Viikon raaka-aine (30): Jogurtti

Jogurtti tunnetaan Suomessa myös ainakin nimillä jugurtti ja jukurtti. Englanninkielinen wikipedia tuntee sille ainakin kahdeksan kirjoitustapaa, espanjankielinen artikkeli mainitsee neljä. Sana on peräisin turkin kielestä, ja omaksuttu muihin kieliin ajalla ennen latinalaisten aakkosten käyttöönottoa turkissa, mikä tapahtui vuonna 1928. Ei taida sana oikein sopia muunkielisten suuhun, kun noin vaikeaa näyttää olevan. Jogurtti itse kyllä sopii moneen suuhun ympäri maailmaa, onhan se herkullinen, monikäyttöinen ja terveellinen tapa käyttää maitoa.

Jogurtti valmistetaan maidosta hapattamalla. Maitoon tai maidon ja kerman seokseen lisätään maitohappobakteereja, ja sen annetaan olla tarkalleen oikeassa lämpötilassa, jolloin maito happanee oikein. Erilaisiin bakteerikantoihin perustuvat jogurtit maistuvat erilaisilta. Jogurttia voi valmistaa myös itse. Herkkusuun lautasella antaa hyvät ohjeet. Valmistus ei näytä vaikealta, mutta ongelmana on sopivan lämpötilan pitäminen koko hapatuksen ajan. Lämpötilan pitäisi olla 40-45 astetta. Tämä on hieman hankalaa ilman erikoisvälineistöä, ja siksi minä ainakin ostan jogurttini kaupasta.

Kaupassa jogurttihylly voi näyttää hämmentävän leveältä, mutta valtavasta valikoimasta vain muutama tuote on oikeasti tarpeellinen. Maustetut jogurtit sisältävät valtavan määrän sokeria ja vähän jotain keinotekoista aromia, josta jogurtti saa nimensä. Jos sitä vastoin ostaa jogurtin maustamattomana ja lisää itse sokerinsa, tulee sitä todennäköisesti lisättyä vähemmän. Tai ainakin tietää kuinka paljon. Sitten ovat vielä nämä ruuansulatusjogurtit. Jo pelkkä sanakin on ihan kauhea: ihan kuin syödessä pitäisi ajatella jo valmiiksi kakkaamista! Mainokset ainakin tekevät asian selväksi alaspäin menevine nuolineen. Vaikka joissakin erityistapauksissa maitohappobakteerien syömisestä saattaakin olla hyötyä, ovat nämä mainosjogurtit oikeasti täyttä humpuukia. EU:n elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA ei hyväksynyt näiden tuotteiden terveysväittämien käyttöä markkinoinnissa. Riittäviä perusteita kun ei ole. Siispä parempi valinta on aina maustamaton jogurtti.

Mitkä purkit siinä kaupan jogurttihyllyssä sitten ovat niitä käyttökelpoisia? Eniten suosittelen turkkilaista jogurttia. Sitä myydään puolen kilon ja kilon purkeissa, ja tunnetuin merkki lienee Lindahlsin "partaäijä". Purkin kyljessä komeileva herra paljastui jokin aika sitten kreikkalaiseksi ja vaati miljoonien eurojen korvauksia kuvansa luvattomasta käytöstä. Miten mahtoi käydä lopulta? Turkkilainen jogurtti on joka tapauksessa kaikkeen sopiva vaihtoehto: se on pehmeän makuista ja hyvää sellaisenaan tai hillon, hunajan tai hedelmien makeuttamana ja juuri sopivan kiinteää kylmiin kastikkeisiin. Vaihtoehtona turkkilaiselle on myös kreikkalainen jogurtti. Se on vähän happamampaa ja rakenteeltaan kiinteämpää. Uutuutena on nyt myynnissä myös venäläinen jogurtti, joka on näitä muita rasvaisempaa. Siksi se sietää myös keittämistä, toisin kuin muut jogurtit. Jos jogurttia tarvitaan vain pieni määrä, löytyy kahden desilitran purkissa bulgarian jogurttia. Näiden lisäksi myynnissä on vähärasvaisia maustamattomia jogurtteja maitopurkin näköisissä tölkeissä. Ne ovat ainakin minun makuuni liian happamia ja moniin käyttötarkoituksiin liian nestemäisiä. Johonkin marinadiin voisi ehkä kuitenkin käyttää tällaista juoksevampaa jogurttia.

