keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Torikauppaa

Ajattelin yhtenä päivänä tehdä ruokaostokseni torilla. Kliseen mukaanhan hehtaarihypermarketeissa ei ole tarjolla muuta kuin lisäaine-valmisruoka-mössöjä hyllyrivi toisensa perään. Kaikki kunnon ihmiset, jotka ymmärtävät mitään hyvästä ruuasta tekevät ostoksensa torilla ja kauppahallissa, jossa kaikki on niin aitoa ja tuoretta ja ihanaa ja halpaakin vielä. Myönnettäköön, että on olemassa tiettyjä ruoka-aineita, joita on pakko käydä ostamassa nimenomaan sieltä torilta ja hallista. Esimerkiksi kesällä mansikat. Tällä kertaa halusin nähdä olisiko jo tuotu kirsikoita.

Lähdin töistä klo 16, mikä on minulle melko aikainen lähtöaika. Tavallisesti, jos menen töiden jälkeen kaupungille, ajan ensin kotiin, pysäköin autoni sinne, ja matkustan bussilla keskustaan. Tällä kertaa halusin kuitenkin päästä nopeammin, joten tavoistani poiketen ajoin suoraan kaupungille ja vein auton pysäköintiluola Louheen. Nousin maanpinnalle kauppatorin puoleisella hissillä klo 16:30. Tämä oli siis aikaisin ajankohta, jolloin pystyn mitenkään edes silloin tällöin kaupunkiin ehtiä. Torilla oli jäljellä kolme myyntikojua. Siis kolme! Yksi tuontihedelmiä myyvä koju ja kahden ison kasvihuoneen myymälät. Kävin etelänhedelmäkojulla katsomassa olisiko niitä kirsikoita ollut. Vielä ei selvästikään ollut niiden aika. Suuntasin sitten pikaisesti kasvihuonevihanneksia ostamaan toiselta paikalla vielä olleelta teltalta. Sieltä löytyikin riemukseni kevään uusia nauriita, jotka sopivat hyvin salaattiin. Lisäksi ostin pienen puskan lehtisalaattia ja kurkun.

Hunajanauris. Päinvastoin kuin talvinauriit, tällaiset tuoreet keväiset nauriit ovat parhaimmillaan raakana.
Tämän jälkeen suuntasin kauppahalliin. Noin puolet myymälöistä oli jo suljettu, ja toinen puoli näytti siltä, että työntekijät vain toivoivat, että viimeisetkin asiakkaat lähtisivät pois häiritsemästä. Ostin ensin teetä Maryamilta, mitä voin suositella. Miten heidän teensä voikin olla niin paljon parempaa kuin mikään, mitä kaupasta saa?

Myös kalamyymälä oli onneksi auki, sillä mieleni teki kovasti juuri kalaa. Tarjolla oli kirjolohifileitä, jotka näyttivät aivan erilaisilta kuin tavallisesti: väri oli hyvin haalea, vain hieman oranssiin vivahtava vaalean ruskea. Muistin heti, että kasvatettujen lohien ja kirjolohien punainen väri johtuu väriaineista, joita kaloille syötetään. Tämä kala ei selvästikään ollut kyseistä sapuskaa saanut. Ostin fileen innoissani, mutta valitettavasti en tajunnut kysyä mistä kala on peräisin. Voiko se todella olla villinä kasvanut? Alkoi nimittäin olla kiire. Aika on rahaa. Tarkalleen 50 senttiä 12 minuutilta silloin kun auto on Louhessa.

Harvinaisen vaalea kirjolohifile. Keskellä on pieni riekale tavallista lohta tai kirjolohta, johon väriä voi verrata. Mutta onko vaaleus hyvä merkki?
Olen tietenkin tyytyväinen, että sain tuoretta naurista, hyvää teetä ja mahdollisesti vapaana kasvaneen kirjolohen. Mutta kauhean hätäilyn se vaatii, että ehtii näitä herkkuja ostamaan ennen kuin viimeisetkin myyntikojut sulkeutuvat. Töistä on lähdettävä aikaisin, ei voi vain poiketa ostoksille kotimatkan varrella, ja sitten täytyy vielä maksaa ylimääräistä joko pysäköinnistä tai bussilipusta. Joten ikävä kyllä aion edelleen pääasiassa ostaa ruokani muun tuulipukukansan tavoin sieltä hypermarketista. Pitäisi olla jonkinlainen edustusrouva, että ei olisi muuta tekemistä keskellä päivää kuin kompastella torin nupukivillä. Voi kun joku perustaisi ruokakaupan, jossa panostettaisiin laatuun, ja jossa pystyisi käymään myös illalla töiden jälkeen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti