Tämäkö on sitä huonoa ruokaa?

Eräänä päivänä tällä viikolla keskusteltiin työpaikkalounaalla huonosta ruuasta. Monille meistä oli tullut sähköpostiin spammia, joka mainosti brittiläisiä elintarvikkeita. Tuota kommentoitiin tyyliin "Miksi ihmeessä kukaan haluaisi tilata itselleen brittiläistä ruokaa? Sehän on aivan kauheaa, maailman huonointa!" Ennen kuin itse ehdin kommentoida mitään, oli keskustelu jo edennyt siihen, että kyllä sittenkin on olemassa vielä brittiläistäkin huonompi keittiö, nimittäin tanskalainen. Ehkä joskus kokeilen sitäkin. Nuo kommentit brittiläisestä ruuasta kuitenkin jäivät huvittamaan minua kovasti, sillä olin jo edellisenä päivänä suunnitellut perjantai-illaksi juuri brittiläistä ateriaa.

Tunnustankin nyt tässä pitäväni monista brittiläisistä ruuista. Sikäläisessä perinteessä on paljon sekä fyysisesti että henkisesti lämmittäviä täyteläisen makuisia hienostelemattomia ruokia. Varsinkin viileään vuodenaikaan huolella haudutettu lihapata tai sunnuntaipaisti tekee niin hyvää. Ja meillähän noita viileitä vuodenaikoja riittää. Sitäpaitsi munien ja pekonin syöminen aamiaiseksi on nerokas ajatus. Kokonaan toinen juttu on sitten kyllä ravintoloista yleensä saatavan ruuan taso. Ehkä kavereillani on huonoja kokemuksia matkoiltaan. Ja toivottavasti kovin moni matkailija ei tee päätelmiä suomalaisesta ruuasta ABC-huoltoasemien tarjonnan perusteella.

Minä kävin viime kesänä kokousmatkalla Durhamissa, ja ostin tuliaisiksi kirjan Easy British Cooking. Muutamia reseptejä kirjasta on tullut jo kokeiltua, ja olen tykännyt kovasti. Tällä kertaa tein kirjan ohjeitten mukaan Yorkshire puddingia ja jälkiruuaksi syllabubia. Pääruuaksi löysin kuitenkin Stout-oluessa haudutettua lihaa Helen Watsonin resepteistä. Valmistin lihan tarkalleen ohjeen mukaan, mutta siitä tuli kovin mautonta. Jostain syystä lähes kaikista tuon sivuston resepteistä puuttuu suola. Lisäsin suolaa ja pippuria lämmittäessäni tähteitä seuraavana päivänä, ja sen jälkeen ruoka maistui huomattavasti paremmalta. Näin se olisi pitänyt tehdä:

Nautaa stoutissa (4 annosta)

15 g voita
1 rkl öljyä
1 kg naudan lapaa ja luita
3-4 sipulia
250 g herkkusieniä
2 rkl vehnäjauhoa
3 dl stout-olutta
1-2 laakerinlehteä
1 tl ruskeaa sokeria
suolaa ja pippuria

Paloittele liha n. 5 cm levyisiksi kuutioiksi. Kuumenna paistinpannussa öljy ja voi, ja paista lihoihin ruskea pinta. Paloittele sienet puoliksi tai neljään osaan ja leikkaa sipuli siivuiksi. Siirrä liha uunivuokaan, ja paista pannulla sienet ja sipuli.

Sienet ja sipulit paistumassa. Lihat odottavat taustalla vuoassa.

Kun sipulit ja sienet ovat paistuneet pehmeiksi, lisää niiden joukkoon jauhot, ja sekoita kunnes jauhot ovat imeneet rasvan itseensä. Kaada sieniseos uunivuokaan lihan päälle. Kaada olut ja sokeri, suola ja pippuri pannulle, sekoita niin että kaikki pannuun tarttuneet maut irtoavat olueen, ja kaada se sitten uunivuokaan. Lisää laakerinlehdet vuokaan.