Jogurtti juoksettuu helposti kuumennettaessa. Tämän voi ilmeisesti estää lisäämällä tärkkelystä jogurttiin ennen kuumentamista. Täytyypä kokeilla! Jogurttia sisältäviä ruokia ei myöskään pidä valmistaa alumiinikattilassa, sillä happo reagoi alumiinin kanssa.

Jogurtista saa helposti tehtyä kylmiä kastikkeita. Sekoita turkkilaiseen jogurttiin esimerkiksi sinappia, sitruunamehua ja paria erilaista yrttiä, ja mausta suolalla ja pippurilla. Klassisia jogurttikastikkeita ovat intialainen raita ja kreikkalainen tsatsiki. Nämä muistuttavat paljon toisiaan, ja mausteita voidaan vaihdella maun ja tilanteen mukaan. Molemmat sisältävät usein raastettua kurkkua, josta irtoaa runsaasti vettä. Siksi niitä kannattaa valuttaa. Kahvinkeittimen kestosuodatin sopii tähän. Kurkun voi myös vaihtaa johonkin muuhun vihannekseen. Porkkanatsatsikista tulikin oikein herkullista!

Porkkanatsatsiki (4 annosta)

1 iso porkkana
1 kynsi valkosipulia
2 dl paksua jogurttia
1 rkl oliiviöljyä
1 tl hunajaa
n. 1 dl mintunlehtiä
suolaa

Raasta porkkana hienoksi raasteeksi. Murskaa valkosipuli, ja sekoita se porkkanaraasteeseen. Sekoita joukkoon jogurtti. Lisää oliiviöljy ja hunaja, ja sekoita huolellisesti. Silppua kourallinen tuoretta minttua ja kääntele sekin joukkoon. Mausta suolalla juuri ennen tarjoamista.

Porkkanatsatsiki lihapullien kanssa tarjottuna.

Automaatticurry

www.finecooking.comissa on mielenkiintoisia "tee oma reseptisi" -härpäkkeitä. Eikö olekin jännää, kun voi vaikka itse valita mistä kasviksesta tekisi kasvissosekeiton vetämällä kuvia kulhoon? No, kyllä tämä joidenkin ruokien kanssa toimii ihan kivasti. Samalla perusohjeellahan voi usein tehdä useita erilaisia ruokia, kun vaihtaa aineksia sopivasti. Täytyy vain itse tietää, mitkä maut sopivat yhteen. Thai-curryt näyttivät hyvältä, ja kun sopivia aineksiakin sattui olemaan valmiina jääkaapissa, rakensin oman automaatticurryni.

Ensimmäisessä vaiheessa valittiin 1-3 lihaa, merenelävää tai tofua. Otin katkaravut, joita pidän lähes aina pakastimessa. Seuraavaksi 2-4 vihannesta: viikonlopulta oli jäänyt paprikaa, jääkaapissa on aina porkkanaa ja sipulia, ja pakastimestani löysin puoli pakettia vihreitä papuja. Sitten valitaan currytahna. Sitä piti ostaa. En tiedä saako currytahnoja jokaisesta suomalaisesta kaupasta, mutta ainakin Prismasta löytyy. Thaimaalainen currytahna on täysin erilainen mauste kuin intialainen curryjauhe niitä ei voi korvata toisillaan. Valitsin punaisen tahnan, jota olen joskus ennenkin käyttänyt. Currytahnan jälkeen valitaan inkivääristä, sitruunaruohosta ja limenlehdistä. Vähintään yksi, mutta kaikkia kolmea suositellaan. Inkivääri oli helppo valinta, muita en viitsinyt lähteä etsimään. Lopuksi viimeinen silaus: tuoreita yrttejä, koristeita, lopuksi lisättäviä mausteita. Viikonlopulta oli jäänyt chiliä ja korianteria, joten niitä siis. Ja näin oli resepti valmis. Lisäksi tarvitaan kookosmaitoa, thaimaalaista kalakastiketta ja kana- tai kasvislientä. Tuosta liemestä en ole kyllä täysin vakuuttunut, sillä nestettä tuli aivan liikaa. Söimme ensimmäiset annokset sellaisenaan, mutta totesimme sitten, että riisiä on hyvä olla seurana sitomaan nestettä. Riisi myös tasapainottaa tulisuutta, mikä oli tarpeen omaan makuuni hieman liian innokkaan chilinkäytön seurauksena.

