Se oikea kiusaus (ainakin melkein)

Ensimmäinen positiivinen kokemukseni janssoninkiusauksesta tuli todella erikoisesta paikasta, nimittäin eräästä kouluruokalasta. Kyse ei kuitenkaan ole omista kouluajoistani. Muistaakseni janssoninkiusausta ei ollut silloin listoilla. Kävin joitakin vuosia sitten esitelmöimässä tähtitieteestä muutamassa varsinaissuomalaisessa koulussa, joista ensimmäinen oli pieni ala-aste Maskussa. Vastattuani oppilaitten kysymystulvaan opettajat ehdottivat, että jäisin heidän seurakseen lounaalle, ja kyllähän jatko-opiskelijalle ilmainen lounas kelpasi. Nähdessäni ruokalaarit ajattelin, että olisi ehkä sittenkin ollut parempi kieltäytyä ja ostaa itse ruokansa. Tarjolla näytti olevan jotain "kiusausta", jotka olin oppinut tuntemaan ankauden symbolina, oli kyse sitten kinkku-, kirjolohi- tai broilerikiusauksesta. Mutta tämäpä ei ollutkaan! Ymmärsin, että janssoninkiusaus ei olekaan mauton perunalaatikko, jollaisena olin oppinut kiusaukset tuntemaan! Sehän onkin se alkuperäinen kiusaus.

Ensimmäistä kertaa uskaltauduin nyt itse yrittämään. Aivan alkuperäiseen en kuitenkaan yltänyt. Tämä johtuu siitä, että valmistin se Teneriffalla, jossa ei pohjoismaisia anjoviksia ole tarjolla. Anjovis on nimittäin siitä hankala sana, että se voi tarkoittaa kahta eri asiaa. Pohjoismaissa anjovikseksi on perinteisesti kutsuttu mausteliemessä säilöttyä kilohailia, kun taas Etelä-Euroopassa samankaltaiset sanat viittaavat suolattuun sardelliin. Niinpä reseptiä lukiessa olisi tiedettävä reseptin alkuperä, jotta tietää kumpaa kalaa anjoviksella tarkoitetaan. Koska kumpikin on kuitenkin suolaista säilöttyä kalaa, ei virhe ole ehkä aina kovin paha, vaikka valitsisikin väärin. Niinpä tein tämän kiusauksen vääräoppisesti sardellilla, kun sitä sattui olemaan. Hyvää tuli siitä huolimatta. Täytynee joskus tehdä uudestaan Suomessa, oikeanlaisilla anjoviksilla.

Reseptin katsoin Makuja-sivulta. Pienensin annosta itselleni sopivaksi.

Janssoninkiusaus (2 annosta)

2 isoa perunaa
½ sipuli
10-12 anjovisfilettä
nokare voita vuoan voiteluun
1½ dl kermaa
ripaus pippuria
1-2 rkl korppujauhoja

Leikkaa perunat ja sipuli ohuiksi suikaleiksi. Sekoita ne keskenään. Levitä puolet peruna-sipulisekoituksesta uunivuoan pohjalle. Asettele anjovikset vuokaan perunoiden ja sipulin päälle. Levitä sen jälkeen loput peruna-sipulisekoituksesta anjovisten päälle. Kaada vuokaan kerma. Jauha päälle hieman pippuria. Myös suolaa voi hieman lisätä, mutta muista, että anjovis on todella suolaista! Ripottele pinnalle korppujauhoa. Paista kiusausta 225-asteisessa uunissa 30-45 minuuttia, kunnes pinta on kevyesti ruskistunut.

Pari helppoa

Usein ei tule merkittyä muistiin tällaisia nopeita ja yksinkertaisia ruokia, mutta tässä on kaksi ruokaa, jotka valmistuivat ihan näppituntumalla kaupassa ja keittiössä säveltäen. Molemmat ovat helppotekoisia ja suhteellisen nopeita valmistaa. Hyydytetyt munat valmistuvat hyvin tavallisista raaka-aineista, joita useimmiten tulee hankittua kotiin joka tapauksessa (paitsi ehkä tomaatteja talviaikaan). Kukkakaalikeitto taas syntyi vain, koska satuin näkemään kaupassa hyvännäköisiä kukkakaaleja ja purjoja. Molemmat osoittautuivat herkullisiksi.

Hyydytetyt munat tomaatti-sipulipedillä (2 annosta)

1 iso sipuli
n. ½-1 dl oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi
2 tomaattia
½ tl paprikajauhetta
suolaa
pippuria
2 munaa

Leikkaa sipuli ohuiksi suikaleiksi. Kuumenna öljy paistinpannulla. Paista sipulia miedolla/kohtalaisella lämmöllä noin puolen tunnin ajan niin, että se kypsyy ja hieman ruskistuu, mutta ei pala. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Silppua valkosipuli ja paloittele tomaatti kuutioiksi. Lisää valkosipuli sipulin joukkoon paistamisen lopussa. Sekoita joukkoon myös paprikajauhe ja suolaa ja pippuria. Lisää tomaatti, sekoita, ja kuumenna nopeasti, mutta älä enää paista. Kaada kasvisseos uunivuokaan. Riko munat kasvisseoksen päälle. Mausta myös munat suolalla ja pippurilla. Kypsennä vuokaa uunissa 10-15 minuuttia, kunnes munat ovat hyytyneet.

Kukkakaali-sinihomejuustokeitto (n. 2 annosta)

½ kukkakaali
1 purjo (vaaleat osat)
1 rkl voita
100 g sinihomejuustoa
½-1 dl maitoa tai kermaa
suolaa ja pippuria
muutama saksanpähkinä+loraus oliiviöljyä koristeluun

Paloittele kukkakaali kukintoihin ja purjo renkaiksi. Sulata voi kattilan pohjalla. Kuullota purjoa voissa muutaman minuutin ajan. Lisää kukkakaali. Kaada kattilaan vettä sen verran, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät. Kuumenna kiehuvaksi, ja keitä, kunnes kukkakaali on kypsää. Kaada suurin osa keitinvedestä pois. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Murenna joukkoon sinihomejuusto, ja kuumenna uudelleen kiehuvaksi. Ohenna keittoa pienellä määrällä kermaa tai maitoa. Mausta suolalla ja pippurilla, mutta varovasti, sillä sinihomejuusto on suolaista. Annostele keitto lautasille, murenna pinnalle saksanpähkinöitä ja viimeistele ohuella nauhalla oliiviöljyä.

Reikä luussa

Kaupasta löytyi hyvännäköinen pakkaus osso buco -lihaa eli naudan potkaa. Osso buco eli "reikä luussa" on siis ydinluu, jonka sisus liukenee pitkän hauduttamisen aikana. Tällöin jäljelle jää luu, jossa on reikä. Tietysti samalla myös luuta ympäröivä liha muuttuu pehmeän mureaksi, joten syötäväksi jää muutakin kuin pelkkä reikä. Potkapaloja kuuluisi varata yksi kappale syöjää kohti, mutta itselleni kahdesta riitti kolmeen ateriaan, sillä nautin sen lisäksi perinteiseen tapaan risottoa. Liha joka tapauksessa hajoaa kappaleiksi, jos se on tarpeeksi kypsää, joten sen voi hyvin jakaa sopiviin annoksiin.

Ohjeen osso bucon valmistukseen löysin Jamie Oliver.com -sivuilta. En ole ihan varma minkälainen on "kiva" (nice) sipuli, jollanen ohjeessa kehotetaan käyttämään, mutta uskoisin, että omani oli tarpeeksi kiva tähän ruokaan. :) Ainakaan se ei itkettänyt. Pienenä muunnoksena haudutin osso bucon kypsäksi asti liedellä enkä alkuperäisen ohjeen mukaisesti uunissa. Haudutusajaksi tuli aika tarkalleen kaksi tuntia ja lihasta tuli siinä ajassa ihanan pehmeää.

Osso buco (2-3 annosta)

1 kiva sipuli
1-2 porkkanaa (yksi iso tai kaksi pientä siis)
2 valkosipulinkynttä
2 osso bucoa eli naudan potkaa
n. 2 rkl vehnäjauhoa
suolaa ja pippuria
oliiviöljyä
n. 2 dl valkoviiniä
1 laakerinlehti
1 oksa rosmariinia (vaihtoehtoisesti voi käyttää jotain muutakin aromaattista yrttiä)
400 g säilyketomaatteja (mieluiten kokonaisia, mutta murskakin käy)

Silppua sipuli ja paloittele porkkana pieniksi kuutioiksi. Murskaa valkosipulinkynnet kevyesti painamalla niitä veitsellä. Irrota niistä kuoret pois. Mausta osso bucot suolalla ja pippurilla ja jauhota ne molemmilta puolilta. Kuumenna oliiviöljyä kahdessa erässä: paistinpannussa osso bucojen ruskistamista varten, ja isossa padassa tai kattilassa kasvisten kuullottamiseen. Ruskista osso bucoja kuumalla pannulla pari minuuttia molemmilta puolilta. Samaan aikaan paista sipulia ja porkkanaa padassa. Lisää hetken paistamisen jälkeen myös valkosipuli kasvisten joukkoon. Siirrä ruskistuneet osso bucot pataan kasvisten sekaan. Lisää viini. Voit huuhdella viinillä pannua, jolla osso bucot ruskistettiin, jotta saat mukaan niistä irronneet maut. Kuumenna pata kiehuvaksi, ja keitä osso bucoja ja kasviksia muutama minuutti viinissä. Lisää sitten mausteeksi laakerinlehti ja rosmariini. Kaada mukaan tomaattimurska. Jos näyttää siltä, että nestettä tarvitaan enemmän, lisää vähän vettä tai lihalientä. Anna kiehua 1½ tunnin ajan tai kauemminkin, kunnes luuydin on sulanut ja liha irtoaa luista.

Risotto (1 annos)

Perinteinen lisuke osso bucolle on risotto alla milanese. 

½ pieni sipuli
1 rkl voita
½ dl riisiä (arborio tai muu risottolajike)
hyppysellinen sahramia
½ dl valkoviiniä
n. 3 dl kanalientä
n. ½ dl vastaraastettua parmesan-juustoa
1 rkl voita

Silppua sipuli. Sulata ruokalusikallinen voita kattilassa ja kuullota sipulia siinä. Lisää riisi, ja sekoita hyvin. Jatka kuullotusta vielä hetki. Lämmitä liemi toisessa kattilassa kiehuvaksi. Lisää riisiseoksen joukkoon viini ja sahrami, sekoita ja kiehauta. Lisää lientä vähän kerrallaan riisin joukkoon. Sekoita lähes jatkuvasti. Lisää lientä aina, kun aiemmin lisätty liemi on imeytynyt. Maistele aina välillä riisiä, jotta tiedät, milloin se on kypsynyt sopivasti. Ota kypsynyt risotto pois lämmöltä, ja sekoita joukkoon raastettu juusto ja toinen lusikallinen voita.

Gremolata

Osso bucon kanssa tarjotaan perinteisesti myös gremolataa, joka on sekoitus hienoksi silputtua persiljaa, valkosipulia ja sitruunankuorta. Olin unohtanut ostaa sitruunaa, mutta sattumalta minulla oli yksi lime ja yksi appelsiini. Käytin siis niitä.

Reilu nippu sileälehtistä persiljaa
1 valkosipulinkynsi
kaksi sitruunaa tai muuta sitrushedelmää

Silppua persilja aivan pieneksi silpuksi. Kuori valkosipulinkynsi, ja raasta se raastinraudan hienoimmalla terällä. Pese sitrushedelmät huolellisesti. Raasta sitrusten kuoret käyttäen samaa raastinta, jolla raastoit valkosipulin. Sekoita ainekset keskenään.

Pupupata porisee

Kani sekametelisopassa. Ei mikään kaunis annos valitettavasti.

Olen joskus ihmetellyt miksi kania ei käytetä ruuaksi suuremmassa määrin. Nehän ovat pieniä eläimiä, joita luulisi olevan helppo kasvattaa, ja lihan lisäksi niistä voisi hyödyntää ehkä turkinkin. Suomesta on silti vaikea löytää kanin lihaa oikein mistään. Oleskelen parhaillaan työni vuoksi Teneriffalla, ja täällä kani on ihan peruslihaa, jota löytää jokaisesta kaupasta. Jos kania jostain saa, kannattaa maistaa. Se muistuttaa maultaan hieman broileria, mutta on yleensä vähän mehukkaampaa. Paljon pieniä luita kanissa on, mikä tekee syömisestä hieman hankalaa. Muuten se on kuitenkin oikein kelvollista lihaa.

Tämän ohjeen löysin Cocina mía -lehden joulunumerosta. Kania marinoidaan ensin tummasta oluesta ja valkoviinistä sekoitetussa liemessä 12 tunnin ajan, ja keitetään sitten kypsäksi tässä liemessä. Joukkoon laitetaan lopuksi kuivattuja hedelmiä, joista tulee mukaan makeutta. Ostin valmiiksi paloitellun puolikkaan kanin, joten en osaa neuvoa kokonaisen kanin käsittelyssä. Isoruokaisempi ihminen voisi ehkä syödä puolikkaan kanin vaikka yhdeltä istumaltakin, sen verran iso osa eläimestä on luita. Itselleni siitä riittää kuitenkin kahden aterian pääruuaksi. Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin kokonainen kani, joten puolikkaalle tuli minulla hieman enemmän kastiketta, sillä käytin muita aineksia samat määrät. Mutta hyvin voi pataan panna myös kokonaisen paloitellun kanin.

Kania tummassa oluessa

½ tai 1 kani paloiteltuna

Marinadi/keitinliemi:
3 dl tummaa olutta
3 dl valkoviiniä
1.5 dl balsamiviinietikkaa
1 oksa rosmariinia
1 laakerinlehti
10 kokonaista mustapippuria

3 rkl oliiviöljyä
100 g kuivattuja luumuja
100 g kuivattuja aprikooseja
100 g kuivattuja viikunoita
suolaa
mustapippuria myllystä
3 rkl mustikkahilloa

Sekoita marinadiliemen ainekset keskenään, ja upota kani liemeen. Anna olla jääkaapissa n. 12 tunnin ajan.

Kuumenna oliiviöljy paistinpannulla. Ota kaninpalat marinadista, kuivaa ne talouspaperilla, ja ruskista niitä pannulla öljyssä. Kuumenna marinointiliemi kiehuvaksi, ja laita ruskistetut lihanpalat takaisin liemeen. Anna kiehua 45 minuuttia. Lisää tämän jälkeen kuivatut hedelmät, ja jatka keittämistä tämän jälkeen vielä 15 minuuttia. Tunnustele lihaa kuitenkin jo hieman aiemmin, ja lopeta keittäminen ennen kuin siitä tule ylikypsää. Mausta suolalla ja pippurilla. Kaada liemi varovasti toiseen kattilaan, ja keitä sitä voimakkaasti kokoon niin, että sen määrä pienenee puoleen alkuperäisestä. Lisää kastikkeeseen mustikkahillo ja keitä vielä vähän kokoon. Kaada kastike lopuksi takaisin kanin ja kuivahedelmien päälle ja tarjoa.

--------
Lisäys: Unohdin aiemmin mainita, että sain kanistani myös toisen ruuan. Pakkauksessa oli nimittäin mukana kanin maksa erikseen pakattuna. Pienestä maksasta riittää alkupalaksi yhdelle. Maku on miedompi kuin naudan maksalla. Näin sen valmistin:

Kanin maksa

1 maksa
2 rkl voita
1 oksa rosmariinia
suolaa ja pippuria
Lisäksi salaatinlehtiä ja päärynä

Sulata voi pienessä kattilassa rosmariininoksan kanssa. Anna voin ruskistua. Paista maksa rosmariinivoissa kypsäksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa maksa salaatin ja lohkotun päärynän kanssa.

Chorizoa, kikherneitä ja pinaattia

Tämä ohje tulee suomalaisille luultavasti täysin väärään aikaan, sillä talvipakkasten aikaan voi olla vaikea löytää hyvää pinaattia. Ajattelin nyt silti kirjoittaa reseptin, sillä ruoka on oikein hyvää. Ehkä tähän voisi käyttää kuitenkin pakastepinaattiakin.

Chorizo-makkara ja kikherneet sopivat erinomaisesti yhteen. Käytin tällä kertaa säilöttyjä kikherneitä, mutta kuivatut käyvät myös. Liota kuivattuja kikherneitä vähintään kahdeksan tunnin ajan, ja keitä niitä sitten tunti. Tämän jälkeen herneet ovat valmiita käytettäväksi.

