan.

Piparjuurikastike

purkillinen (1.5 dl?) creme fraichea
n. 2 tl raastettua piparjuurta
suolaa ja pippuria

Sekoita kaikki ainekset huolellisesti. Maista, ja lisää mausteita tarvittaessa. Anna maustua jääkaapissa mielellään ainakin tunnin ajan.

Yorkshiren vanukasta on tullut tehtyä ennenkin. Sillä kertaa en tehnyt paistia, joten käytin vuokien voiteluun voita. Vuoat voi kuitenkin voidella paistista irronneella liemellä. Vanukkaat paistuvat sopivasti sillä aikaa, kun paisti lepää uunista ottamisen jälkeen.

Yorkshiren vanukas (6 annosta)

2 munaa
2.75 dl maitoa
2 dl vehnäjauhoa
½ tl suolaa
paistolientä tai jotain rasvaa

Sekoita munat, maito, jauho ja suola hyvin kulhossa. Jaa paistolientä tai rasvaa muffinssivuoan kuuteen koloon. Kaada taikina koloihin rasvan päälle. Kypsennä vanukkaita uunissa 225 asteessa noin 15 minuuttia. Vanukkaiden pitäisi perinteisten oppien mukaan kohota 4 tuumaa, eli noin 10 cm korkeiksi. Ota uunista ja tarjoa heti. Vanukkaan voi kypsentää myös yhdessä isossa vuoassa, jos muffinssivuokaa ei ole. Tällöin paistoaika on 35 minuuttia.

Kurpitsapasta

Vähän on nyt venähtänyt taukoa kirjoittamiseen. Olimme viikon lomalla Lanzarotella. Viileää ja tuulista oli, mutta ei sentään niin kylmää kuin kotona. Vaikka saarelta löytyi hyvääkin ruokaa, liian paljon tuli vastaan huonoa turistimättöä myyviä ravintoloita, joissa aggressiiviset sisäänheittäjät huutelivat "Kiitos, kiitos, Juha Kankkunen" (ja vastaavat jutut muilla tavallisimmilla turistikielillä perään). Yritimme toki vältellä näitä paikkoja, mutta pari kertaa tuli erehdyttyä. Muutenkin jatkuva ravintolasyöminen alkoi käydä hieman raskaaksi. Ihanaa päästä taas laittamaan itse ruokaa!

Aloitan yksinkertaisella kasvispastalla. Siitä ei ole paljoa kerrottavaa, pääraaka-aineena on kurpitsaa. Käytin myskikurpitsaa, mutta sellainen pyöreäkin varmasti kävisi, jos sellaista löytäisi. Keitin kurpitsaa ehkä vähän turhan kauan. Siitä tuli hiukan mössömäistä. Keittoaika riippuu tietysti siitä, kuinka pieneksi kurpitsan paloittelee. En vain oikein osannut arvioida milloin kurpitsa olisi pastan keittoaikaa vaille valmis. Pastana käytin tavallista kuivaspagettia. Pieni vinkki pastan keittämiseen: sopiva keittoaika on 6-7 minuuttia, vaikka pussin kyljessä lukee useimmiten 8 minuuttia, joskus jopa 9-11 minuuttia. Minkähänlaista löllöä 11 minuutissa tulisikaan?

Pastaa kurpitsakastikkeessa (2-3 annosta)

1 sipuli
voita ja oliiviöljyä
300 g kurpitsaa (paino ilman kuoria ja siemeniä)
ripaus muskottipähkinää
sopiva annos  pastaa
½ dl kermaa
n. ½ dl parmesanjuustoa
suolaa ja pippuria
muutama lehti tuoretta meiramia

Silppua sipuli. Kuumenna voin ja oliiviöljyn seos kattilan pohjalla, ja paista sipulia siinä miedolla lämmöllä. Sekoittele silloin tällöin. Leikkaa kurpitsa sillä aikaa pieniksi kuutioiksi. Lisää kurpitsa sipulin joukkoon, ja mausta muskottipähkinällä. Laita kansi päälle ja hauduta kurpitsa hiljalleen kypsäksi. Nestettä ei lisätä, koska sitä irtoaa kurpitsasta itsestään riittävästi. Sekoita välillä. Keitä pasta runsaassa suolatussa vedessä. Hieman ennen pastan kypsymistä lisää kastikkeeseen kerma ja parmesanjuusto ja mausta suolalla ja pippurilla. Suolaa saa olla aika reilusti, sillä kurpitsa tekee kastikkeesta muuten liian makeaa. Lisää tuore yrtti kastikkeeseen aivan lopuksi, jotta se pysyy tuoreen näköisenä. Valuta pasta, sekoita kastike siihen, ja syö heti.

-----
Ai niin, ja vastaukseni tämän päivän kuumaan kysymykseen "Hillolla vai mantelimassalla?" Ihan sama, kunhan on kermavaahtoa!