Olen jäänyt vähän jälkeen kirjoittelussa joulukiireitten takia. Muutama viikko on mennyt ilman raaka-aine-esittelyä ja aika vähillä merkinnöillä muutenkin. Joulu meni herkullisissa, joskin tavanomaisen perinteisissä merkeissä, enkä itse edes juuri ruokia laittanut.
Yllättävää kyllä, en tietääkseni ole ennen maistanut kastanjoita. Monissa maissa ne kuuluvat joulun herkkuihin. Niinhän Nat King Cole laulaa joululaulussaan: "Chestnuts roasting on an open fire..." Esimerkiksi Englannissa niitä käytetään kalkkunan täytteenä.
Kastanjat kasvavat kastanjapuissa. Niitä kasvaa niin Euroopassa, Aasiassa kuin Amerikassakin. Suomen ilmastossa ne eivät kuitenkaan selviä. Täälläkin kasvava hevoskastanja on eri kasvi, eivätkä sen hedelmät ole syötäviä. Siellä, missä kastanja kasvaa, sitä on syöty jo esihistoriallisella ajalla. Toisin kuin pähkinät yleensä, kastanjat sisältävät runsaasti tärkkelystä. Ne olivat huonoina satovuosina tärkeä lisäravinnon lähde, ja niitä käytettiin esimerkiksi leipään.
Tuoreita kastanjoita on yleisesti myynnissä ainakin isompien supermarkettien hedelmäosastoilla. Koska myynnissä olevien kastanjoiden tuoreudesta ei ole tietoa, voi joukossa olla huonojakin yksilöitä. Siksi kastanjat pitäisi valita tarkasti ja yksitellen. Hyvän kastanjan kuori on kova ja kiiltävä. Se on myös kokoonsa nähden painavan tuntuinen. Kastanjat säilytetään jääkaapissa.
Kastanjaa ei syödä raakana. Ne voi keittää kypsiksi, mutta useimmiten ne paahdetaan. Ja vaikka avotulella paahtamisessa olisikin romanttista tunnelmaa, niin uuni on varmempi ratkaisu. Ennen paahtamista kastanjoihin on tehtävä ristiviilto, sillä muuten niiden sisällä paine kasvaa kuumentamisen aikana, ja kastanjat voivat räjähtää. Se, mille puolelle kastanjaa viilto tehdään, vaihtelee ohjeen mukaan, joten todennäköisesti sillä ei ole juurikaan väliä. Näissä kuvissa viillot tehdään litteälle sivulle. Suosituin kohta näyttäisi olevan suippo pää. Koko sivun mittaiset viillot saattaisivat helpottaa kastanjoiden kuorimista.
Useimmissa kastanjanpaahto-ohjeissa neuvotaan pystyttämään kastanjat karkeaan merisuolaan. Suolan tarkoitus on ilmeisesti vain pitää kastanjat pystyssä. Itse kokeilin käyttää tähän tarkoitukseen etanapannua, mutta todennäköisesti paahtaminen onnistuisi ihan tavallisessa vuoassakin. Paahda kastanjoita 225 asteessa 20-30 minuuttia.
Kastanjat on kuulemma helpointa kuoria kuumina, heti kun niitä pystyy käsittelemään. En tiedä kuinka vaikeaa se myöhemmin olisikaan, näistä ei ainakaan tahtonut kuori lähteä sitten millään. Vain yhden onnistuin kuorimaan niin, että hedelmä sisällä pysyi kokonaisena. Olisiko kastanjoissa ollut jotain vikaa tai oliko paahtoaika väärä? Ilmeisesti ainakin liian lämpimässä säilyttäminen saattaa aiheuttaa sen, että kuori ei irtoa. Paahdettaessa kastanjoista leviää ihastuttava tuoksu. Maku on siihen nähden melko vaatimaton. Se muistuttaa lähinnä perunaa.
Paahdetut kastanjat voi syödä tuoreeltaan sellaisinaan tai voin kanssa. Niitä voi myös sekoittaa kasviksiin ja saada hienoja lisukkeita liharuuille. Löysin kokeiltavakseni ruusukaalisekoituksen. Saman ohjeen oli samana päivänä löytänyt myös Kulinaarimuruja-blogin Jaana! Minulla jäivät ainesten määrät vähän epämääräisiksi, kun en niitä sen enempää mitannut. Ruusukaaleja oli tilavuudelta ehkä noin kaksinkertainen määrä palasiksi murentuneisiin kastanjoihin verrattuna.
150 g (?) ruusukaalia
50 g (?) kypsiä kastanjoita
n. 1 rkl voita
½ dl kermaa
ripaus muskottipähkinää
Keitä ruusukaaleja 8-10 minuuttia kiehuvassa vedessä. Kun ne ovat kypsiä, kaada vesi pois, ja muussaa kaalia kevyesti muusinuijalla. Sekoita joukkoon kastanjat, voi, kerma ja muskottipähkinä. Käytä kermaa sen verran, että muhennos kostuu joka puolelta, mutta ei jää uimaan kermassa. Anna hautua pari minuuttia. Maista, ja mausta sopivalla määrällä suolaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.