Thaimaalainen katkarapucurry (n. 6 annosta)

500 g purkillinen kookosmaitoa
½ dl punaista currytahnaa
2.5 dl kasvislientä (voisi ehkä jättää poiskin, tai ainakin vähentää)
1 tl thaimaalaista kalakastiketta
2 rkl sokeria
½ kg katkarapuja
1 sipuli
2 porkkanaa
pala inkivääriä
1 paprika
1 dl pakastettuja papuja
½ dl tuoreen korianterin lehtiä
4 rawit-chiliä (jos siis haluat tulista...)

Leikkaa valmiiksi sipuli suikaleiksi ja porkkana ja paprika suupalan kokoisiksi viipaleiksi. Kuumenna isolla paistinpannulla pieni määrä kookosmaitoa, ja sekoita currytahna siihen. Kuumenna ja sekoita huolellisesti. Lisää loput kookosmaidosta sekä liemi, ja mausta kalakastikkeella ja sokerilla. Kuumenna kiehuvaksi. Lisää sipuli ja porkkana sekä inkivääri. Inkiväärin voi laittaa sekaan kokonaisena ja ottaa pois lopuksi ennen syömistä, mutta tuskin haittaa vaikka sen raastaisikin. Anna kiehua hetken aikaa, ja lisää sitten paprika ja pavut. Kiehauta jälleen, ja lisää katkaravut. Keitä vielä pari minuuttia. Juuri ennen tarjoamista sekoita joukkoon korianteri ja silputtu chili.

Viikonloppu meksikolaisittain

Meillä eurooppalaisilla on todennäköisesti aika paljon vääriä käsityksiä meksikolaisesta ruuasta, mutta yhden asian on oikea meksikolainen minulle vahvistanut: maissitortillat ovat ihan jokapäiväistä leipää. Maissia muutenkin käytetään paljon, sekä tuoreena että jauhojen muodossa. Tortilloja voi täyttää monenlaisilla aineksilla, useimmiten chilillä maustettuna. Muita mausteita ei käytetä niin paljoa kuin monessa muussa ruokakulttuurissa. Näillä perusteilla kehittelin yhtä sun toista salsaa ja sekoitusta, ja vaikka aitoudesta en anna mitään takeita, niin hyvältä ainakin maistui. Mangosalsan ohjeen annoin jo edellisessä merkinnässäni. Kuvia ei tullut juuri otettua, kiire syömään! Aineksista riitti yhteensä neljään ateriaan kahdelle hengelle.

Chiliä voi käyttää oman makunsa mukaan enemmän tai vähemmän, ja tulisuusasteen voi niin ikään valita sopivaksi. Itse käytin pieniä rawit-chilejä, jotka osoittautuivat miedommiksi kuin luulin. Ainakin joistakin aineksista olisi voinut tehdä hieman väkevämpääkin. Täytyy muistaa, että kastikkeita ei syödä paljaaltaan, vaan yhdessä miedompien ruokien kanssa. Näin ollen, vaikka kastike yksinään maistettuna vaikuttaisikin sopivalta, saattaa sen maku hukkua sinne tortillan sisään. Sopivan poltteen löytää kokeilemalla. Hyvä myös huomata, että näiden ohjeiden chilit ovat niitä pieniä, joten isompia tarvitaan ehkä vähemmän, elleivät ne ole huomattavan mietoja.

