Viikon raaka-aine (10): Kirsikka

Siinä missä parsaa tuodaan Etelä-Amerikasta ympäri vuoden ja avomaankurkkuja kasvatetaan talvella kasvihuoneissa, on kirsikka vielä ihan aidosti kausituote. Jopa vähän liiallisessa määrin, sillä sitä ei tahdo löytyä edes säilykkeenä silloin, kun tuore ei ole sesongissa. Niinpä kirsikat saavatkin minut joka vuosi innostumaan. Kun niitä kerrankin saa, täytyy niitä ostaa lähes joka päivä, maksoi mitä maksoi. Oikeastaan kirsikat tosin olisivat sesongissa myöhemmin kesällä, sillä täällä Suomessa ne kypsyvät ehkä joskus heinä-elokuussa. Jostain syystä niitä ei kuitenkaan suuremmin kasvateta, joten paras aika syödä kirsikoita on nyt, kun niitä tuodaan Espanjasta.

Kirsikoita on kahta lajia: imeläkirsikoita ja hapankirsikoita. Toreilla myytävät tuoreet espanjalaiskirsikat ovat imeläkirsikoita, ja ne ovat nimensä mukaisesti makeita. Hapankirsikka kasvaisi paremmin Suomessakin, ja sitä käytetään hillojen valmistukseen. Valitettavasti sitä ei kasvateta täällä kovin paljoa.

Kirsikka on kivihedelmä eli luumarja. Tämä tarkoittaa, että hedelmän sisällä on kivi, joka puolestaan sisältää hedelmän siemenen. Kivet on poistettava ennen syömistä, mikä tekee kirsikoista hieman hankalia hedelmiä. Syötäessä kirsikoita sellaisinaan marja on helpointa laittaa suuhun kokonaisena ja sylkäistä kivi pois. Tämä ei ehkä ole kovin esteettistä, mutta ainakaan siinä ei sotke niin pahasti kuin kiven irrottaminen ennen syömistä. Kivien poistaminen on välttämätöntä, jos kirsikoita käyttää muilla tavoin. Poistaminen ei ole vaikeaa, mutta mehua siinä roiskuu. Helppo tapa poistaa kivet on irrottaa ensin varsi ja sitten painaa sormella varren kiinnityskohtaa vastapäätä olevasta kohdasta niin, että sormi menee hedelmän sisään ja työntää kiven ulos. Muista pestä kädet huolellisesti ennen kuin aloitat! Paksumpisorminen voi ehkä käyttää jonkinlaista puikkoa tai tikkua apuna. Veitsen kanssa sitä vastoin ei kannata kaivaa kiviä pois, sillä se on hitaampaa ja vaikeampaa.

Kirsikat eivät kypsy enää poimimisen jälkeen. Ne kannattaa säilyttää jääkaapissa, mutta sielläkään ne eivät säily kovin pitkää aikaa. Ne on parempi syödä mahdollisimman pian, viimeistään ostamista seuraavana päivänä. Kirsikoiden voi kuitenkin antaa olla jonkin aikaa huoneenlämmössä ennen syömistä, jotta niiden maku tulisi paremmin esiin.

Makeat kirsikat sopivat monenlaisiin jälkiruokiin. Klassikkoja ovat ainakin Schwarzwaldin kakku ja clafoutis. Kakkujen ja piirakoiden ongelmana on kuitenkin kirsikoiden huono säilyvyys. Kakku pitäisi syödä heti pois ennen kuin kirsikat pilaantuvat. Niitä kannattaa siis tehdä vain, jos on riittävän suuri joukko syömässä. Kirsikat sopivat yhteen ainakin suklaan, vaniljan ja kookoksen kanssa. Niitä voi sekoittaa turkkilaiseen jogurttiin tai syödä kermavaahdon kanssa. Tässä yksinkertainen ohje suklaakirsikoiden valmistukseen:

Suklaakirsikat

½ litraa kirsikoita (kokonaisina)
50 g tummaa suklaata
tilkka maitoa tai kermaa
½ tl vaniljasokeria

Huuhtele kirsikat ja poista joukosta huonot. Jätä varret ja kivet paikoilleen. Paloittele suklaa kulhoon ja laita joukkoon hieman kermaa tai maitoa. Sulata suklaa varovasti mikrossa tai kattilassa miedolla lämmöllä. Mausta suklaata vaniljasokerilla ja sekoita tasaiseksi. Kasta kirsikat yksi kerrallaan varresta kiinni pitäen sulaan suklaaseen. Asettele kirsikat leivinpaperille ja jäähdytä.

Vaihtoehtoisesti kirsikat voi myös jättää jäähdyttämättä ja syödä heti suklaaseen kastamisen jälkeen, siis suklaafonduena!