Ohjeen inspiraatio löytyi BBC Good Foodista, mutta ainesosien määrät eivät minulla olleet ihan samat kuin alkuperäisessä ohjeessa. Lisäksi unohdin sellerin. En toisaalta hirveästi siitä pidäkään, mutta jos haluaa, sitä voi laittaa silputtuna sekaan samaan aikaan porkkanan kanssa.

Chorizokikhernepinaattipata (2 annosta)

1 sipuli (tai puolikas isosta)
1 porkkana
n. 3 rkl oliiviöljyä
½ tl timjamia (kuivattua tai tuoreita lehtiä)
1 laakerinlehti
1 valkosipulinkynsi
n. 150 g chorizoa
ripaus kanelia
½ tl paprikajauhetta, mieluiten savunmakuista
300 g pinaattia
400 g tölkki kikherneitä
1 rkl sherryviinietikkaa

Silppua sipuli ja porkkana. Kuumenna öljy pannulla, ja paista sipulia ensin miedolla lämmöllä kunnes se pehmenee. Lisää pannuun porkkana, sekä timjami ja laakerinlehti. Jatka paistamista muutaman minuutin ajan. Lisää sitten silputtu valkosipuli ja kuutioitu chorizo. Laita mausteeksi paprikajauhetta ja hiukan kanelia. Paista jälleen muutama minuutti. Jos pinaatti on paksulehtistä lajia, keitä sitä tässä vaiheessa vedessä muutaman minuutin ajan, ja valuta. Babypinaattia tai pakastettua pinaattia ei tarvitse keittää erikseen. Lisää makkaraseokseen valutetut kikherneet, sherryviinietikka ja pinaatti. Sekoita ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

Yksinkertaista intialaista

Kikhernecurry (takana) ei ehkä näytä kauhean houkuttelevalta, mutta maku oli kohdillaan.

Intialaiseen ruokaan on vaikea löytää kaikkia tarvittavia eksoottisia aineksia Suomessakin, mutta täällä Teneriffalla tarjonta on vieläkin rajallisempaa. Turvauduin mausteissa valmiiseen curryjauheeseen, kun en viitsinyt lähteä metsästämään jeeraa ja korianteria. Hyvän curryn silläkin sai aikaan. Lisäsin joukkoon banaania hedelmäistä makua antamaan. Lisäksi Naan-leipää, chilillä ja inkiväärillä maustettuja paistettuja vihanneksia ja kurkkuraitaa. Raitaa varten tuli vahingossa ostettua sokeroitua jogurttia maustamattoman sijaan. Vähän makeaa tuli, mutta kyllä sitä söi. Suosittelen kuitenkin ihan maustamatonta. Kasvikset valmistin hyvin yksinkertaisesti: paistoin ensin silputtua chiliä ja inkivääriä kuumassa öljyssä, sitten lisäsin paloitellun porkkanan ja munakoison, ja kypsensin sopivaksi.



Kikhernecurry (2-3 annosta)

1 dl kuivia kikherneitä
runsaasti vettä liotusta varten
1 iso sipuli
½ dl öljyä
2 rkl curryjauhetta
2 valkosipulinkynttä
n. 1 cm pätkä inkivääriä
1-2 banaania (mieluummin vielä raaka)
n. ½ l vettä
1 laakerinlehti
suolaa ja pippuria

Muista laittaa kikherneet likoamaan n. 12 tuntia ennen ruuanlaiton aloittamista. Huuhtele herneet, ja laita ne isoon kulhoon tai kattilaan, ja täytä kylmällä vedellä. Anna liota huoneenlämmössä tai jääkaapissa yön (tai päivän) yli.