Guacamole

2 kypsää avokadoa
1-2 rkl limen tai sitruunan mehua
½ rkl silputtua sipulia
1 kynsi valkosipulia
ripaus suolaa
1 chili pieneksi silputtuna
n. 1 dl tomaattimurskaa

Laita kaikki ainekset tomaattia lukuunottamatta kulhoon, ja soseuta sauvasekoittimella. Sekoita tomaatti lopuksi niin, että se ei soseudu vaan pysyy ehjinä palasina. Tähän voi käyttää myös tuoretta tomaattia kuutioituna silloin, kun on niiden aika. Talvella säilyke on mielestäni parempaa.

Chilisalsa

1 sipuli
1 kynsi valkosipulia
3 chiliä
1 rkl öljyä
300-400 g tomaattimurskaa
½ rkl fariinisokeria
1 tl suolaa

Hienonna sipuli, valkosipuli ja chili. Kuullota kaikkia kolmea öljyssä miedolla lämmöllä n. 5 minuuttia. Varo, ettei pala! Anna sipulien ja chilin hieman jäähtyä, ja sekoita ne sitten tomaattimurskaan. Mausta suolalla ja fariinisokerilla.

Papumuhennos

Tässä täytyy nyt varoittaa, että tämä ei onnistunut ihan niin kuin olisin toivonut. Tarkoitus oli tehdä pavuista tahnamaista pyrettä, mutta niistä tuli aivan liian kuivia. Sekaan olisi ehkä pitänyt lisätä joko vettä tai rasvaa. Kastikkeiden kostuttamana tämä oli ihan hyvää silti näinkin. Huomaa, että papuja on liotettava päivän ajan ennen keittämistä.

1½ dl kuivattuja papuja (valkoisia tai ruskeita)
vettä
suolaa
½ sipuli
1 kynsi valkosipulia
1 chili
voita

Liota papuja 8 tunnin ajan ennen keittämistä. Keitä ne kypsäksi suolalla maustetussa vedessä. Tähän menee noin tunti. Kun pavut ovat täysin kypsiä, kaada vesi pois. Paista silputtua sipulia, valkosipulia ja chiliä hetki runsaassa voissa. Lisää joukkoon pavut. Painele papuja niin, että ne jonkin verran hajoavat ja muussaantuvat, ja näin imevät makua itseensä.

Katkarapuja ja paprikaa

1 punainen paprika
200 g katkarapuja (pieni pakastepussillinen)
2 chiliä
1 kynsi valkosipulia
oliiviöljyä
kourallinen tuoreita korianterinlehtiä
puolikkaan limen mehu

Paloittele paprika ja silppua chili ja valkosipuli. Kuumenna öljy paistinpannulla. Paista kevyesti ensin paprikaa, ja lisää hetken kuluttua chili ja valkosipuli. Kun nämä ainekset alkavat olla riittävän kypsiä, lisää joukkoon katkaravut, mielellään sulatettuna, sekä korianteri. Kuumenna vielä hetki, ja siirrä sitten tarjoiluastiaan. Purista limenmehu päälle.

Paistettua porsaanfilettä

Tämä on äärimmäisen yksinkertainen lihatäyte tortilloille. Maustoin lihan vain suolalla ja pippurilla, sillä ajattelin kastikkeiden tuovan riittävästi makua. Halutessa lihankin voi maustaa voimakkaammin.

300 g porsaanfilettä
suolaa
pippuria
öljyä paistamiseen

Paloittele liha 1-2 cm levyisiksi suikaleiksi. Mausta ne. Kuumenna öljy paistinpannussa. Paista lihat nopeasti kypsiksi ja ruskeiksi.

Fajitas

Edellä kuvattujen täytteiden (ainakin osan niistä) lisäksi:

maissitortilloja
raakaa sipulia
silputtua salaattia tai kaalia
juustoraastetta (esim. cheddar)
creme fraichea

Asettele kaikki ainekset pöytään tarjolle. Lämmitä tortilloja ellet paista niitä itse ja tarjoa suoraan pannulta. Jokainen ruokailija kokoaa itse haluamansa ainekset tortillansa sisään. Vaihtoehtoisesti voi käyttää pehmeiden tortillojen sijaan rapeita tacokuoria.