Kypsennä lihaa uunissa 175 asteessa kaksi tuntia.

Yorkshiren vanukas (6 annosta)

2 munaa
2.75 dl maitoa
2 dl vehnäjauhoa
½ tl suolaa
voita tai muuta rasvaa

Sekoita munat, maito, jauho ja suola hyvin kulhossa. Sulata rasva ja jaa se muffinssivuoan kuuteen koloon. Kaada taikina koloihin rasvan päälle. Kypsennä vanukkaita uunissa 225 asteessa noin 15 minuuttia. Vanukkaiden pitäisi perinteisten oppien mukaan kohota 4 tuumaa, eli noin 10 cm korkeiksi. Ota uunista ja tarjoa heti. Vanukkaan voi kypsentää myös yhdessä isossa vuoassa, jos muffinssivuokaa ei ole. Tällöin paistoaika on 35 minuuttia.

Vanukkaat muistuttavat pannukakkua ja imevät tehokkaasti kastiketta itseensä. Ne kohoavat uunissa muhkeiksi, mutta alkavat laskea heti uunista ottamisen jälkeen. Perinteisesti Yorkshiren vanukas on tarjottu aterian alussa ennen pääruokana tarjottavaa lihaa. Tarkoituksena oli täyttää ruokailija halvemmalla ruokalajilla, jotta he eivät ahnehtisi niin paljon arvokasta lihaa. Nykyisin vanukasta syödään kuitenkin usein yhdessä lihan kanssa. Ylijääneet vanukkaat maistuvat ihan hyvin lämmitettynä, mutta ne eivät tietenkään näytä yhtä muhkeilta kuin vastapaistetut.

Yorkshiren vanukkaat. Ehtivät hieman jo laskea sillä aikaa kun käynnistin kameran.

Tässä vielä kuva koko annoksesta:

Appelsiinisyllabub (6-8 annosta)

Syllabub on perinteinen englantilainen jälkiruoka, joka kehitettiin jossain muodossaan jo 1500-luvulla. Ainakin tämän ohjeen mukaan tehtynä jälkiruuasta tulee varsin alkoholipitoinen. Valmistus aloitetaan syömistä edeltävänä päivänä.

1.5 dl valkoista jälkiruokaviiniä (esim. Muscat tai Moscatel)
1 rkl Cointreauta
2 appelsiinin keltainen kuori raastettuna
2 rkl vastapuristettua appelsiinimehua
2 rkl vastapuristettua sitruunamehua
4 rkl (eli n. ½ dl) sokeria
4 dl kermaa

Sekoita kulhossa viini, Cointreau, puolet appelsiinin kuoresta, puolet sokerista ja appelsiinin ja sitruunan mehut. Anna liemen olla jääkaapissa yön yli. Sekoita loput appelsiininkuoresta ja sokerista lautasella. Jätä pariksi tunniksi pöydälle, jolloin seos kiteytyy "appelsiinisokeriksi". Säilytä se sitten ilmatiiviissä purkissa
käyttöön asti.

Seuraavana päivänä siivilöi viiniliemi. Vatkaa kermaa jäähdytetyssä kulhossa kunnes kerma alkaa vaahtoutua. Lisää kerman joukkoon viiniliemi vähän kerrallaan koko ajan vatkaten. Vaahto on valmista, kun vatkaimista jää jälki, mutta vaahto ei ole vielä jäykkää. Jaa vaahto laseihin, ripottele appelssiinisokeri päälle, ja anna maustua jääkaapissa vähintään tunnin ajan ennen tarjoamista. Maku pehmenee, jos syllabubin antaa odottaa pidempään, esimerkiksi seuraavaan päivään. Tästä annoksesta riittää yhteensä kuuteen isoon tai kahdeksaan pieneen annokseen.

Syllabub.

Kyllä ovat hyvin asiat, jos tämä oli maailman toiseksi huonointa ruokaa.