Viikon raaka-aine (3): kampasimpukka

"Kevät keikkuen tulevi," sanottiin ennen, sillä keväällä nälkä pisti ihmiset horjumaan, kun edellisen vuoden sadosta ei ollut paljoa jäljellä, eikä uuttakaan vielä saatu. Nykyään ei onneksi ole tällaista tilannetta, mutta tuntuu, että tähän aikaan vuodesta ei oikein mikään ole kunnolla sesongissa. Tämän viikon raaka-aineeksi halusin siksi valita jonkin eläinkunnan tuotteen. Ne kun eivät ole niin herkkiä kausivaihtelulle kuin vihannekset ja hedelmät.

Siinä missä edellisten viikkojen teemaraaka-aineet kaali ja porkkana olivat hyvin tavallista ja jokapäiväistä perusruokaa, päätin tällä kertaa ottaa esiin harvemmin lautaselle päätyvän aineksen. Tavallinen sika-nauta-broileri kyllästyttää, joten etsin vähän vaihtelua proteiiniin. Kampasimpukkaa on kyllä tullut joskus ravintolassa maistettua, mutta itse kokattuna se on uusi tuttavuus.

Kampasimpukka tunnetaan ainakin Shellin logosta ja Venuksen syntymä -maalauksesta. Ne ovat nilviäisiä, jotka eivät muiden simpukoiden tapaan loju meren pohjassa, vaan kuljeskelevat meressä lihastensa voimalla. Kuoria sulkeva valkoinen lihas on se osa kampasimpukasta, joka syödään. Kampasimpukat ovat terveellisiä samalla tavalla kuin kalat. Myös merellinen tuoksu ja maku ovat hieman kalamaisia. Tuore kampasimpukan liha on valkoista, eikä haise pahalle, aivan kuten ei tuore kalakaan. Simpukan maku on mieto, ja rakenne on kiinteä, mutta kuitenkin pehmeä. Juuri rakenteessa on ehkä suurin ero kalaan nähden. Kampasimpukasta ei tule kalan tapaan hajoavaa kypsennettäessä.

Mitään jokapäiväistä ruokaa eivät kampasimpukat ole; siitä pitää huolen hinta. Liha maksoi tänään 66 euroa kilolta. Otukset ovat melko tiivistä tavaraa, sillä kahdeksan pientä lihasta painoi yhteensä 225 grammaa, ja hinnaksi tuli siis n. 15 euroa. Selailin useita kampasimpukkareseptejä, ja melko tavallista näytti olevan tarjota simpukoiden kanssa parsaa. Kun nyt juuri sopivasti kauppoihin ovatkin tulleet kevään ensimmäiset espanjalaiset parsaniput, valitsin seuraavan ohjeen:

Kampasimpukoita pekonin ja parsan kanssa (2 annosta)
Alkuperäinen ohje http://www.jamieoliver.com/recipes/seafood-recipes/scallops-with-pancetta-mint-butter

Maustevoi:
voita
tuoretta minttua
sitruunankuorta
suolaa ja pippuria

8 kampasimpukan liha
oliiviöljyä
pippuria
4 siivua pekonia
6 parsanvartta (tai enemmän jos varret ovat ohuita)
rucolaa

Valmista ensim maustevoi. Sekoita silputtu minttu, raastettu sitruunankuori ja ripaus suolaa ja pippuria voihin. Katkaise parsasta varsien puisevat alaosat pois, ja kuori varsia hieman. Kiehauta miedosti suolattua vettä kattilassa ja laita parsat kiehumaan. Kuumenna parsan kypsyessä paistinpannu, ja paista simpukoita oliiviöljyssä. Mausta pippurilla. Paistamisen puolessa välissä lisää pannulle pekoninsiivut. Kun parsa alkaa olla kypsää, kaada vesi pois, ja sekoita parsoihin maustevoi. Asettele lautasille rucolaa, maustetut parsat ja kauniisti ruskistuneet kampasimpukat ja pekonit.

Alkuperäiseen ohjeeseen kuului myös pakastettuja herneitä, mutta unohdin ostaa niitä, joten ne jäivät puuttumaan. Se tuskin haittasi kokonaisuutta. Pekonin tilalla pitäisi käyttää pancettaa. Valitettavasti sitä ei näytä saavan oikein mistään. Täytyi siis tyytyä tavalliseen pekoniin, joka sekin on kyllä erinomaisen herkullista. Tästä tuli hieno kokoelma tuoreita hyviä makuja. Simpukoita olisi voinut ehkä maustaa hieman enemmänkin, koska niiden maku on hyvin mieto. Ehkä kuitenkin parempi, että tuo vähäinenkin maku tulee itsessään esiin, eikä peity voimakkaiden mausteiden alle.