Sitten vielä juomapuoli. Kaupoista löytyy yleisesti pariakin merkkiä meksikolaista olutta. Itse pidän enemmän viinistä, vaikka se ei aina tulisen ruuan kanssa pääsekään ihan oikeuksiinsa. Nyt tuli kokeiltua tällaista mielenkiintoista sekoitusta, johon voi käyttää vähän vähemmän hyvän valkoviinin. Ainesten paras mahdollinen suhde on etsittävä maistelemalla.

Tequila-valkoviinisangria

n. puoli pulloa valkoviiniä
saman verran kivennäisvettä
½ dl tequilaa
yhden limen mehu
1 vihreä omena paloiteltuna

Sekoita ainekset kannussa.

Viikon raaka-aine (29): Mango

Olen valitettavasti jäänyt vähän jälkeen tässä raaka-aine viikossa -kirjoittelussa. Jatkan kuitenkin aina kun ehdin ja viitsin. Ei vain aina jaksa koko iltaa nököttää tietokoneen ääressä kirjoittamassa, kun sitä on tehnyt jo työpäivän ajan. Mutta asiaan: tällä kertaa valitsin tarkasteluun mangon.

 Ihme kyllä, en ole tainnut koskaan syödä kokonaista mangoa! Kerran aiemmin, joskus kauan sitten, ostin sellaisen, mutta silloin en ymmärtänyt, että mango oli raaka, ja sitä olisi pitänyt kypsyttää vielä muutama päivä ostamisen jälkeen. Yritin kuoria ja paloitella mangon, mutta se oli niin kova, että veitsi ei pystynyt siihen. Jotenkin onnistuin nirhaamaan pienen murusen hedelmää, maistoin, ja ihmettelin miksi hedelmässä ei ollut mitään makua. Taisin lopulta heittää suurimman osan hedelmästä pois. Myöhemmin en koskaan viitsinyt yrittää uudelleen, sillä tuntuu vaikealta ostaa kotiin hedelmiä, jotka voi syödä vasta joskus monen päivän päästä, kun ne viimeinkin kypsyvät. En oikein edes tiennyt, mistä kypsän hedelmän tunnistaa. Nyt kuitenkin ostin kalliin ready-to-eat -mangon. Oli se sen verran hyvä, että taidan kokeilla kärsivällisyyttäni ostamalla joskus tavallisia.

Mango kasvaa mangopuissa. Se on peräisin Intiasta, ja nykyisin sitä viljellään trooppisilla alueilla ympäri maailmaa. Mangopuut voivat kasvaa 40 metriä korkeiksi ja 300 vuotta vanhoiksi. Hedelmät voivat olla monen värisiä. Kokonaan vihreä mango on todennäköisesti vielä raaka, mutta muuten väristä ei voi päätellä kypsyyttä. Mango on kypsä, kun se on hieman pehmeä. Kypsä hedelmä myös tuoksuu voimakkaammalta kuin raaka. Raakaa mangoa voi kypsyttää huoneenlämmössä, auringonvalolta suojattuna. Kypsät hedelmät säilyvät jääkaapissa.

Mango on kivihedelmä, aivan kuten avokado tai persikka. Mangon kivi kuitenkin eroaa näistä muotonsa puolesta. Sen kivi ei ole pyöreä, vaan iso litteä levy. Se on huomattavan vaikea poistaa: hedelmän halkaisu ja pyöräyttäminen ei onnistu, kuten pyöreäkivisillä hedelmillä. Tietääkseni ainoa tapa poistaa kivi onkin paloitella koko hedelmä. Mangon kuorta ei syödä, ja joillekin jo sen koskeminen saattaa aiheuttaa allergisia oireita, vaikka hedelmäliha tai siitä puristettu mehu ei niitä aiheuttaisikaan.

Mango maistuu makealta ja hyvin hedelmäiseltä. Sitä syödään erityisen paljon Intiassa. Siltä suunnalta ovat peräisin ainakin mangolassi, herkullinen makea hedelmäjuoma, sekä mangochutney, maustekastike, joka sopii erityisesti liharuokien seuraksi. Myös toisella puolella maapalloa käytetään mangoa: meksikolaiseen ruokaan kuuluu muiden kastikkeiden ohella hedelmäsalsa, jonka voi toki tehdä monesta muustakin hedelmästä. Jossain näin sellaisenkin ohjeen, johon tuli mansikoita. Tässä on kuitenkin perusohje mangosalsaan.

