sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Juhannuksen sapuskat

Lähes joka vuosi juhannuksen uutislähetyksessä kerrotaan yhtenä aiheena, että yhä useampi viettää juhannuksen kaupungissa. Minä olen jo kauan tehnyt niin. Tuntuu jotenkin ihmeelliseltä mennä ulos ja olla näkemättä juuri lainkaan muita ihmisiä. Muutenkin on rauhallista, tai ainakin ennen on ollut. Tänä vuonna naapurit seinän takana ovat kotona, mikä ei muuten häiritsisi, mutta heidän koiransa räksytys on toisinaan hermoja raastavaa. Joka tapauksessa juhannuksemme sujui hyvän ruuan merkeissä.

Valitettavasti aaton lounas jäi kuvaamatta, koska kameran akut olivat jääneet lataamatta. Lounas oli sen verran katastrofaalinen, että se olisi pitänyt saada kuvattua kaikkien huviksi. Ajatuksena oli grillata makkaraa. Taloyhtiömme pihalla on tiilistä muurattu "nuotiojalusta", joka on ainoa grilli käytössämme. Siinä ei oikein voi tehdä muuta kuin kärventää makkaraa tikun nokassa, mutta ei kai sitä muuta tarvitsekaan. Olin ostanut tätä varten grillibrikettejä ja sytytysnestettä. Ohjeen mukaan levitimme briketit grillin pohjalle ja kaadoimme sytytysnestettä päälle. Hetken päästä ryhdyimme sytyttämään. Tuli ei ensin tahtonut tarttua briketteihin, mutta lopulta saimme aikaan pieniä keltaisia liekkejä. Liekit paloivat noin minuutin, minkä jälkeen ne sammuivat. Ei mitään hiilloksen tapaista. Mitäs nyt tehdään. Yritimme sytyttää brikettejä uudelleen siinä onnistumatta. Laitoimme joukkoon paperia sytykkeeksi. Paperi paloi, mutta briketit eivät enää syttyneet. Useiden erilaisten sytytysyritysten jälkeen asettelimme brikettien päälle pari kosteaa puukalikkaa, jotka joku aikaisempi grillaaja oli grillille jättänyt. Ne saatiin syttymään ja palamaan hiljalleen. Kosteat puut alkoivat lopulta muodostaa hieman hiillosta, joten ei muuta kuin makkarat tikkuun ja paistumaan ennen kuin hiillos menetetään. Ja hyvää Tukkijätkä-makkara olikin. Makkarat nautittuamme olimme ajatelleet siirtyä sisätiloihin nauttimaan jälkiruokaa. Nuotiomme oli kuitenkin toista mieltä. Siinä vaiheessa kun ei enää olisi tarvinnut, tuli oli lopulta tarttunut myös briketteihin. Niinpä grilli oli täynnä juuri grillaukseen sopivaa hiillosta. Grillattavaa ei vain enää ollut. Brikettien mainostettiin palavan pitkään, mikä osoittautui todeksi. Sammumista ei ollut näköpiirissä lähitulevaisuudessa. Pitkän odottelun jälkeen ratkaisimme asian sammuttamalla tulen vedellä. Toivottavasti tämä ei pilannut kenenkään muun grillausta. Siispä takaisin ihanan sähkölieden ääreen!