Kuori ja silppua sipuli, valkosipuli ja inkivääri. Kuumenna öljy kattilassa. Paista öljyssä ensin curryjauhetta n. minuutin ajan. Sekoita sitten joukkoon sipuli ja inkivääri. Paista hetken aikaa, ja lisää sitten valkosipuli. Paloittele yksi iso tai kaksi pientä banaania. Valuta kikherneet. Lisää sipulin joukkoon banaani ja kikherneet. Kaada päälle vettä sen verran, että ainekset juuri peittyvät. Laita mukaan kattilaan vielä laakerinlehti. Anna kiehua tunnin ajan. Tarkista välillä, ettei neste ole haihtunut kuiviin, ja lisää vettä tarvittaessa. Kun kikherneet ovat kypsiä, mausta suolalla ja pippurilla. Jos ruoka kaipaa enemmän mausteisuutta, voit lisätä myös curryjauhetta.

Kurkkuraita

10 cm pätkä kurkkua
1.5 dl paksua jogurttia
ripaus suolaa
muutama tuore mintunlehti

Pilko kurkku hienoksi silpuksi. Ripottele kurkulle suolaa. Valuta kurkkusilppua hetki, ja kuivaa se talouspaperilla. Silppua myös minttu. Sekoita jogurtti, kurkku ja minttu keskenään.

Kesäkurpitsat sinihomejuustotäytteellä

Vaikka asunnossani uuni onkin (ei mikään itsestäänselvyys täällä), yritän vältellä sen käyttöä. Uunistani nimittäin karkaa lämpöä niin paljon, että tuntuu kuin ruokaa voisi kypsentää vaikka lattialla uunin vieressä. Kun muutenkin on lämmintä, en tällaista lisälämmitystä kaipaa. Niinpä yritänkin keksiä uusia ratkaisuja ruokiin, jotka tyypillisesti valmistetaan uunissa. Ruisleipää aion silti vielä yrittää tehdä!

Lämmin tomaatti-mozzarellaleipä.

Tein jo aiemmin lämpimiä voileipiä pannulla paistaen. Se onnistui niin, että leikkasin paksuja siivuja tomaatista ja paistoin niitä pienen hetken ajan leipäviipaleitten vieressä pannulla. Kun tomaattia ei kypsennä liian kauan, ne pysyvät vielä koossa. Sitten kokosin leivät niin, että laitoin juustoa leivän ja tomaatin väliin, jolloin sekin lämpeni riittävästi molemmilta puoliltaan.

Nyt kokeilin valmistaa täytettyä kesäkurpitsaa ilman uunikypsennystä, ja havaitsin, että näin tulikin tavallista parempaa. Olen siis aiemmin täyttänyt raa'an koverretun kesäkurpitsan ja kypsentänyt sen sitten uunissa. Kun yksinkertaisesti keittää kesäkurpitsakuoren ja täyttää sen lämpimällä täytteellä, lopputulos on paljon mehukkaampi. Sinihomejuustosta sai erinomaisen täytteen.

Täytetty kesäkurpitsa.

Täytetty kesäkurpitsa (2 annosta)

1 pieni kesäkurpitsa
suolaa
1 pieni sipuli
n. 2 rkl oliiviöljyä
4 aurinkokuivattua tomaattia
1 tuore tomaatti
½ tl paprikajauhetta
muutama saksanpähkinä
100 g sinihomejuustoa
pippuria

Halkaise kesäkurpitsa ja kaiverra sen sisukset pois niin, että jäljelle jää puolen sentin paksuinen kuori. Pane kuoret kattilaan kiehumaan kypsiksi suolatussa vedessä. Silppua kuorista pois kaiverretut sisukset. Silppua myös sipuli. Kuumenna öljy paistinpannussa. Kuivaa kesäkurpitsasilppua hieman talouspaperilla, ja paista sitä ja sipulia öljyssä. Paloittele myös kuivattu ja tuore tomaatti, ja lisää ne pannuun, kun sipuli ja kesäkurpitsa ovat vähän ruskistuneet. Mausta paprikajauheella, ja anna kiehua kokoon. Muista ottaa kypsyneet kesäkurpitsankuoret pois keitinvedestään. Ne saavat hiukan kuivua ja jäähtyä. Lisää pannulla kypsyvään täytteeseen murennetut pähkinät ja sinihomejuusto. Sekoita hyvin ja anna juuston sulaa. Mausta pippurilla. Suolaa ei välttämättä kannata lisätä, sillä juustosta tulee suolaa valmiiksi. Kaada valmis täyte kesäkurpitsakuoriin ja nauti.