Mangosalsa

1 mango
puolikas sipuli
1 chilipalko (väkevyys maun mukaan)
½ rkl valkoviinietikkaa
2 rkl öljyä
½ rkl hunajaa
ripaus suolaa

Leikkaa mango kuutioiksi. Silppua sipuli ja chili mahdollisimman pieneksi. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Anna salsan maustua ainakin hetken aikaa ennen syömistä.

Ei niin jokapäiväinen leipä

Aiemmat yritykseni leipoa leipää eivät ole menneet kovin hyvin. Pahimmassa tapauksessa uunista on tullut pienen pieni kovapintainen ja sisältä raaka möykky. Vähintäänkin tuloksena on hirveä sotku. Joskus silti täytyy kiusata itseään uusilla yrityksillä. Pelasin tällä kertaa varman päälle, ja tein leivän pelkistä vehnäjauhoista. Tylsää, mutta ehkä onnistumistodennäköisyys kasvaa hieman. Ja kyllä se onnistuikin!

Vaalea leipä (2 isoa leipää)

 50 g voita
5 dl maitoa, vettä tai niiden sekoitusta
50 g hiivaa
1 tl suolaa
2 tl sokeria
n. 1.3 l vehnäjauhoja
1 muna (voiteluun)
seesaminsiemeniä

Sulata voi. Lisää siihen neste ja lämmitä kädenlämpöiseksi. Murenna hiiva kulhoon. Lisää hiivan joukkoon ensin vähän nestettä ja liuota hiiva siihen. Kun hiiva on liuennut, lisää loput nesteestä sekä suola ja sokeri. Sekoita taikinaan jauhoja vähän kerrallaan. Vaivaa taikinaa käsin noin kymmenen minuutin ajan, kunnes taikina on kimmoisaa ja irtoaa kulhon reunoista. Ripottele taikinan pinnalle vähän jauhoja, peitä liinalla, ja anna sen kohota puolen tunnin ajan.

Nosta kohonnut taikina työlaudalle. Lisää vähän jauhoja, jaa taikina kahteen osaan, ja leivo kaksi leipää. Aseta leivät leivinpaperilla päällystetylle pellille. Leipien väliin voi laittaa esimerkiksi pitkulaisen kakkuvuoan estämään liiallista leviämistä. Peitä leivät taas liinalla, ja anna niiden kohota puoli tuntia. Voitele leivät munalla ja ripottele päälle seesaminsiemeniä koristeeksi. Paista leipiä uunin keskiosassa 200 asteessa 30 minuuttia.

Brittiklassikko

Tulin loman aikana vitsailleeksi, että Puerto del Carmenissa on varmaankin yksi maailman suurimmista brittiläisten ravintoloitten keskittymistä. Ei valitettavasti mitenkään hyvässä mielessä, vaan tarkoitin tällä niitä kauheita turistimättölöitä, joissa matkailijat saivat tuttua ja turvallista, mutta kaikilla mahdollisilla laatukriteereillä mitattuna täysin ala-arvoista ruokaa. No, me onnistuimme sentään syömään lähes yksinomaan espanjalaista ruokaa, vähän vaihtelevalla laadulla tosin. Kotiin palattuamme tunsimme kuitenkin olevamme kurkkua myöten täynnä Välimerta, joten viime perjantain illallinen oli haettava toiselta suunnalta. Ja mistäs muualta se sitten löytyikään kuin korkealaatuisesta keittotaidostaan tunnetuilta Brittein saarilta!