Liesi oli tällä kertaa ollut käytössä jo hyvissä ajoin ennen makkaranpaistoepisodia. Mau!kas ruokablogissa vastaan tullut Key lime pie oli tehty valmiiksi. Ohjeessa piirakka paistetaan ja laitetaan sitten yöksi jääkaappiin, mutta alkuperäisen ohjeen mukaan sen voi myös laittaa pakastimeen muutamaksi tunniksi. Koska tein piirakan aamulla ja halusin maistaa sitä jo saman päivän lounaalla, annoin piirakan jäähtyä ensin huoneenlämpöiseksi ja laitoin sen sitten pakastimeen. Tämä osoittautui huonoksi ratkaisuksi. Pohja nimittäin jäätyi niin, että se ei irronnut vuoasta.Kun piirakkaa yritti leikata, siitä ei lähtenyt irti kaunista siivua vaan ainoastaan täyte, pohjan jäädessä vuokaan. Pohja piti sitten raaputtaa irti murunen kerrallaan ja kasata mössöksi lautaselle. Surkea näky, mutta herkullinen maku. Laitoin loput piirakasta jääkaappiin ja seuraavana päivänä se olikin paljon parempi. Ainakin sitä sai leikattua niin kuin piirakkaa yleensä leikataan. Aion tehdä tätä piirakkaa uudelleenkin, ja silloin en edes yritä laittaa sitä pakastimeen.

Toivuttuamme lounasajan tulen ja jään aiheuttamista vastoinkäymisistä alkoikin illallinen lähestyä. Tämä sujuikin paremmin, sillä illallisruuat olivat vanhoja tuttuja herkkuja, jotka eivät petä. Alkuruuaksi virkistävä, viileä gazpacho:

Gazpacho (n. 8 annosta)

5 tomaattia
2 paprikaa
1 kevätsipuli
½ kurkku
½ l kasvislientä
1 valkosipulinkynsi
kourallinen basilikaa
kourallinen sitruunamelissaa
ripaukset suolaa ja pippuria

Paloittele kaikki ainekset liemen joukkoon. Hienonna keitto sauvasekoittimella. Laita jääkaappiin odottamaan tarjoilua ja nauti kylmänä.

Pääruokana oli pihvi naudan entrecotesta maustevoinokareen ja keitettyjen uusien perunoiden kanssa.


Ja jälkiruokana mansikoita ja Moscatelia.



Juhannuspäivän kana

Juhannuspäivänä koitti jännittävä hetki, kun kananpoika laitettiin uuniin. Kana oli otettu jääkaappiin sulamaan vuorokautta aiemmin. Se oli pohjastaan vielä hieman kohmeinen mutta muuten sulanut. Paistoajat ja -lämpötilat ovat epätarkkoja arvioita. Näin se paistettiin:

1 kana (1.4 kg)
1-2 sipulia
½ sitruunaa
5 valkosipulinkynttä
reilu annos yrttejä (esim. basilikaa ja sitruunamelissaa)
suolaa
voita

Leikkaa sitruunasta kuoret pois ja kuori myös sipulit ja valkosipulit. Leikkaa sitruuna lohkoiksi ja sipuli neljään osaan. Ujuta sipulit, sitruunanlohkot, valkosipuli ja osa yrteistä kanan sisään. Vie niiden mukana myös hieman suolaa. Laita kana isoon uunivuokaan. Voitele kanan pinta voilla ja asettele rintafileiden päälle pala foliota. Folio suojaa rintaa ylikypsymiseltä, koska koivet kypsyvät hitaammin. Laita kana uuniin 225 asteeseen. Kun kana on paistunut puolen tunnin ajan, ota folio pois. Jatka paistamista. Lämpötilaa voi laskea 200 asteeseen. Me paistoimme kanaamme 1 tunti 50 minuuttia, ja kanastamme tuli hieman ylikypsää. Puolta tuntia aikaisemmin se oli kuitenkin ollut vielä punertavaa koipien ja rintalihojen välistä. Kun kana on varmasti kypsää, ota se uunista ja jaa paloihin.


Me söimme koivet ja siivet heti, ja säästimme suurimman osan rintalihoista seuraavaan päivään. Tämä oli hyvä ajatus, sillä kun rintalihat laitettiin rasiaan yhdessä paistamisessa irronneen nesteen kanssa, ne maustuivat  ja kostuivat mukavasti odottaessaan jääkaapissa. Kanan kanssa söimme edellisen päivän perunoista tehtyä saksalaista perunasalaattia.


Ja jälkiruuaksi vielä nyt aavistuksen verran paremman näköistä limettipiirakkaa. Herkullista oli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti