Viikon raaka-aine (11): Valkosipuli

Kuten aiemmin tällä viikolla mainitsin, olen kärsinyt flunssasta. Vaikka sanotaankin, että flunssa kestää ilman hoitoa kaksi viikkoa ja hoidettuna 14 päivää, väitetään myös, että valkosipuli olisi toimiva lääke. Mutta onko se todella? Pronutritionist kirjoitti aiheesta vuosi sitten. Valkosipulin vaikutusta flunssaan oli tutkittu antamalla puolelle 146 tutkimushenkilöistä valkosipulia sisältäviä kapseleita ja toisille lumelääkkeenä kapseleita ilman valkosipulia. Tuloksena oli, että valkosipulia syöneistä 24 henkilöä sairastui flunssaan, niistä jotka eivät olleet saaneet valkosipulia sairastui 66. Valkosipuli siis näyttäisi ehkäisevän flunssaa. Sitä vastoin sairauden kestoon valkosipulilla ei ollut tämän tutkimuksen mukaan vaikutusta. Nyt on siis ilmeisesti liian myöhäistä syödä valkosipulia tämän flunssan kannalta.

Valkosipulilla uskotaan olevan myös muita terveyshyötyjä. Erityisesti sen väitetään ehkäisevän sydänsairauksia ja alentavan verenpainetta. Lisäksi sillä saattaa olla antibakteerisia vaikutuksia. Ja tietysti se torjuu myös vampyyreja. Varmoja tieteellisiä todisteita valkosipulin terveyshyödyistä ei kuitenkaan ole saatu. Vaikuttava aine on todennäköisesti alliini-niminen aminohappo. Alliini reagoi kemiallisesti, kun valkosipulinkynttä leikataan tai murskataan. Tällöin syntyy myös rikkiyhdisteitä, jotka aiheuttavat valkosipulin hajun. Kokonaisena valkosipuli ei siis haise.

Varmaa on, että valkosipulista saadaan herkullinen maku moneen ruokaan. Maku on voimakkaimmillaan raakana. Kokonaisena kypsennetty valkosipuli saa makuunsa makean pähkinäisen vivahteen. Usein valkosipulia myös paistetaan. Tällöin on varottava palamista, sillä palanut valkosipuli maistuu kitkerältä. Makuun vaikuttaa myös se, miten valkosipuli on leikattu tai murskattu. Mitä pienemmäksi valkosipuli hienonnetaan, sitä enemmän alliini reagoi ilman kanssa, sitä enemmän syntyy aromaattisia yhdisteitä, jotka tekevät valkosipulista voimakkaamman makuista ja hajuista.

Valkosipulin maku tunnetusti jakaa mielipiteitä. Jotkut inhoavat sitä yli kaiken ja toiset taas rakastavat hullun lailla. Meille, jotka asetumme näiden ääripäiden väliin, on tärkeää olla varovainen valkosipulin kanssa. Helposti tulee käytettyä liikaa. Kuten edellä jo mainitsin, kypsentäminen miedontaa makua. Raa'an murskatun valkosipulin annostelussa on oltava erityisen huolellinen, sillä sen maku on helposti liian voimakas.

Valkosipuli on myös havaittavissa syömisen jälkeen hengityksen hajussa. Wikipedian mukaan muslimit pitävät huonotapaisena valkosipulin syömistä juuri ennen moskeijaan menoa, koska haju saattaisi häiritä muita palvelukseen osallistujia. Jos ei pysty rajoittamaan kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa valkosipulin syönnin jälkeen, hajua voi torjua syömällä valkosipulin päälle persiljaa. Myös muita keinoja voi kokeilla. En kyllä keksi miten kokonaisen kynnen nieleminen ennen ateriaa voisi auttaa.

Valkosipulia käytetään usein mausteena, mutta harvemmin pääraaka-aineena. Esittelen tässä kuitenkin poikkeuksellisesti ruuan, jossa valkosipuli on pääosassa. Valkosipulikeitto ei ole lainkaan niin hurjaa ruokaa kuin miltä kuulostaa. Kuten aiemmin totesin, valkosipulin maku miedontuu huomattavasti keitettäessä. Tässä valkosipulin kynnet keitetään kokonaisina, jolloin ne antavat liemelle pehmeän, mutta täyteläisen maun. Muna ja leipä tuovat lisää ruokaisuutta tähän yksinkertaiseen liemeen. Ohjeen löysin Ranskalaisen keittiön salaisuudet -kirjasta.

Valkosipulikeitto (2 annosta)

8 valkosipulinkynttä
1 litra vettä
1 tl suolaa
ripaukset mustapippuria, neilikkaa, salviaa ja timjamia
puolikas laakerinlehti
pari oksaa persiljaa
pari ruokalusikallista oliiviöljyä
2 munaa
2-4 siivua vaaleaa leipää
parmesanjuustoa
silputtua persiljaa

Kuumenna vesi kattilassa kiehuvaksi. Keitä kuorimattomia valkosipulinkynsiä n. minuutin ajan, ota ne sitten pois kattilasta, jäähdytä hieman, kuori ja laita takaisin kattilaan. Lisää kattilaan suola, pippuri, neilikka, salvia, timjami, laakerinlehti ja oliiviöljy. Anna kiehua hiljalleen puolen tunnin ajan.

Siivilöi valmis liemi, ja siirrä se takaisin kattilaan. Riko munat yksi kerrallaan pieneen kuppiin ja kaada nopeasti mutta varovasti liemen joukkoon. Hyydytä munia liemessä muutama minuutti, kuten yleensä uppomunia valmistettaessa. Laita leipäsiivut keittolautasten pohjalle. Leivät voi paahtaa, jos haluaa. Nosta kullekin lautaselle yksi muna leivän päälle ja täytä lautaset liemellä. Ripottele päälle persiljasilppua ja raastettua parmesania.