Sikäläinen klassikko on Sunday roast, jonka voisi kääntää sunnuntaipaistiksi. Meidän ruokailurytmiimme vain sopii paremmin paistaa paisti perjantaina ja syödä sen tähteitä koko viikonlopun ajan. Jos haluaisi olla oikein perinteinen, pitäisi käyttää luullista paahtopaistia, mutta luuton on kätevämpi, ja kaupassa myytävät paistit ovat yleensä luuttomia. Paistin pitäisi olla vähintään kilon painoinen, sillä pienempi kuivuu helposti uunissa. Koska en halua liian isoa paistia, valitsen aina mahdollisimman tarkkaan yhden kilon painoisen paistin. Tällä kertaa onnistuin löytämään vain 900 gramman painoisen, mutta ihan hyvin silläkin onnistui.

Paistin lisukkeeksi on helppo tehdä niin ikään perinteisiä Yorkshire puddingeja. Ne voi paistaa sopivasti sillä aikaa, kun liha vetäytyy uunista ottamisen jälkeen. Vanukkaat paistuvat kätevästi muffinssivuoassa, jonka kolot voidellaan lihasta irronneella liemellä ennen kuin vanukastaikina kaadetaan vuokaan.

Kolmas komponentti perinteen muovaamassa kokonaisuudessa on kylmä piparjuurikastike. Onnistuin löytämään piparjuurta Citymarketista. Ihan joka kaupassa sitä ei ole tarjolla. Valitettavasti piparjuuret oli pakattu valmiiksi pusseihin, jotka olivat vain osittain läpinäkyviä. Yritin parhaani mukaan tarkastella juuria, ja jotkut niistä näyttivät huonoilta. Valitsin yhden, jossa en nähnyt hometta tai muutakaan epäilyttävää, ja se osoittautui pussin avaamisen jälkeenkin ihan hyväksi. Mutta on kyllä ikävää, että juuria ei voinut nähdä kaupassa kunnolla. Siinä olisi voinut tulla hukkaostos, jos juuri olisikin ollut pilaantunut. Tämän viikon haasteena onkin sitten ollut keksiä, mitä juuren loppuosalla tekisi, kun väkevän makuista piparjuurta ei voi käyttää kovin runsaasti yhteen ruokaan. Useimmissa ohjeissa piparjuurikastike valmistetaan niin, että piparjuuriraaste sekoitetaan etikkaan, joka sitten sekoitetaan kerman joukkoon. Minä päätin oikaista sekoittamalla piparjuuren yksinkertaisesti creme fraichen kanssa. Hyvää siitä tuli. Tässä ohjeet klassikkoyhdistelmään:

Paahtopaisti

1 kg naudan paahtopaistia
suolaa
pippuria
kuivattua salviaa

Ota liha huoneenlämpöön hyvissä ajoin, ehkä tunti ennen kypsennystä. Hiero mausteet lihan pintaan. Ruskista liha nopeasti joka puolelta kuumalla pannulla. Laita se sitten uunivuokaan ja työnnä paistolämpömittari mahdollisimman keskelle lihaa. Paista lihaa 175-asteisessa uunissa noin tunnin ajan, kunnes sisälämpötila on 60 astetta tai hieman yli. Jos paisti on isompi tai pienempi, säädä paistoaikaa sen mukaisesti, tunti/kilo. Ota paisti uunista ja kääri se folioon vetäytymään. Odota 15 minuuttia ennen leikkaamista. Leikkaa paisti terävällä veitsellä ohuiksi siivuiksi.

Kun paisti on uunissa, on sopiva aika sekoittaa kastike valmiiksi, jotta se ehtii maustumaan.

Piparjuurikastike

purkillinen (1.5 dl?) creme fraichea
n. 2 tl raastettua piparjuurta
suolaa ja pippuria

Sekoita kaikki ainekset huolellisesti. Maista, ja lisää mausteita tarvittaessa. Anna maustua jääkaapissa mielellään ainakin tunnin ajan.

Yorkshiren vanukasta on tullut tehtyä ennenkin. Sillä kertaa en tehnyt paistia, joten käytin vuokien voiteluun voita. Vuoat voi kuitenkin voidella paistista irronneella liemellä. Vanukkaat paistuvat sopivasti sillä aikaa, kun paisti lepää uunista ottamisen jälkeen.

Yorkshiren vanukas (6 annosta)

2 munaa
2.75 dl maitoa
2 dl vehnäjauhoa
½ tl suolaa
paistolientä tai jotain rasvaa

Sekoita munat, maito, jauho ja suola hyvin kulhossa. Jaa paistolientä tai rasvaa muffinssivuoan kuuteen koloon. Kaada taikina koloihin rasvan päälle. Kypsennä vanukkaita uunissa 225 asteessa noin 15 minuuttia. Vanukkaiden pitäisi perinteisten oppien mukaan kohota 4 tuumaa, eli noin 10 cm korkeiksi. Ota uunista ja tarjoa heti. Vanukkaan voi kypsentää myös yhdessä isossa vuoassa, jos muffinssivuokaa ei ole. Tällöin paistoaika on 35 minuuttia.

Kurpitsapasta

Vähän on nyt venähtänyt taukoa kirjoittamiseen. Olimme viikon lomalla Lanzarotella. Viileää ja tuulista oli, mutta ei sentään niin kylmää kuin kotona. Vaikka saarelta löytyi hyvääkin ruokaa, liian paljon tuli vastaan huonoa turistimättöä myyviä ravintoloita, joissa aggressiiviset sisäänheittäjät huutelivat "Kiitos, kiitos, Juha Kankkunen" (ja vastaavat jutut muilla tavallisimmilla turistikielillä perään). Yritimme toki vältellä näitä paikkoja, mutta pari kertaa tuli erehdyttyä. Muutenkin jatkuva ravintolasyöminen alkoi käydä hieman raskaaksi. Ihanaa päästä taas laittamaan itse ruokaa!

Aloitan yksinkertaisella kasvispastalla. Siitä ei ole paljoa kerrottavaa, pääraaka-aineena on kurpitsaa. Käytin myskikurpitsaa, mutta sellainen pyöreäkin varmasti kävisi, jos sellaista löytäisi. Keitin kurpitsaa ehkä vähän turhan kauan. Siitä tuli hiukan mössömäistä. Keittoaika riippuu tietysti siitä, kuinka pieneksi kurpitsan paloittelee. En vain oikein osannut arvioida milloin kurpitsa olisi pastan keittoaikaa vaille valmis. Pastana käytin tavallista kuivaspagettia. Pieni vinkki pastan keittämiseen: sopiva keittoaika on 6-7 minuuttia, vaikka pussin kyljessä lukee useimmiten 8 minuuttia, joskus jopa 9-11 minuuttia. Minkähänlaista löllöä 11 minuutissa tulisikaan?

Pastaa kurpitsakastikkeessa (2-3 annosta)

1 sipuli
voita ja oliiviöljyä
300 g kurpitsaa (paino ilman kuoria ja siemeniä)
ripaus muskottipähkinää
sopiva annos  pastaa
½ dl kermaa
n. ½ dl parmesanjuustoa
suolaa ja pippuria
muutama lehti tuoretta meiramia

Silppua sipuli. Kuumenna voin ja oliiviöljyn seos kattilan pohjalla, ja paista sipulia siinä miedolla lämmöllä. Sekoittele silloin tällöin. Leikkaa kurpitsa sillä aikaa pieniksi kuutioiksi. Lisää kurpitsa sipulin joukkoon, ja mausta muskottipähkinällä. Laita kansi päälle ja hauduta kurpitsa hiljalleen kypsäksi. Nestettä ei lisätä, koska sitä irtoaa kurpitsasta itsestään riittävästi. Sekoita välillä. Keitä pasta runsaassa suolatussa vedessä. Hieman ennen pastan kypsymistä lisää kastikkeeseen kerma ja parmesanjuusto ja mausta suolalla ja pippurilla. Suolaa saa olla aika reilusti, sillä kurpitsa tekee kastikkeesta muuten liian makeaa. Lisää tuore yrtti kastikkeeseen aivan lopuksi, jotta se pysyy tuoreen näköisenä. Valuta pasta, sekoita kastike siihen, ja syö heti.

-----
Ai niin, ja vastaukseni tämän päivän kuumaan kysymykseen "Hillolla vai mantelimassalla?" Ihan sama, kunhan on kermavaahtoa!